Arkisesti voi panna, mutta yleiskielessä seksi muuttuu harrastukseksi – Mistä johtuu tämä suomen kielen erikoisuus?

Seksihän on mukavaa puuhaa. Mutta onko se harrastus? Suomen kielessä näin jostain syystä on; ainakin yleiskieltä käytettäessä puhutaan tai kirjoitetaan seksin harrastamisesta.

Muissa kielissä seksiä taas yleensä on, tai sitä saadaan. Miksi Suomessa seksiä harrastetaan?

Onneksi aiheesta on kysytty myös siltä viralliselta taholta eli Kotimaisten kielten keskuksesta Kotuksesta.

Harrastaminen, pahoittelee kysyjä ”pelkistää kauniin ja jännittävän tekemisen rutiiniksi, ikään kuin harrastaisi lenkkeilyä, sanaristikoita tai muuta arkista”.

Kielitoimiston sanakirjan toimituksen vastauksesta voi päätellä, että seksi-sanan vähän kankean käytön juuret lienevät siinä, että seksi on suomen kielessä hyvin uusi sana.

Se on lainattu suomeen englannista ja yleistynyt ilmeisesti vasta 1960-luvulla. Alun perin seksi-sanalla kuvattiin Suomessa sukupuolista vetovoimaa, siis seksikkyyttä, ei itse asiaa eli seksin, no, harrastamista.

Tämä selittyy sillä, että suomeen seksi napattiin englannin ilmaisusta sex appeal, josta jälkiosa jätettiin pois.

Puheena olevasta aktista käytetään toki suomeksi sujuvia ilmaisuja, esimerkiksi panna, naida, hässiä ja nussia. Kotuksen nykyisen jaottelun mukaan näistä kolme ensimmäistä ovat arkisia, nussiminen jo alatyylistä.

Arkisetkin ilmaisut kyllä tökkäisivät, jos niillä korvattaisiin seksin harrastamiset vaikkapa Väestöliiton tutkimuksista kerrottaessa: Useamman kerran viikossa panee18–49-vuotiaista noin 20–30 prosenttia.

Seksin harrastamistakin virallisemmalta taas kuulostaa yhdynnässä oleminen. Eikä seksi tietenkään edellytä välttämättä yhdyntää. Lemmiskely-sanaa käytetään nykyään enää lähinnä juorujutuissa, joissa kuvataan tapahtumia jollain tosi-tv:n sinkkusaarista.

Rakasteleminen toimii teon kuvauksena monesti varsin hyvin. Mutta se tuo mukanaan tietyn tunnetason, jota itse tapahtumassa ei aina välttämättä ole.

Aivan vastaavaa ilmaisua kuin seksin harrastaminen ei yleiskielessä tunnu löytyvän.

Oman kierteensä asiaan tuo se, että sanojen merkitykset muuttuvat. Esimerkiksi rakasteleminen ei ole viime vuosisadan alkupuolella tarkoittanut seksiä, ainakaan yleensä. Rakastelemisella on voitu kuvata helliä tunteita toista kohtaan, mutta toisaalta ehkä myös koskettamista tai jopa lähentelyä.

Seksiin palataksemme: sana on Helsingin slangissa vakiintuneempi kuin suomen kielessä. Mutta siinä vähän toisessa merkityksessä. Vanhassa slangissa sekstaamisesta on puhuttu yli sata vuotta. Se on tarkoittanut lähinnä pussailua, 1900-luvun toisella puoliskolla ehkä myös hyväilyä suutelemisen lisäksi.

Ehkä aiheesta puhumisen hankaluuden vuoksi monella suomen kielen sanalla on seksiin viittaava kaksoismerkitys. Näistä tärkein on jo mainittu panna.

Panna-verbin välttelyn oppii varmaan jokainen suomalainen viimeistään peruskoulun alaluokilla. Se tuntuu valuneen yleiskieleenkin, sillä harvoin enää kukaan panee toimeksi tai merkille vaikkapa lehtitekstissä.

Lähteet: Kotus: Pankaapa merkille, Harrastaa seksiä, Eihän kahta rakastella sovi.

Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.