Miksi Miika Nuutinen ei onnistunut kääntämään HJK:n surkeaa syksyä Veikkausliigassa? – ”En aistinut yhteisinä vuosina, että hän nauttisi kriisi- tai konfliktitilanteiden ratkaisemisesta”
Miika Nuutisen valmentama HJK ei voittanut otteluakaan Veikkausliigan mestaruussarjassa. Nuutisen työskentelyä Käpylän Pallossa läheltä seurannut Aition Erkko Meri syventyy nuoren valmentajan profiiliin ja perkaa syitä epäonnistumiselle HJK:ssa.
HJK:n päävalmentaja Miika Nuutinen kieltäytyi ehdottamastani haastattelusta.
Olin suunnitellut kysyväni Nuutiselta muun muassa HJK:n surkeasta liigakaudesta sekä siitä, millaisena hän näkee oman asemansa Klubin organisaatiossa. Lisäksi minua olisi kiinnostanut, kuinka lojaalina Nuutinen piti ratkaisuaan astua Toni Korkeakunnaksen tilalle päävalmentajaksi.
Totean heti alkuun: vaikka HJK:n syksy oli sekä tuloksellisesti että pelillisesti karmea ja Nuutinen siihen yksi pääsyyllisistä, pidän 33-vuotiasta valmentajaa edelleen osaavana tekijänä.
Toisaalta uskon ymmärtäväni suhteellisen hyvin, miksi Nuutinen ei onnistunut kääntämään HJK:n kurssia mestaruussarjassa.
”Emme olleet Nuutisen kanssa ystäviä tai edes kavereita, vaan olimme tekemisissä ainoastaan ammatillisesti.”
Vuosina 2019–2021 toimimme Nuutisen kanssa samaan aikaan helsinkiläisessä Käpylän Pallossa: Nuutinen B-junioreiden päävalmentajana, allekirjoittanut seuran varapuheenjohtajana.
Yhteydenpitomme kyseisinä vuosina oli säännöllistä. Koska valmensin myös itse junioripelaajia, roolikseni KäPan johtokunnassa muotoutui yhdyssiteenä toimiminen seuran valmentajien ja luottamushenkilöiden välillä.
Roolissani seurasin usein B-junioreiden harjoituksia ja otteluita, vaihdoin kuulumisia pelaajien kanssa sekä keskustelin valmentajien kanssa.
Emme olleet Nuutisen kanssa ystäviä tai edes kavereita, vaan olimme tekemisissä ainoastaan ammatillisesti.
Vaikka yhteisistä KäPa-ajoistamme on vierähtänyt jo tovi, tunnistan noilta vuosilta jotakin sellaista, mikä saattaa selittää Nuutisen työtä myös HJK:ssa.
”Viimeistään jälkimmäinen B-juniorivuosi 2021 vakuutti minut siitä, että Nuutinen tulisi valmentamaan lähivuosina Veikkausliigassa.”
Syksyllä 2019 Vantaan Jalkapalloseurasta Helsingin puolelle siirtynyt Nuutinen teki KäPassa mainiota työtä ja oli yksi seuran parhaista, ellei jopa paras valmentaja.
Menestystä tuli, ja monet myöhemmin Veikkausliigaan ja jopa ulkomaille ponnistaneet pelaajat, kuten Marius Söderbäck, Altti Hellemaa ja Joonas Kekarainen, ottivat Nuutisen alaisuudessa kehitysaskeleita.
Toisaalta Nuutinen pääsi oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
UEFAn rahoittama Elite Youth Academy -malli takasi KäPalle keskivertoa paremmat resurssit esimerkiksi valmennus- ja tukitoimintoja varten. Lisäksi etenkin seuran vuonna 2004 syntyneet pelaajat olivat kuuluneet jo vuosia Suomen parhaimmistoon.
Nuutisen ja KäPan B-junioreiden kahden vuoden projekti huipentui Suomen mestaruuteen syksyllä 2021. Jaoin pelaajille ja taustoille kultamitalit, jotka irtosivat vain pisteen erolla HJK:hon.
Mestaruus oli hieno suoritus ja kiitettävä työnäyte päävalmentajalta, mutta mistään supervenymisestä siinä ei ollut kyse. Resurssit ja pelaajamateriaali huomioon ottaen KäPan pitikin olla kärkikahinoissa. Silti Nuutinen näytti, että hänestä on voittajaksi pitkässä sarjassa.
Muistan vaikuttuneeni kaikkein eniten Nuutisen työmoraalista, harjoitteiden suunnittelusta sekä erilaisten pelillisten nyanssien tehokkaasta siirtämisestä treenikentältä otteluihin. Osa saamistani ottelusuunnitelmista on minulla yhä visusti tallella.
Monet nuoret pelaajat, joiden kanssa keskustelin, kiittelivät erityisesti päävalmentajan intohimoista otetta sekä selkeää ja johdonmukaista tapaa vaatia opetettujen asioiden toistamista.
Viimeistään jälkimmäinen B-juniorivuosi 2021 vakuutti minut siitä, että Nuutinen tulisi valmentamaan lähivuosina Veikkausliigassa.
”En aistinut koskaan, että Nuutinen olisi valmentaja, joka nauttisi kriisi- tai konfliktitilanteiden ratkaisemisesta tai vaikeiden vaiheiden kääntämisestä voitoksi.”
Miksi en ole kuitenkaan yllättynyt siitä, ettei Nuutinen kyennyt syksyllä kääntämään HJK:n voitotonta putkea Veikkausliigassa?
Ensinnäkin minusta tuntui yhteisinä KäPa-vuosina usein siltä, ettei Nuutinen ollut aivan tehokkaimmillaan yllättävissä tai vaikeissa tilanteissa.
En aistinut koskaan, että hän olisi valmentaja, joka nauttisi kriisi- tai konfliktitilanteiden ratkaisemisesta tai vaikeiden vaiheiden kääntämisestä voitoksi.
Tässä suhteessa Nuutinen erosi esimerkiksi Rasmus Janssonista, joka työskentelee nykyisin Puolan pääsarjaseura Motor Lublinissa sekä Bosnia ja Hertsegovinan maajoukkueessa.
Sen sijaan Nuutinen vaikutti omasta näkökulmastani olevan parhaimmillaan silloin, kun olosuhteet olivat vakaat, prosessi eteni hänen suunnitelmansa mukaan ja ympärillä olleet ihmiset kulkivat ehdoitta samaan suuntaan.
Varsin luonnollista nuorelle valmentajalle?
Kyllä, mutta vastakysymyksenä voi esittää, kuinka usein aikuisten ammattilaisjoukkueen valmentaja pääsee työskentelemään stabiilissa ympäristössä?
Ja kuinka herkästi valmentaja, jolla ei ole merkittävää kokemusta vaikeiden vaiheiden hallitsemisesta, kannattaa nostaa isoon rooliin pääsarjatasolla?
”Varsin tyypillinen valmennusarjessa vastaan tuleva tilanne loi Nuutisessa tarpeetonta levottomuutta.”
KäPan B-junioreiden kausille 2020 ja 2021 mahtui joitakin sellaisia tilanteita, joihin jouduin itsekin ottamaan kantaa.
Yksi tapaus liittyi erään pelaajan harjoitteluun ja asenteeseen, jotka valmennuksen mielestä eivät olleet ihan kunnossa.
Mielestäni asia sai turhan isot mittasuhteet, mutta pyrin silti toimimaan tilanteessa jonkinlaisena välimiehenä.
Toisessa tapauksessa B-junioreiden ja edustusjoukkueen valmennuksen välillä oli eriäviä näkemyksiä siitä, miten nuorten pelaajien liikuttaminen ja arki eri joukkueiden välillä kannatti toteuttaa.
Järjestin valmentajien kesken videotapaamisen, laadin ennakkomateriaalin ja alustin keskustelua.
Näin jälkikäteen ajatellen molemmille tapauksille oli yhteistä se, että varsin tyypillinen valmennusarjessa vastaan tuleva tilanne loi Nuutisessa mielestäni tarpeetonta levottomuutta.
Tilanteet eivät järisyttäneet Nuutisen joukkueen toimintaa ja menestys pysyi hyvänä, mutta siitä huolimatta olisin odottanut valmentajalta kylmähermoisempaa suhtautumista tapauksiin. Ne eivät nimittäin olleet kriisejä ollenkaan.
Toki kyse saattoi olla myös Nuutisen ehdottomuudesta ja tinkimättömyydestä, jotka ovat monesti valmentajalle hyviäkin ominaisuuksia, mutta silti tapaukset jäivät pyörimään päähäni pitkäksi aikaa.
Erityisesti minua mietitytti se, miten Nuutisen kyky sulkea ylimääräiset tekijät pois mielestä kestää silloin, kun kyse on oikeasti vaikeasta paikasta.
Siis sellaisesta, jossa ulkopuolisten odotukset, kilpailu, taloudelliset panokset ja julkisuus ovat potenssiin kymmenen verrattuna B-ikäisiin poikiin.
”Nuutisen matka idealistista ja juniorivalmentajasta tulosta tekeväksi aikuisten valmentajaksi on vielä pahasti kesken.”
Valmentaessaan KäPan B-junioreita Miika Nuutinen oli idealisti, eräänlainen futisromantikko. Arvostin tuota ominaisuutta silloin – ja arvostan sitä edelleen.
Esitellessään juniorivalmentajayhdistyksen seminaarissa marraskuussa 2020 pelifilosofiaansa ja -malliaan Nuutinen oli elementissään. Hän pilkkoi valmennusajattelunsa atomeihin ja meni syvälle pääperiaatteiden alaperiaatteisiin.
Esityksessään Nuutinen toi avoimesti esille, kuinka juuri pelaajakehitys ja sen edistäminen olivat hänen pelimallinsa rakentamisessa avainroolissa.
Seminaarimateriaalissaan hän viittasi jalkapallomaailman kenties tunnetuimman idealistin, Pep Guardiolan, sanoihin.
Idealisteille tyypilliseen tapaan Nuutinen uskoi, täysin ymmärrettävästi, oman pelimallinsa voimaan. Siihen kiteytyi paljon myös siitä, mihin hän jalkapallossa uskoi.
Vuodesta 2020 on pitkä aika – viisi vuotta on jalkapallossa ikuisuus – ja Nuutisen ajatukset pelistä ovat varmasti muuttuneet matkan varrella.
Silti väitän, että hänen matkansa idealistista ja juniorivalmentajasta tulosta tekeväksi aikuisten valmentajaksi on vielä pahasti kesken.
”Ottaen huomioon Nuutisen erittäin ohut valmentajakokemus Veikkausliiga-tasolla HJK:n heikkous erikoistilanteissa tai boksitoiminnoissa ei ollut yllätys.”
Nuutisen valmentaman HJK:n syksylle oli leimallista, että se oli huono sellaisissa asioissa, joista ei juniori- tai alasarjajalkapallossa rankaista vastaavalla tavalla kuin ammattilaistasolla.
Näitä asioita olivat ennen muuta erikoistilanteet ja boksipuolustaminen.
Juniorijalkapallossa harva joukkue erottuu esimerkiksi erityisen laadukkaalla erikoistilannepelaamisellaan. Syitä on todennäköisesti monia.
Treenitunteja on pääsääntöisesti vähemmän kuin ammattilaisjalkapallossa, ja pelaajakehityksen näkökulmasta halutaan usein priorisoida tärkeämmältä tuntuvia osa-alueita.
Lisäksi valmentajia on usein vähemmän, jolloin myös edellytykset satsata erikoistilanteisiin ovat pienemmät.
Luonnollisena seurauksena edellä mainitusta on, että B-junioreiden tai edes reservijoukkueen päävalmentaja tuskin joutuu uhraamaan viikosta yhtä paljoa aikaa oman joukkueen erikoistilannepelaamisen tai boksipuolustamisen harjoittelulle kuin valmentaja pääsarjatasolla. Paine siihen ei ole yhtä välitön.
Ottaen huomioon Nuutisen erittäin ohut valmentajakokemus Veikkausliiga-tasolla HJK:n heikkous erikoistilanteissa tai boksitoiminnoissa ei ollut yllätys.
Niiden kuntoon laittaminen lyhyessä ajassa, harjoittelun hienosäätö ja oikeanlainen reagointi vaatii sellaista kokemusta ja osaamista, johon juniorijalkapallo ei valmista parhaalla tavalla.
Missä Nuutinen toisin sanoen olisi voinut maksaa oppirahansa?
Tuskin ainakaan KäPan B-junioreissa tai HJK:n reservijoukkue Klubi 04:ssä.
Turun Palloseurassa hänen prosessinsa puolestaan jäi ainoastaan yhteen kauteen ja siten pahasti kesken.
”Ongelmana tämän kauden HJK-valmennuksessa ei ole ollut vain Nuutisen kokemattomuus.”
Kun Miika Nuutinen valmensi vuonna 2021 KäPan B-junioreita, hänen tämän kauden kilpaveljistään esimerkiksi Jarkko Wiss työskenteli jo kuudetta kauttaan päävalmentajana Veikkausliigassa.
Vesa Vasaralla oli puolestaan menossa neljäs päävalmentajakausi liigassa.
Nuutista viisi vuotta vanhempi Joonas Rantanen oli ehtinyt toimia paitsi päävalmentajana naisten liigajoukkueessa ja Klubi 04:ssä myös apuvalmentajana miesten liigaryhmässä.
Suomalaisen jalkapallon uskottavuuden näkökulmasta olisi ollut perin huolestuttavaa, jos Nuutinen olisi taktisesti vienyt edellä mainittuja valmentajia.
Ongelmana tämän kauden HJK-valmennuksessa ei kuitenkaan ole ollut vain Nuutisen kokemattomuus.
Varsin vähäiselle huomiolle on jäänyt se, että myös apuvalmentajat Aleksi Lalli ja Mikael Forssell ovat liigavalmentajiksi untuvikkoja.
Samaan aikaan KuPSin, Interin ja Ilveksen taustatiimeistä on löytynyt esimerkiksi Sixten Boströmin, Riku Paularinteen ja Pasi Tuutin kaltaisia kokeneita liigaluotseja.
Tilanne, jossa Suomen menestyneimmän seuran päävalmentajaksi nousee ammattilaistasolla katsomaton kortti, on jo itsessään riski.
Vielä sakeammaksi sopan tekee se, että keltanokkapäävalmentajan lähimmät kollegat ovat niin ikään vasta ottamassa ensiaskeleitaan ammattilaispelaajien valmennuksessa.
Osuvan kuvauksen siitä, millainen minimivaatimustaso HJK:n päävalmentajavalinnoissa kenties pitäisi olla, tarjosi entinen Klubi-luotsi Toni Koskela Aition henkilökuvassa marraskuun alussa.
Haastattelussaan Koskela toi avoimesti esiin, että noustakseen HJK:n päävalmentajaksi hänen piti ensin osoittaa tasonsa toisessa liigaseurassa.
Miika Nuutinen ei ehtinyt osoittamaan tasoaan kunnolla edes Ykkösliigassa. Eikä syy ole suinkaan Nuutisen, vaan hänet päävalmentajaksi nostaneiden henkilöiden.
”Nuutisesta tuli Veikkausliiga-joukkueen päävalmentaja aivan liian aikaisin. Olen lähes varma, että hän myöntää sen myös itse viimeistään parin vuoden sisällä.”
Siinä missä KäPassa Nuutinen oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa, HJK:ssa hän on ollut oikeassa paikassa väärään aikaan.
Historia osoittaa, että HJK:n liigajoukkueen apuvalmentajan paikka on ollut oiva väylä kasvaa päävalmentajan saappaisiin.
HJK:n apuluotsista toisen seuran edustusjoukkueen päävalmentajaksi ovat ponnistaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana niin Vesa Vasara, José Riveiro, Toni Koskela kuin Joonas Rantanenkin. Lista on jo niin pitkä, ettei kyse tietenkään ole sattumasta.
Todennäköisesti myös Nuutinen siirtyi Töölöön samanlainen polku mielessä: pari kautta edustuksen apuvalmentajana ja sitten kokeilemaan omien siipien kantavuutta toiseen liigaseuraan.
Paikka oli oikea, mutta aika väärä.
HJK:n organisaatio on ollut viimeiset pari vuotta urheilullisesti niin sekaisin, että Nuutinen löysi itsensä päävalmentajan paikalta nopeammin kuin olisi osannut aavistaa.
Hän päätyi oikopolulle, jolle hänen ei olisi kannattanut astua.
Nuutisesta tuli Veikkausliiga-joukkueen päävalmentaja aivan liian aikaisin. Olen melko varma, että hän myöntää sen myös itse viimeistään parin vuoden sisällä.
Analyyttisenä ja itsekriittisenä valmentajana hän ennemmin tai myöhemmin hahmottaa joutuneensa sellaiseen paikkaan, johon aiemmat valmentajapestit eivät olleet valmistaneet häntä riittävästi.
Nyt Nuutinen oli oppimassa voittavien pelitekojen merkitystä ympäristössä, jossa hänen olisi pitänyt vaatia niitä pelaajilta.
”Jos Nuutinen osaa tehdä oikeanlaisen analyysin päättyneestä kaudesta ja riisua itsensä kuvainnollisesti alastomaksi totuuden edessä, kuopasta voi nousta parempi ja henkisesti kypsempi valmentaja.”
Paradoksaalista kyllä, HJK:n surkean kauden suurin voittaja saattaa olla Miika Nuutinen.
Selvää on, että jokainen valmentaja epäonnistuu jossain vaiheessa. Nuutisen kohdalle tämä osui jo 33-vuotiaana.
Jos hän osaa tehdä oikeanlaisen analyysin päättyneestä kaudesta ja riisua itsensä kuvainnollisesti alastomaksi totuuden edessä – hänen luotsaamansa joukkue ei onnistunut voittamaan yhden yhtä ottelua mestaruussarjassa – kuopasta voi nousta parempi ja henkisesti kypsempi valmentaja. Valmentaja, joka kykenee toimimaan jatkossa entistä paremmin myös kriisi- ja konfliktitilanteissa.
Olen melko varma, että Nuutinen pystyy tekemään, ellei ole jo tehnyt, tämän analyysin ja itseruoskinnan.
”Pidän epätodennäköisenä, että Nuutinen kykenisi yhden talven ja kevään aikana kasvamaan kokonaisvaltaisemmaksi päävalmentajaksi Suomen ehkäpä vaativimmassa seuraympäristössä.”
Jos ja kun Nuutinen haluaa jonain päivänä nousta Suomen terävimmälle valmentajahuipulle, hänen seuraava siirtonsa on erityisen tärkeä.
Pidän jossain määrin epätodennäköisenä, että Nuutinen kykenisi yhden talven ja kevään aikana kasvamaan nyt nähtyä kokonaisvaltaisemmaksi päävalmentajaksi Suomen ehkäpä vaativimmassa seuraympäristössä.
Vähintäänkin se vaatisi, että hän saisi tiimiinsä kokeneempia apukäsiä.
Vaikka suomalaisen jalkapallon valmistautumisjakso on pitkä, Nuutisen kehityskaari on vielä niin pahasti kesken, ettei yksi hallikausi todennäköisesti riitä muuttamaan sitä merkittävästi.
Oireellista myös on, ettei HJK:n pelaaminen ottanut syksyn isoissa otteluissa juuri minkäänlaisia kehitysaskeleita eteenpäin.
Myöskään Suomen Cupin voitto ei poista sitä tosiasiaa, että vastustajajoukkueiden kokeneemmat valmentajat veivät pääsääntöisesti pidemmän korren.
Kyse ei ole siitä, etteikö Nuutinen osaisi ottaa opikseen.
Haaste pikemminkin on siinä, että hänen takamatkansa muiden liigajoukkueiden päävalmentajiin on juuri nyt sen verran pitkä, että onnistumisen todennäköisyys ei ole suuri – varsinkaan, jos HJK:n tulevat hankinnat eivät osu nappiin.
Iso kysymys kuuluu, onko Miika Nuutisella nöyryyttä ottaa hetkellisesti yksi askel taaksepäin ja jatkaa kasvamista suurempiin saappaisiin apuvalmentajana tai jossain pienemmässä seurassa.
Päätös voi olla hänen tulevaisuutensa näkökulmasta jopa ratkaiseva.
