Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Kolumni

Miksi naisia ei kuulla, kun puhutaan nuorten miesten ja naisten poliittisten näkemysten erkaantumisesta?

Miespainotus riivaa keskustelua nuorten arvoeroista, vaikka nuoret naiset ovat niitä, jotka ovat aiempaa liberaalimpia, kirjoittaa Riikka Suominen.

14.4.2024 Image

Sukupuolten välille on rävähtänyt railo poliittisessa ajattelussa. Miehet ovat arvoiltaan useammin konservatiivisia ja oikeistolaisia, naiset puolestaan yhä liberaalimpia ja vasemmistolaisia. Tilanne on kehittynyt parinkymmenen vuoden aikana. Nyt monessa maassa nuoret miehet ovat jopa isiensä sukupolvea konservatiivisempia.

Suomessakin arvot erkaantuvat. Sukupuolittuneisuus näkyi esimerkiksi alkuvuoden presidentinvaaleissa. Jo aiemmin on havaittu, että naiset äänestävät korostuneesti vihreitä, miehet perussuomalaisia.

Kahden tahon arvot ovat siis erkaantuneet. Mutta jostain syystä huomio on keskittynyt vain toiseen: miksi miehet ovat konservatiivisia, miltä heistä tuntuu, mikä pelottaa, mikseivät pojat opiskele, pitäisikö koulua uudistaa, mieskiintiöitä kenties?

En ole missään mediassa nähnyt reportaasia tai analyysia, jossa olisi valaistu, mitä naisille on tapahtunut.

Keskustelun miespainotus on kiinnostava, koska tilastoista huomaa, että muutos on tapahtunut nimenomaan naisissa. Kun The Economist -lehti kokosi maaliskuun numerossa yhteen 20 eurooppalaisen maan sekä Yhdysvaltojen ja Korean arvotutkimukset, selvisi että nuorten miesten arvot olivat pysyneet melko tasaisina. Nuoret naiset ovat sen sijaan liikkuneet selvästi liberaalimpaan suuntaan.

En ole missään mediassa nähnyt reportaasia tai analyysia, jossa olisi valaistu, mitä naisille on tapahtunut. Olisipa melkoista, jos toimittajat menisivät neuvoloihin, opettajanhuoneisiin tai joogasaleille ottamaan selvää, mikä naisia huolettaa, miten he näkevät tulevaisuuden, miten he perustelevat poliittiset päätöksensä.

Koska miehiltä tätä on, herra paratkoon, kyselty.

Viime vuosikymmenellä brexit, Trumpin voitto ja laitaoikeiston nousu yllättivät liberaaliin edistykseen uskoneen uutismedian. Toimitukset päättivät skarpata ja kääntyivät kuuntelemaan miehiä, jotka äänestyskäyttäytymisellään saivat aikaan uudet poliittiset ilmiöt. Läjäpäin toimittajia on sen jälkeen matkustanut pääkaupungeista taantuville teollisuuspaikkakunnille tai bensa-asemien kahvilohin tutustumaan aitoon elämään. Lopputulos on ollut huolellinen mediaraportointi siitä, mikä valkoisia miehiä nyppii.

Hiukan tulee mieleen koululuokka, jossa häiriköt varastavat huomion.

Analyyseissa sukupuolten arvoeroista, esimerkiksi yllä mainitussa The Economistin jutussa, on syytetty vasemmistolaisia puolueita poikien unohtamisesta. Sitä, millä tavoin juuri ne ovat sivuuttaneet pojat, ei yleensä eritellä. 

Ei myöskään, miten konservatiivipuolueet ovat konkreettisesti satsanneet nuoriin miehiin. Tämä olisi tärkeää, jos arvokuilun ajatellaan kumpuavan politiikkaohjelmista. Yleisesti vasemmistolaiset puolueet ovat kuitenkin valmiita käyttämään enemmän rahaa koulutukseen ja sosiaaliseen tukeen, joiden luulisi edistävän poikien kouluttautumista.

On harmillista, jos julkisessa puheessa annetaan ymmärtää, että tasa-arvo on nollasummapeliä. Siltä se saattaa kuulostaa, jos kysytään mielipidettä väitteeseen ”naisten aseman paraneminen on mennyt liian pitkälle, koska se uhkaa miesten oikeuksia”. Tällä muotoilulla Göteborgin yliopiston tutkijat selvittivät asenteita 27 Euroopan maan kansalaisilta. 

Vaikka nuoret miehet vastaisivat tällaisiin kyselyihin mitä, tasa-arvo on yhä kaukana työ- ja perhe-elämästä.

Onneksi on mahdollista tukea sekä poikia koulussa että tyttöjen mielenterveyttä. Koska tukea nuoret naiset tarvitsevat: koulutytöt voivat selvästi poikia huonommin, ovat yliedustettuina lääkemyrkytyspotilaina, ja myös työkyvyttömyyseläkkeelle jäävistä enemmistö on naisia. Mutta koska naisten poliittiset kannat eivät aiheuta epävakautta tai nakerra demokratiaa, ei niihin ilmeisesti tarvitse syventyä. Hiukan tulee mieleen koululuokka, jossa häiriköt varastavat huomion.

Toivottavasti poliittisen erkanemisen railo saadaan kapenemaan. On ankea tulevaisuudenkuva, jos Suomessa päädytään kahteen poliittiseen blokkiin, joiden käyttövoima syntyy vastapuolen karsastamisesta. Riski on olemassa, koska on viitteitä, että oikeistolaisuus alkaa korreloida yhä selvemmin konservatiivisen maailmankatsomuksen kanssa ja vasemmistolaisuus liberaaliuden. Poliittisten arvojen nelikenttä voi tulevaisuudessa typistyä jälleen oikeisto–vasemmisto-akseliksi.

Kolumnia varten on haastateltu politiikan tutkija Jenni Karimäkeä Helsingin yliopistosta.

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt