Apu Pudasjärvellä: ”Ennätystulva voi tulla, jos sää lämpenee nopeasti ja tulee runsaasti vesisateita”
Pudasjärvellä odotetaan suurtulvaa. Kummallinen talvi jätti Etelä-Suomen paljaaksi mutta peitti pohjoisen ennätykselliseen lumipeitteeseen. Nyt lumi sulaa ja vesi nousee. Kaksijakoiset talvet voivat yleistyä, kun ilmasto lämpenee.
Tämän suojavallin luulisi kestävän suurtulvankin, sanoo eläkeläinen Eero Vierimaa Iijoen törmällä Pudasjärven keskustassa.
Pohjois-Pohjanmaalla, 80 kilometriä Oulusta koilliseen sijaitsevan Pudasjärven tekninen johtaja Eero Talala tarkastaa Vierimaan omakotitalon suojaksi kasattua toistasataa metriä pitkää tilapäistä viiden hirsikerran korkuista patoa.
Iijoen tulvahuippua on ennustettu toukokuun loppuun. Joen latvavesillä Kuusamon Iijärvellä, Posiolla ja Taivalkoskella on vielä paksut hanget. Lumen sisältämän veden määrä eli vesiarvo on ennätyksellinen.
Sieltä tulvavedet valuvat lähiviikkoina Pudasjärveen, joka on Iijoen laajentuma. Pudasjärvestä Iijoen vedet laskevat Yli-In kautta mereen Iin keskustan kohdalla.
Pudasjärven keskusta voi näin joutua kokemaan täysin poikkeuksellisen talven seuraukset. Samanlaisessa suurtulvavaarassa ovat myös monet muut pohjoisen asutuskeskukset.
– Ennätystulva voi tulla, jos sää lämpenee nopeasti ja tulee runsaasti vesisateita, kertoo Pudasjärven apulaispalopäällikkö Kari Kuosmanen.
Pudasjärven paloasemalla odottaa tulvahälytystä kuorma-autolavallinen tarvikkeita rakennusten suojaamiseksi: rakennusmuovia, levyjä, lautaa, salaojaputkia ja uppopumppuja. Myös moottori- ja kumiveneet ovat lähtövalmiudessa.
Rakennuksen sokkeli voidaan Kuosmasen mukaan muovittaa tai talon ympärille voidaan rakentaa levyistä ja laudasta tilapäinen aita, joka muovitetaan ja sen helmat peitetään soralla.
Poikkeukselliset sademäärät
Suurtulvavaaran on aiheuttanut se sama talvi, joka oikeastaan jätti Etelä-Suomessa tulematta.
Koko talvi oli monin paikoin maan lounaisosassa sekä pohjoisosassa poikkeuksellisen sateinen, paikoin ennätyksellisen sateinen. Etelä-Suomessa sateet tulivat meteorologi Ville Siiskosen mukaan lähes kauttaaltaan vetenä.
Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella sademäärät olivat yleisesti yli puolta enemmän kuin vertailukautena tyypillisesti. Suhteellisesti eniten vettä kertyi maan lounaisosassa, jossa sademäärät olivat peräti 2,5-kertaisia.
Suurin poikkeama vertailukauden arvoihin oli Keski-Lapissa, missä talven sademäärä oli paikoin kaksinkertainen pitkän ajan keskiarvoihin nähden. Lapissa sade tuli lumena. Varsinais-Suomessa pelloilla ei ollut lunta eikä routaa. Runsaat vesisateet huuhtoivat ravinteet pelloilta mereen.
Kolmen talvikuukauden fosforikuorma Saaristomereen oli lähes yhtä suuri kuin koko ennätysvuoden 2008 aikainen kuorma. Helmikuun virtaamahuippujen aikana Saaristomereen laskevat joet olivat sameampia kuin koskaan aiemmin on mitattu.
Syken ennusteen mukaan ilmastonmuutoksen tuomat etelän vesisadetalvet voivat kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosentilla ja typen runsaalla kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä.
Helmikuussakaan lunta ei kerta kaikkiaan etelään tullut, pohjoiseen taas senkin edestä.
– Etelässä sade tuli vetenä, mutta Pohjois-Suomessa lumena, mikä korosti Suomen kaksijakoisuutta, meteorologi Siiskonen sanoo.
– Terminen talvi oli käytännössä Oulun pohjoispuolella, eli säätilat olivat pysyvästi nollan alapuolella, vaikka sielläkin oli lämpimämpää kuin tavallisesti. Niinpä yhtenäinen lumipeite jakoi Suomen kahtia Oulu–Joensuu-linjalta.
Terminen talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi ainakin viikon ajan nollan asteen alapuolella.
Lunta satoi runsaasti Kittilän seudulla sekä Kainuusta Etelä-Lappiin ulottuvalla alueella, jossa helmikuun sademäärät olivat kaksinkertaisia.
Hirsiaita pelasti talon
Edellinen Iijoen suurempi tulva tuli toukokuun puolivälissä 2015. Tuolloin kahden hirsikerran korkuinen hirsiaita pelasti Eino Vierimaan talon kastumiselta.
Tuolloin tulva ylitti parilla sentillä vuoden 1993 tulvan, mutta jäi noin 17 senttiä alle vuoden 1982 suurtulvan, jolloin Iijoen vedenpinta oli Pudasjärven keskustassa 110 metriä ja 90 senttiä merenpinnan yläpuolella. Kuivana kesänä Pudasjärven pinta voi olla alimmillaan 106 metriä ja 20 senttiä merenpinnasta. Vedenpinnan vaihtelu voi olla siis neljäkin metriä.
– Lankkuaitaa on nyt varmuuden vuoksi korotettu kolmella hirsikerralla. Salvosten välissä on solukumitiiviste. Jos vettä tihkuu padon läpi, rakennuksen ympärillä on salaojaputkisto ja varmistuksena uppopumppu, jolla vesi voidaan pumpata pois padon yli, Vierimaa kertoo.
Joen puolelta katsottuna Vierimaan talo näyttää olevan montun pohjalla, jota ympäröi maavalli ja sen päälle on kasattu hirsiaita. Samanlainen näkymä on Pudasjärvellä yleinen, sillä 1980-luvulla laajeneva asutus levisi jokivarren alaville tontille, jotka piti jälkeenpäin suojata tulvapenkereillä. Korkeat paikat oli rakennettu jo yli sata vuotta sitten.
– Vuoden 2015 tulva syntyi vähäisestä lumen määrästä, mutta silloin toukokuussa satoi vettä kaksi viikkoa yhtä soittoa, kertoo jokiyhtiö PVO Vesivoiman ympäristöpäällikkö Aarno Horsma.
Täällä tulvaa odotetaan
Tulvasuojelu on taitolaji
Iijoen alajuoksulla on useita voimalaitoksia.
– Myös viime keväänä oli tulvanuhka. Siksi juoksutimme runsaasti vettä pois Taivalkoskella sijaitsevista latvajärvistä Irnin- ja Kostonjärvistä, jotta sulamisvesille olisi tullut enemmän tilaa. Tulvaa ei tullutkaan, kun kevät jatkui viileänä. Valitettavasti kuivan alkukesän vuoksi järvien vedenpinta jäi liian alhaalle, jolloin niiden virkistyskäyttö vaikeutui. Siitä sai sitten kuulla, Horsma kertoo.
Horsman mukaan tulvan ennustaminen ja tulvasuojelu on taitolaji.
– Nytkin järvien ranta-asukkailta on tullut kyselyjä, meinaanko tyhjentää järvet myös ensi kesäksi, Horsma kertoo. Hän vastaa jokiyhtiössä vesistön säännöstelystä.
Sotien jälkeen aloitettu metsien ojitus on lisännyt tulvariskiä, sillä sulamisvedet päätyvät nopeasti Iijokeen. Suurtulvat ovat yleistyneet 1980-luvulta alkaen. Myös kovat pakkastalvet ovat vähentyneet 2000-luvulla.
Tulvapenkereitä on korotettu
Pudasjärven taajamassa useita kilometrejä pitkät tulvapenkereet suojaavat asutusta Iijoen molemmin puolin.
– Tänä keväänä penkereitä on monin paikoin vahvistettu ja korotettu ajamalla niiden päälle lisää mursketta. Tulvapenkereiden rakentaminen aloitettiin jo 1990-luvulla yhdessä silloisen Oulun vesipiirin kanssa, tekninen johtaja Eero Talala sanoo.
Vajaa 300 kilometriä pohjoisempana, Kittilän keskustassa, on kaavailtu jo liki parikymmentä vuotta samanlaista tulvapengertä kuin Pudasjärvellä. Täällä tulvavaaran aiheuttaa Ounasjoki. Palokunta ja kunnan työntekijät ovat useina keväinä joutuneet torjumaan tulvavettä tilapäisillä valleilla ja talojen muovituksilla.
Jokimaiseman menettäminen ja vastustus on vuosia estänyt puolitoistametristen tulvapenkereiden rakentamisen Kittilän keskustaan. Valitukset kunnan tulvasuojauspäätöksistä on käyty korkeinta hallinto-oikeutta myöten.
– Tänä vuonna päästään vihdoin valtion tuella rakentamaan ensimmäinen vaihe tulvapenkereestä, joka tulee kunnan maalle. Se käsittää terveyskeskuksen ja kerrostalojen alueen, kertoo Kittilän tekninen johtaja Lauri Kurula.
Jatkossa asemakaavamuutoksella selvitetään koko Kittilän kirkonkylää koskeva tulvasuojaus, sillä uhkaavat tulvat ovat yleistyneet Ounasjoessa.
Tulvasuojauksia on tänä keväänä tehty myös Ounasjoen alajuoksulla Rovaniemellä. Muun muassa rannassa sijaitsevan lasisen museo- ja tiedekeskus Arktikumin suojaksi on korotettu tulvapengertä ja rakennusta on muovitettu. Kemijoen suurtulva uhkaa myös Rovaniemen yläpuolella sijaitsevaa Kemijärveä. Suurtulvia pelätään kesäkuulla lisäksi Tornionjoella ja Ivalojoella.
Rovaniemellä on puhuttu legendaarisen Saulin suurtulvan mahdollisesta uusiutumisesta tänä keväänä. Pahoja tuhoja aiheuttanut tulva sattui 22.–24. toukokuuta 1859. Sen aiheutti runsasluminen talvi ja myöhässä ollut kevät, kuten tänä vuonna. Tulvavesi nousi Rovaniemen kaupungin kohdalla peräti kymmenen metriä, jolloin koko Saarenkylän asutus jäi tulvan alle.
Silloin Kemijoessa ei ollut voimalaitoksia ja nykyisen kaltaista säännöstelyä, joka hillitsee suurtulvaa jonkin verran.
Suurten tulvien ennustaminen vaikeaa
Suurtulvien ennustaminen on vaikeaa, kertoo johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta. Hän on 1980-luvun alkupuolelta saakka laatinut alaistensa kanssa ennustemalleja tulvien kehittymisestä.
– Vuonna 2013 emme kyenneet ennustamaan Pyhäjoen suurtulvaa, sillä sen aiheutti jokeen nopeasti muodostunut jääpato. Silloin ei päätä silitetty ja virkakin oli vaarassa, Vehviläinen kertoo.
Nopeasti noussut vesi kasteli ja paksut jokijäät rikkoivat useita rakennuksia Pyhäjoen keskustassa aiheuttaen yli miljoonan euron vahingot.
– Tänä vuonna jääpatojen todennäköisyys on pieni, sillä Pohjois-Suomen joissa on leudon talven vuoksi tavallista heikommat jäät, Vehviläinen kertoo.
Sen sijaan pohjoisen metsissä odottaa sulamista ennätyksellinen lumeen sitoutunut vesimäärä.
– Lumen vesiarvo eli veden määrä neliömetriä kohti ei ole ollut kertaakaan seurannan aikana yhtä korkea kuin tänä talvena monin paikoin Lapissa ja Koillismaalla, Vehviläinen sanoo.
Koillismaan metsissä paljon lunta toukokuussa
Lumen vesiarvoja on mitattu Pohjois-Suomessa lumilinjamittauksilla vuodesta 1962. Linjamittaukseen kuuluu yhteensä 80 mittasauvalla tehtyä lumen syvyyden mittausta sekä kahdeksan lumen tiheyden määrittämiseksi tehtävää punnitusta. Mittauksia tehdään samoista kohdista säännöllisesti joka kuukausi läpi talven.
– Koillismaalla on metsissä vielä runsaasti lunta, kertoi Posion Yli-Suolijärvellä asuva Raine Revomäki toukokuun puolivälissä. Revomäki tekee mittaukset Posiolla. Lumilinja on neljän kilometrin pituinen lenkki, jonka varrella dataa kertyy syvyysmittauksista ja punnituksista.
Mittaukset tehdään käsityönä mittakepillä ja puntarilla. Revonmäki kirjoittaa tulokset vihkoon ja syöttää ne myöhemmin tietokoneelle. Havainnot kaikilta Suomen lumilinjamittauspaikoilta näkyvät Suomen ympäristökeskuksen nettisivuilla.
Lumen vesiarvot ovat tänä vuonna korkeat. Lunta on paljon, ja se on tavallista tiiviimpää. Ensimmäisessä Posion mittauspaikassa lumen vesiarvo oli 261 millimetriä, mikä tarkoittaa, että neliömetrin alueella sulanut lumi tuottaisi 26,1 sentin paksuisen vesikerroksen. Lumen paksuus tässä mittauskohdassa oli talvella 105 senttiä.
Lumen vesiarvon tunteminen auttaa Horsman mukaan arvioimaan kevättulvan suuruutta, mutta vesiarvo ei ole ainoa tulviin vaikuttava muuttuja.
– Säät ratkaisevat paljon. Jos kevät jatkuu viileänä ja vähäsateisena, pahoilta tulvilta vältytään, ympäristöpäällikkö Aarno Horsma arvioi.
Ilmastonmuutos lämmittää talvia enemmän kuin kesäkuukausia
Ilmastonmuutos näkyy Suomessa talvikuukausien lämpenemisenä. Talvet lämpenevät jopa kaksi kertaa kesäkuukausia enemmän. Talvikuukausien lämpenemisen suuruudeksi on arvioitu 4–7 astetta vuosisadan loppuun mennessä.
Menneen talven kaltaisesta vetisestä etelän talvesta on siis tulossa uusi normaali. Terminen talvi voi jäädä tulematta Etelä-Suomeen. Sen sijaan Lapissa lumipeitteen paksuus voi kasvaa talvisadannan lisääntyessä, vaikka talvet pysyvät leutoina.
– Tällaiset talvet ovat tulevaisuudessa yhä todennäköisempiä: Etelä-Suomi on lähes koko talven lumeton, mutta Lapissa on korkeat hanget. Lapissakin voivat talviset vesisateet yleistyä, vaikka pääsääntöisesti sataa lunta, sanoo Forecan meteorologi Ilkka Alanko.
Kulunut talvi eli joulu-helmikuu oli ennätyksellisen lauha koko maassa lukuun ottamatta Keski- ja Pohjois-Lappia. Maan itäosassa talvi oli seitsemän astetta tavanomaista lauhempi.
– Lämmin talvi näkyi merijään katoamisena. Kertaakaan 300 vuoteen jäätä ei ole ollut Suomen merialueella niin vähän kuin kuluneena talvena. Jäätä löytyi oikeastaan vain Perämereltä Kemin edustalta sekä rannikon matalilta lahdilta Suomen rannikkoalueella, Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio kertoo.
Vähälumiset talvet kuuluvat Suomeen, mutta ovat yleistyneet 2000-luvulla.
– Se näkyy muun muassa Loviisassa, jossa jään paksuutta on mitattu vuosittain. Lovisan kohdalla merijään määrässä on ollut koko 2000-luvun selvä laskeva trendi. Sen sijaan samaa trendiä ei ole havaittu Kemin korkeudella, jossa merijäätä on muodostunut joinakin talvina tavallista enemmän, kun on ollut pakkasta ja jään päällä on ollut vähän eristävää lunta, Vainio sanoo.
Iijoen varrella, hieman Eino Vierimaan talosta ylävirtaan joen samalla partaalla on eläkeläinen Olavi Puurusen talo. Puurunen ennakoi tulvia jo rakentaessaan taloa 36 vuotta sitten.
– Vuoden 2015 tulvassa halkopinot ja liiteri olivat puolittain veden peitossa ja postilaatikolla piti käydä veneellä. Sen sijaan vesi ei yltänyt omakotitaloon, sillä nostin luvatta sokkelikorkeutta 30 sentillä, kun rakensin tämä talon vuonna 1984. Kunnan virkamiehet ovat minua jäljestä kiitelleet, että olitpa kaukaa viisas. Tiesin, että Iijoki voi keväällä olla arvaamaton, sillä olen asunut näillä kulmilla lapsesta saakka, Puurunen kertoo.
