“Sopimuksettomassa tilassa minulla on kaikki valta. He haluavat minut, mutta eivät voi saada minua. Näin Sterling Cooper -mainostoimiston luova johtaja Don Draper tiivistää koko elämänfilosofiansa sarjan kolmannella kaudella. Don ei halua kiinnittyä mihinkään muuhunkaan, ei omaan väärennettyyn menneisyyteensä eikä Betty-vaimoonsa. Mutta kuitenkin kaiken saava Don on se, joka jää ilman haluamaansa – koska hän ei tiedä, mitä hän himoaa. Don Draper näyttää kadehdittavalta mutta pysyy koossa vain itsesäälin ja itsepetoksen liimalla, hänen arvoituksellisuutensa on vain peitetarina hukassa olemiselle, hän on ”self-made man” joka inhoaa luojaansa. Silti me miehet haluamme olla kuin Don. Voi meitä.” 

Samuli Knuuti, Kirjoittaja, kustannustoimittaja

“Vaikka Mad Men on puitteiltaan täydellinen (lavastus, puvustus, kuvaus), olisi se pelkkä ulkokultainen modernin ajan epookki, elleivät sarjan suurimmat mullistukset tapahtuisi henkilöiden päiden sisällä. 1960–luvun suuret kulttuuriset mullistukset toimivat sarjassa katalyyttina, mutta usein niihin vain viitataan (uutinen Martin Luther Kingin murhasta välihuudetaan gaalayleisöstä). Latautuneimmissa kohtauksissa ei yleensä tapahdu mitään. Tunteita ei sanoiteta, koska sellaisia ihmiset ovat – ja juuri siksi sarjan epätäydellisiin hahmoihin on helppo rakastua.”

Ilkka Pernu, Toimittaja, tv-bloggaaja

“Mad Men kuvaa epävarmuutta tarkasti. Maailma muuttuu ja yhteiset totuudet murtuvat: perheidylli elää vain mainoskuvissa, ihmisyys on monisyinen salaisuus. Tytär Sally kokee kaiken lapsen välittömyydellä ja purkaa ajan epävarmuuden sanoiksi seitsemännellä kaudella: ”Olen niin monta ihmistä.” Vanhemmat Don ja Betty muuttuvat nuorekkaasta New York -parista konservatiivisiksi sääliöiksi. Menneisyyttään peittelevä ja menestyjän vaatteissaan vauhdilla kutistuva häviäjä-Don on television rikkaimpia ja kiehtovimpia hahmoja. Hän on samaan aikaan monta ihmistä, eikä näistä yhtäkään.”

Anton Vanha-majamaa, Toimittaja, Image.fin elokuvabloggaaja

“Haluan olla Don Draper, kukapa ei. Draper on sietämättömän komea, älykäs ja menestyvä. Tosin Draper itse ei vaikuta onnelliselta – häneltä puuttuu Miami Vicen Sonny Crockettin kyky nauttia elämästä ja Mullan alla -sarjan Nate Fisher Jr:n empatia. Draperin supervoima on halu. Sen kohde on vaihtuva – raha, naiset, alkoholi, maine – eikä se ikinä tyydyty. Juuri se tekee Draperista erinomaisen mainosmiehen. Hän osaa myydä halunsa. Mad Menin alussa toisteltiin kysymystä ”kuka on Don Draper”. Vastaus löytyy läheltä: Me kaikki, jotka istumme koneilmastoiduissa konttoreissamme rakentamassa lauseita todellisten asioiden sijaan. Me, jotka haluamme, mutta emme tiedä, mitä. Minä olen Don Draper, vaikka en haluaisi.”

Mikko Numminen, Viini-lehden päätoimittaja

“Mad menin erityisyys on kaiken kattava kontrasti. Hahmot ovat aikuisia, mutta käyttäytyvät järjettömästi. Toimisto on kotoisa, mutta työntekijät joutuvat koputtamaan toistensa oviin ja kysymään ”Can I come in?”. Suurin kontrasti on alati kasvava aavistus Don Draperin perimmäisen totuuden paljastumisesta, mutta mitään ei paljastu, sillä mitään mysteeriä ei ole, kaikki on vain hitaassa muutosliikeessä kuin itse elämä.”

Iida Sofia Hirvonen. Toimittaja