Miksi Suomessa pohditaan prosenttirajaa, mutta Virossa saa kaupasta viskiä?
Miksi Suomen kaupoissa saa myydä vain tietyn vahvuista olutta? Apu360 on Jännän äärellä ja vastaa tähänkin kysymykseen.
Voi olla, että jo juhannuksen jälkeen suomalaisista ruokakaupoista voi ostaa vahvaa olutta. Hallitus yrittää nostaa kaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan kahdeksaan. Mutta miksi Suomessa ylipäänsä pohditaan koko asiaa? Esimerkiksi Suomenlahden toisella puolella, Virossa, marketista voi ostaa vaikka viskiä.
Tarkat prosenttirajat kaupassa myytävälle alkoholille ovat pohjoismainen ilmiö. Suomessa ruokakaupassa saa nykyään myydä korkeintaan 5,5-prosenttisia alkoholijuomia, Norjassa raja on 4,75 prosenttia. Ruotsissa taas markettiraja on 3,5 prosentissa ja Islannissa alle suomalaisen ykkösoluen vahvuuden, siis 2,25 prosentissa.
Näin tarkka alkoholipelailu on siis Euroopassa poikkeus. Monissa maissa, esimerkiksi Baltian maissa, Saksassa ja Espanjassa, alkoholikauppa on varsin vapaata.
Voidaankin siis kysyä myös sitä, miksei Suomessa saa kaupasta viiniä tai viinaa? Ja mistä kaupassa myytävien alkoholijuominen prosenttiraja on peräisin?
Kuten jo lentoasemien aamukaljoja avannut osa kertoi, päihteidenkäyttö on aina ja kaikissa yhteiskunnissa tavalla tai toisella säädeltyä puuhaa. Siihen nimittäin liittyy aina riski siitä, että käyttö karkaa käsistä ja sen myötä käytös karkaa sellaiseksi, ettei se enää ole hyväksyttyä.
Alkoholin kaltaisen laillisen päihteen säätelyssä yhteiskunta voi käyttää verotusta, saatavuuden rajoittamista myyntipaikkoja ja -aikoja rajaamalla sekä markkinoinnin rajoittamista.
Eurooppalaisittain verrattuna tällaisia valtion rajauskeinoja käytetään Suomessa melko paljon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan Suomen alkoholipolitiikka on Euroopan neljänneksi tiukinta.
Esimerkiksi viinien myyminen ruokakaupassa ei ole ollut Suomen itsenäisyyden aikana edes vakavassa pohdinnassa, sillä kauppapaikkojen rajaamisessa huomion on vienyt olut.
Tästä alkoholin saatavuuden rajaamisesta versoo myös kaupan prosenttiraja. Ja sen juuret ovat syvemmällä historiassa kuin maamme itsenäisyys.
Viime vuosisadan alussa raittiusaate oli voimissaan Suomen suuriruhtinaskunnassa. Vuonna 1903 oluen myynti kiellettiin kaupunkien ruokakaupoissa. Ja 1907 eduskunta päätti peräti alkoholikiellosta. Lopulta kieltolaki tuli voimaan vasta 1919, itsenäistymisen jälkeen.
Vuoteen 1932 mennessä oli tullut selväksi, ettei kieltolaki toiminut kulutuksen hillinnässä, ja lisäksi siitä oli seurannut kukoistavan ja väkivaltaisenkin pimeän viinamarkkinan syntyminen.
Kun kieltolaki päätettiin, säädettiin oluelle veroluokat, joita oli kolme. Näistä keskimmäinen putosi heikon kysynnän vuoksi käytöstä toiseen maailmansotaan mennessä. Jäljelle jäivät ykkösolut, korkeintaan 2,8-prosenttinen juoma, sekä kolmosolut, joka sai 1930-luvun lopulla olla korkeintaan 4,9-prosenttista.
Vuonna 1950 luotiin vielä veroluokka vahvemmalle oluelle, eli A-olut. Näin kolmosolut jäi keskimmäiseksi veroluokaksi, keskiolueksi.
Vielä pitkään sotien jälkeen olutta sai vain Alkon myymälöistä ja ravintoloista. Sama koski tietenkin myös vahvempia alkoholijuomia. Siksi mistään kaupan alkoholirajasta ei ollut tarpeen puhuakaan. Käytännössä maaseudulla laillista alkoholia saattoi olla varsin vaikea hankkia, kun Alkoja ja ravintoloita ei ollut lähimailla.
Vallankumous tuli vuonna 1969. Tuolloin keskiolut, eli kolmosveroluokan olut, vapautettiin myytäväksi tavallisissa kaupoissa. Tuolloin säädettiin ensimmäinen kaupan prosenttiraja, kun keskioluen maksimivahvuudeksi määrättiin 4,7 prosenttia.
Uudistus johti varsin rajuun alkoholinkulutuksen kasvuun, mutta silti siitä ei peräydytty. Osassa maata oluen ostaminen oli muutoksen jälkeenkin vaikeaa, sillä kunnat saivat itse päättää, saiko niiden alueella myydä keskiolutta kaupoissa. Niin sanottuja kuivia kuntia olikin Suomessa vielä kymmeniä vuosia keskioluen vapauttamisen jälkeen.
4,7 prosentin maaginen raja oli voimassa hyvinkin pitkään, mutta vuoden 2018 alussa prosenttiraja nousi kaupoissa 5,5:een.
Tuolloin muutosta edelsi huomattavasti äänekkäämpi ja pidempi keskustelu kuin nyt ajetun kahdeksan prosentin kohdalla. Toki nytkin eduskunta on asiassa jakautunut.
Mutta ehkäpä edellinen nosto vei asiasta uutuudenviehätystä sen verran, ettei kaksi ja puoli prosenttia lisää enää jaksa suomalaisia hetkauttaa.
Lähteet: Aamukalja ei ole ongelma, jos sen ottaa terminaalissa – Miksi arjen säännöt eivät päde lentoasemalla?, Mistä tulee keskioluen 4,7 %:n raja, Alkoholipolitiikka meillä ja muualla , Itsenäisen Suomen oluthistoria osa 1: Kieltolaista keskioluen vapautumiseen, Social and Cultural Aspects of Drinking
Mikä sinua askarruttaa? Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.
