Olen feministi ja katson kovaotteista pornoa – ovatko fantasiani väärin?
Teenkö itselleni ja muille naisille vääryyttä katselemalla joskus valtavirtapornoa, joka alistaa ja objektivoi naista, Asta Leppä kysyy esseessään.
Kirjoitan hakukenttään sanat: “Hentai”, “Monster”. Kun olen yksin, asia ei minua hävetä. Nyt hävettää, kun kirjoitan intiimeimmän minussa olevan asian näkyville. Katson hentaita.
Niille, jotka eivät tiedä, mistä on kyse: hentai on japanilaisesta anime-kulttuurista peräisin olevaa animoitua tai 3D-ohjelmoitua pornoa. Myös seuraava seikka voi kuulostaa jostakusta häiritsevältä: tutustuin siihen ensi kertaa poikani kautta, joka harrastaa animea ja mangaa. Kerran keskustellessamme poika mainitsi, että niin, tällaistakin sitten löytyy – ja aivan yleisimmiltä pornosivustoilta kuten PornHubista. Viime vuonna hentai oli joidenkin mittausten mukaan maailman suosituin pornogenre.
Hentain maailma ei ole kiltti. Se on usein raakalaismainen. Naiset ovat siinä uhkeita, mutta lapsenkasvoisia - 3D-mallinnoksissa jättimäiset hinkit ja ylisuuri perse hytisevät luonnottomasti aivan kuin naiset olisi valettu silikonista. Pyllyt “bouncaavat” superpallon kimmoisina. Mies hentaissa on usein vain miehen oloinen, urahteleva mielikuvitusolento, jolla on jättimäinen, väsymätön penis. Kohtaamiset ovat rajuja, nainen yleensä alistuu, valittaa ääneen ja on samalla loputtoman, mesisen kiimainen. Genreen kuuluu myös binäärisen rakenteen purkava futanari-hahmo: kurvikkaalla naisvartalolla varustettu olento, jolla on hirviökulli.
