Miksi suomalaisten on vaikea ottaa kiitosta ja kehuja vastaan?
Olen kokeillut kehaista tuntemattomien ihmisten vaatekappaleita, ja se on – yllätys, yllätys – tuntunut todella hyvältä molemmista, kirjoittaa Katja Ståhl.
Kissa kiitoksella elää. Jos tuo sananlasku pitää paikkansa, saatan olla kissa. Niin perso olen kehuille ja kiitoksille. Olen ihminen, joka voimaantuu kehuista ja lamaantuu toruista.
Siksi pelaan kännykälläni päivästä toiseen maailman tyhjänpäiväisintä peliä. Mitä ihmettä, miksi?
Peli, jota pelaan, on todella yksinkertainen. Siinä yhdistellään kuvioita kolmen ryhmiin. Onnistuneista yhdistämisistä saa pisteitä. Pisteet eivät minua kiinnosta, vaan se, kun peli ilmoittaa joko tekstillä tai äänellä AMAZING (suom. mahtavaa) tai WELL DONE (suom. hyvin tehty).
Kehujen hetkellä olen taas ala-asteikäinen tyttö, joka viittaa koululuokassa ja vastaa opettajan kysymykseen oikein. Itsetuntoni kohoaa ja tunnen kaiken olevan mahdollista. Haluan lisää tätä!
Ja kas, mikäs minun on pelatessa: olen aikuinen, eikä minulla ole ruutuaikaa.
”Mielestäni pankkipalveluita olisikin syytä kehittää siihen suuntaan, että maksetusta laskusta saisi aina kiitoksen.”
Toinen paikka, jossa iloitsen kiitoksista, on liikenne. Kotini lähellä on autojen nopeuksia mittaava vehje, joka ilmoittaa hymynaamalla, jos ajan sallittua nopeutta tai alle.
En muutenkaan ole kova kaahailija, mutta erityisesti tässä kohdassa skarppaan aina, jotta saan hymynaaman.
Pyrin siihen, että ei tarvitsisi jarruttaa, vaan osaisin lipua mittarin ohi tyylikkäästi annetussa nopeudessa. Ah, mikä tyydytys, kun se onnistuu!
Tämä pikku harrastukseni oli verraton apu opetellessani hiljattain ajamaan kuorma-autolla. (Ajo-opettajan kiitokset ne vasta hivelivätkin, puhumattakaan inssistä!)
Nautin myös laskujen maksamisesta. Siis silloin, kun on rahaa maksaa. Iloitsen, kun saan repäistä laskun kahtia maksun merkiksi.
Mielestäni pankkipalveluita olisikin syytä kehittää siihen suuntaan, että maksetusta laskusta saisi aina kiitoksen. Se voisi olla ruudussa räiskyvä ilotulite ja teksti HYVIN HOIDETTU! tai HIENOSTI TEHTY! Ainakin joku iloinen sävelenpätkä pitäisi soida, joka houkuttelisi ihmisiä maksamaan laskujaan. Ehkä jopa niin, että ennen eräpäivää maksetusta laskusta saisi erikois-hurraat.
Toisaalta, rahaa nostettaessa kone voisi kysäistä OLETKO IHAN VARMA? tai PÄRJÄISITKÖ VÄHEMMÄLLÄKIN? Näin tekoäly tukisi ihmisen taloudellista harkintakykyä.
”Ymmärrän, että suomalainen on juro, eikä mielellään puhu, etenkään vieraille.”
Eläimet oppivat kiitoksella. On kiitollista nähdä, kuinka eläimen ilme muuttuu, kun se saa kiitoksia ja kehuja. Tämä on suurelle osalle ihmisistä itsestäänselvyys. Miksi sitä on niin vaikea siirtää ihmispuolelle?
Ymmärrän, että suomalainen on juro, eikä mielellään puhu, etenkään vieraille. Mutta mitä jos sellaisia laitteita myytäisiin, joka voisi nappia painamalla huudahtaa HYVÄHYVÄ tai SUURKIITOS. On vaikea kuvitella, että se olisi huono idea. Sitä nappia voisi painella kävellessään lämpimikseen ja katsella, miten vastaantulijoiden suupielet kääntyvät hymyyn. Ei voi olla ikävä juttu tämä! Ja kun rohkeutta kertyy, voisi kokeilla itse puhua.
Olen kokeillut kehaista tuntemattomien ihmisten vaatekappaleita, ja se on – yllätys, yllätys – tuntunut todella hyvältä. Molemmista.
Kiitos kun luit tämän! Hienosti toimittu!
