Miksi reilun vuosikymmenen aikana vain yksi mies on pystynyt tuomaan Ässiin tasapainoa – löytyykö nyt punainen lanka?
Porin Ässissä on nähty viime vuosien aikana toinen toistaan kirjavampia valmentajavalintoja, joista lopulta vain yksi on ollut onnistuminen. Onko Jarno Pikkaraisesta – ja urheilujohtaja Janne Vuorisesta – tuomaan kaivattua stabiiliutta seuraan?
Porin Ässien viimeiseen reiluun kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon. On ollut hyviä hetkiä, mutta vielä enemmän on ollut huonoja ja jopa painajaismaisia hetkiä. Hallitukset, päävalmentajat, urheilujohtajat ja valta on vaihtunut eri käsiin ja moneen kertaan. Pahin sekasorto ajoittui syksyyn 2018, jolloin Ässien valmentajasekoilu ylitti jo kaikki absurdiuden mitat mysteerivalmentajineen.
Sen jälkeen seura sai palautettua sentään uskottavuutta uudella johdollaan, mutta viime kausi meni taas penkin alle tunnetuin seurauksin.
On oikeastaan melko synkeää, että Porin Ässien vaiheilla stabiiliutta ei ole lopulta löytynyt kuin yhden päävalmentajan komennossa – Karri Kiven. Ikimuistoisen mestaruuskevään 2013 jälkeen seurassa on nähty peräti yhdeksän eri päävalmentajaa, Kiven toinen tuleminen mukaan lukien.
Kun miettii janaa Pekka Virta, Pekka Rautakallio, Mikael Kotkaniemi, Jyrki Aho, Pasi Kaukoranta, Ari-Pekka Selin, Kivi, Jere Härkälä ja nyt Jarno Pikkarainen, on kovin vaikeaa löytää jotain yhteistä nimittäjää tai punaista lankaa.
Virheidentekijöitä on ollut monia, mutta esimerkiksi Ari-Pekka Selin osoittautui virheeksi silloiselta kehitysjohtajalta Tommi Kerttulalta, eikä Jere Härkälänkään pesti mene ainakaan onnistumisten laariin. On vaikuttanut siltä, että Ässissä ei ole täysin hahmotettu, että millainen valmentaja oikein halutaan tai edes tunnistettu tai kuka toisi seuraan riittäviä tuloksia.
Viime kaudella Ässät lähti luottaen ”omaan” valmentajaansa Härkälään. Härkälä oli kulkenut oikeanlaisen polun kohti päävalmentajan saappaita, mutta sai lähteä vain yhden kauden jälkeen. Härkälä oli epäilemättä substanssiltaan osaava valmentaja, mutta häneltä uupui yhtä lailla valmentajalle tärkeää elementtiä – karismaa.
Johtamisotteeltaan Härkälä koettiin araksi ja johtavien pelaajien kohtaaminen ei tuntunut luonnistuvan riittävän hyvin. Vahvasti lähtenyt kausi poltetun maan taktiikalla syöpyi lopulta kauden mittaan pulkkamäkeen, joka maksoi jopa pudotuspelipaikan.
Nyt puikoissa on jälleen uusi mies, Jarno Pikkarainen. Pikkarainen on myös ensimmäinen valmentaja, jonka Janne Vuorinen on pestissään urheilujohtajana tehnyt.
”Vuorista pidetään rehtinä johtajana, mutta hänelläkin on vielä näyttö antamatta, saako hän Ässät vietyä kohti uutta kukoistusta.”
Jarno Pikkaraisen aika Hämeenlinnassa oli kaksijakoinen. Pikkarainen peri nuoren kollegan Matti Tiilikaisen HPK-potkujen jälkeen joukkueen, joka oli jumbona, mutta hilasi sen komeasti pudotuspeleihin, vaikka sijoitus kuuden sakissa karahti runkosarjassa kiville kalkkiviivoilla. Pudotuspeleissä tuli sitten nopea lähtö. Nousu pohjalta sai kauden kuitenkin plussan puolelle, sillä Pikkaraisen johdolla kurssi muuttui ja katastrofit vältettiin.
Toinen kausi HPK:ssa oli kuitenkin turbulenttinen. Pudotuspelipaikka jäi haaveeksi, eikä Hämeenlinnassa ollut monellakaan kovinkaan hyvä olla. Seurajohto oli sekaisin ja yleinen ilmapiiri seurassa oli sanalla sanoen hirveä.
Pikkarainen saanee Vuorisessa itselleen urheilujohtajan ja esimiehen, joka antaa hänelle tukea. Tukkanuottasille tuskin ajaudutaan ihan heti, sillä Vuorinen tarvitsee Pikkaraiselta onnistumisia ja toisinpäin, kunhan pelejä ei aleta pelata taustalla. Vuorista pidetään rehtinä johtajana, mutta hänelläkin on vielä näyttö antamatta, saako hän Ässät vietyä kohti uutta kukoistusta.
Pikkaraisella on ympärillään hyviä apuvalmentajia Hermanni Vidmanissa ja Timo Turusessa. Vidman ymmärtää peliä ja Turunen on yksi Liigan parhaista fysiikkavalmentajista.
Kysymys kuuluu kuitenkin, että pysyykö taustat kurissa – ja saako Vuorinen ja Pikkarainen työrauhan. Pääomistajana toimii Porin Ässät ry, mikä jo itsessään tuo mukanaan haasteita.
Myös Porin jääkiekkoyleisö on vaativa, eikä se pidä mielipiteidensä kynttilää vakan alle. Se on valmis mielenilmaisuihin – ja kaupunki voi olla valmentajalle taivas tai helvetti.
Sen sai Härkäläkin porilaisena kokea, ja juuri oman kylän poikana valmentaja saa tuntea kaiken vastustuksen tuplaraakana. Kun alku lähti hyvin, selkääntaputtelijoita löytyi, mutta kun tulokset lähtivät luiskaan, saattoi selkien kääntymisen tuntea nahoissaan jo siviilielämässä.
Ässien pelaajamateriaali noudattaa samaa kaavaa kuin aiempinakin kausina. Joukkue on hämmästyttävän tasapaksu materiaaliltaan. Se saa kyllä kentälle neljä tasapainoista kentällistä, mutta samalla kärkeä joukkueessa ei oikeastaan ole hyökkäyksessä tai puolustuksessakaan. Maalissa kuitenkin torjuu sarjan top3-maalivahti Niklas Rubin, joka parhaimmassa iskussaan on ollut jopa sarjan paras maalivahti.
Puolustuksessa uusia nimiä ovat tshekkipakki Radek Kucerik, Valtteri Viljanen, Kasper Puutio ja Aleksi Anttalainen. Anttalainen on rivimies, mutta muiden pitäisi olla Ässien kärkipakkeja. Paljon tiivistyy siihen, että onko 22-vuotiaasta Puutiosta nousemaan jo kapellimestarirooliin ja kantamaan joukkuetta.
Ässien riveissä on kypsymässä erittäin lupaava Lasse Boelius, joka on kiinnostava nimi. Linnunluinen nuori 17-vuotias pakki ei vielä tällä kaudella kuitenkaan ehkä pelaa kuin hajapelejä, mutta hän on pelitaitava pakki ja ymmärtää pelin logiikkaa.
Hyökkäyksessä Ässät on vahvistunut neljällä uudella nimellä – Olli Palolalla, Peter Tiivolalla, Valtteri Lipiäisellä ja Jonne Tammelalla. Heistä kaikilla on todistettavaa.
Palola on tunnettu viimeistelykyvystään, mutta hänen liikkeensä herättää jo hieman huolta. Pääseekö Palola riittävästi paikoille viimeistelläkseen? Iso kysymys Ässien kannalta.
Tammelakin on hyvä hyökkääjä, joka tekee suhteellisen paljon pisteitä, mutta ei niin paljon kuin hänen varaan on yleensä laskettu. Tammelasta jää väkisinkin ajoittain vaikutelma, että jotain jää piippuun.
Lipiäinenkään ei ottanut SaiPassa aivan sellaisia askeleita, joita häneltä saattoi odottaa. Tiivolan onnistui Ässissä viime visiitillään, mutta siitäkin on jo aikaa. Viime kausi Kärpissä toi puolestaan kokonaisen yhden maalin. Siitä ei ole vaikeaa parantaa.
Tähän nelikkoon tiivistyykin ensi kauden osalta paljon, sieltä pitäisi nyt löytää uusi suunta uralle – ja myös Ässille.
Ässien viime kauden kolme tehokkainta pelaajaa kuitenkin jatkaa, mikä on iso etu patapaidoille. Taloudellinen ja ajatteluun peliinsä perustava Jan-Mikael Järvinen on johtajatyyppi ja edelleen hyvä pelimies, Eemil Erholtzin kohdalla nähdään onko hän valmis jo kovempiin sarjoihin ja viime kauden komeetta, 19-vuotias Lenni Hämeenaho antaa näyttöjä jo NHL:nkin suuntaan.
Nuorista pelaajista mielenkiintoisia nimiä ovat Nestor Noiva ja Patrik Juhola. Juhola on luonteeltaan ujo, mutta oikeassa isällisessä ohjauksessa hän voi parhaimmillaan olla potentiaalinen läpilyöjä.
”Porissa on kuitenkin kaikenlaista toinen toistaan maineikkaampaa kiekkomiestä, joilla on eräänlaista vaikutusvaltaa – eikä vähiten siihen, että kuinka kauan työrauhaa nykyisillä yrittäjillä on.”
Ässien kannalta on kiinnostavaa nähdä, että millaiseen suuntaan sen peli kehittyy. Porissa on aina tietynlainen vaade vauhdikkaaseen jääkiekkoon, mutta pelejä ei kaahaamalla voiteta – vaan hulluudessakin on oltava järki mukana.
Pikkarainen luotsasi HPK:ta puolustuspeli edellä, mutta nyt julkiset ulostulot viittaavat eteenpäin puolustamiseen ja hyökkäysvoittoisempaan pelitapaan. Se olisi isokin muutos aiempaan, mutta pääseekö Pikkarainen karvoistaan? Ehkäpä Härkälän poltetun maan taktiikan ja tämän välissä on muutakin kuin ääripäät.
Pikkarainen on kuitenkin monen Liigan noviisivalmentajan joukossa kokenut tekijä ja haluaa varmasti näyttää itsekin raskaan HPK-taipaleen jälkeen. Vuorinen on urheilujohtajana hahmo, joka antaa valmentajiensa valmentaa – toisin kuin vaikkapa TPS:ssä on tilanne.
Nyt uuden kauden alkaessa Porissa on toivoa. Rauha on maassa. Myrskyissä nähdään aina lopulta totuus.
Mihin suuntaan eri voimat alkavat vetää? Porissa on kuitenkin kaikenlaista toinen toistaan maineikkaampaa kiekkomiestä, joilla on eräänlaista viheliäistä vaikutusvaltaa – eikä vähiten siihen, että kuinka paljon työrauhaa nykyisillä yrittäjillä on.
Aition jääkiekkokynät Petteri Sihvonen ja Samuel Savolainen arvioivat jokaisen Liiga-seuran lähtökohdat ennen kauden alkua.
