Mikko Rantasen NHL-siirto on kaksiteräinen miekka – Carolina tarjoaa mestaruusmahdollisuuden, mutta tuo riskejä tulevalle jättisopimukselle
Aition jääkiekkoasiantuntija Lassi Alanen huomauttaa, että Mikko Rantasella on Carolina Hurricanesin riveissä suuremmat mahdollisuudet voittaa Stanley Cup, mutta puhtaasti Rantasen jahtaaman tulevan sopimuksen dollarien maksimoinnin suhteen uusi asetelma sisältää myös riskinsä.
Nyt se sitten tapahtui: Mikko Rantanen on kaupattu. Suomalaissupertähti oli perjantain ja lauantain vastaisena yönä Suomen aikaa kolmen joukkueen jättikaupan keskipisteenä ja siirtyy ainakin loppukaudeksi Carolina Hurricanesiin. Colorado Avalanche sai Rantasesta vaihdossa Martin Nečasin, Jack Druryn, toisen kierroksen varausvuoron kesälle 2025 sekä neljännen kierroksen varausvuoron kesälle 2026. Lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä Rantanen pelasi jo Carolinan väreissä.
Samassa kaupassa Hurricanes hankki myös Taylor Hallin Chicago Blackhawksista vaihdossa kolmannen kierroksen varausvuoroon ensi kesälle. Blackhawks myös pidättää puolet Rantasen loppukauden palkasta.
Avalanchen päätös lyödä Rantanen lihoiksi ei tullut täysin puun takaa. Osapuolet eivät raporttien mukaan olleet lähelläkään yhteisymmärrystä Rantasen tulevan sopimuksen yksityiskohdista. Lopputuloksen perusteella on selvä, ettei jatkosopimusta oikeasti ollut tulossa, vaan Avalanchen oli joko kaupattava Rantanen tai päästää hänet kauden jälkeen ilmaiseksi vapaille markkinoille.
Rantasen kaltaiset supertähdet liikkuvat NHL:ssä hyvin harvoin keskellä kautta. Etenkin tilanteessa, jossa myyvän joukkueen oma menestysikkuna on edelleen vahvasti auki. Kauppa on eittämättä yksi tämän vuosituhannen merkittävimpiä; kesken kauden tehdyistä edellinen yhtä monumentaalinen lienee nuoren Joe Thorntonin siirtyminen Boston Bruinsista San Jose Sharksiin 20 vuotta sitten.
Ensireaktioni oli, että vasta alle vuoden virassaan ollut Hurricanes-GM Eric Tulsky ansaitsee ison ja komean sulan hattuunsa. Rantasessa hän onnistui naaramaan seuralleen ensimmäistä kertaa pelaajan, joka oikeasti täyttää kaikki supertähden vaatimukset, eikä hinta tästä ollut kovinkaan suolainen.
Avalancheen suuntaava Nečas pelaa toki tällä hetkellä erinomaista, uransa selvästi parasta kautta. Hurricanes kuitenkin kaupitteli Nečasia vahvasti jo viime kesänä, kun osapuolien välillä oli erimielisyyksiä tšekkihyökkääjän uudesta sopimuksesta. Nečas sai lopulta kaksivuotisen siltasopimuksen ja tämän kauden otteista huolimatta hänen lähtönsä vaikutti koko ajan vain ajan kysymykseltä. Drury on puolestaan pätevä NHL-tason syvyyshyökkääjä, mutta Hurricanesille täysin korvattavissa.
Toki Rantasen sopimus on katkolla tähän kauteen, eikä raporttien mukaan pitkää jatkosopimusta Hurricanesin kanssa ole vielä valmiiksi suunniteltuna, vaikka seura varmasti sellaisen haluaa suomalaishyökkääjän kanssa väsätä.
Mutta kuinka hyvin Rantanen todellisuudessa soveltuu Hurricanesiin ja sen pelitapaan?
”Jos asiaa ajattelee puhtaasti tulevan sopimuksen – eli siis dollarien maksimoinnin – näkökulmasta, siirrossa voi siis olla Rantaselle eittämättä riskejäkin.”
On selvää, että siirto vaatii Rantaselta mukautumista. Avalanchessa hän pelasi illasta toiseen jättiminuutteja, tällä kaudella keskimäärin toiseksi eniten kaikista NHL-hyökkääjistä heti ketjukaveri Nathan MacKinnonin jälkeen. Hurricanesissa Rantasen keskimääräinen jääaika tulee hyvin todennäköisesti putoamaan useamman minuutin, sillä päävalmentaja Rod Brind’Amour tykkää pyörittää varsin tasaista neljän ketjun rulettiaan. Vertailukohtaa voi hakea siitä, että joukkueen eniten pelaava hyökkääjä Sebastian Aho on kellottanut tällä kaudella keskimäärin lähes tismalleen 20 minuuttia iltaa kohden, vaikka hän pelaa Rantasesta poiketen myös alivoimalla.
Avalanchessa Rantanen sai viime vuosina – osin jättiminuuttiensakin takia – myös selkeitä puolustuspelillisiä vapauksia, joita hänelle ei ole tiedossa kurinalaista pelitapaansa noudattavassa Hurricanesissa. Kun yhtälöön lisätään vielä se, ettei Rantasella tule uudessa seurassaan olemaan ketjukavereina MacKinnonin tai Makarin tasoisia hyökkäyssuunnan virtuooseja, tulee hänen pistetahtinsa lähes varmasti putoamaan jonkin verran.
Jos asiaa ajattelee puhtaasti tulevan sopimuksen – eli siis dollarien maksimoinnin – näkökulmasta, siirrossa voi siis olla Rantaselle eittämättä riskejäkin. Jos maali- ja pistetahti putoaa selkeästi uudessa ympäristössä eikä hän näytä yhtä dominoivalta pelaajalta, kun vierellä ei enää viiletä useita lajin parhaita yksilöitä, voisiko hänen taustatiiminsä enää käyttää Leon Draisaitlin uutta megasopimusta realistisena mittatikkuna?
Toisaalta Rantasen pitäisi olla monella tapaa juuri sitä, mitä Hurricanes hyökkäykseensä kaipaa. Joukkue on kärsinyt vuodesta toiseen maalinteon tehottomuudesta. Viimeisen kolmen kauden aikana vain Edmonton Oilers on luonut Hurricanesia enemmän maaliodottamaa tasaviisikoin, mutta tehdyissä maaleissa joukkue on vasta sijalla 12. Ylivoimalla se on ollut tällä kaudella sarjan 17. tehokkain joukkue tehdyillä maaleilla mitattuna.
Rantanen puolestaan on kirjauttanut viimeisen viiden kauden aikana viidenneksi eniten maaleja ja neljänneksi eniten pisteitä kaikista NHL-pelaajista. Tuona ajanjaksona hänen laukaisuprosenttinsa on hulppea 16,42, joka on kymmenenneksi korkein lukema vähintään 5000 minuuttia pelanneista kenttäpelaajista.
”Samaan on syytä uskoa, että erittäin luisteluvahvana ja taitavana pelaajana Nečas tulee sopimaan Avalanchen vapaampaan pelitapaan erinomaisesti, paperilla selvästi paremmin mitä Hurricanesiin.”
Hurricanes on sarjan voimakkaimmin pystysuuntaan pelaavia joukkueita. Se pyrkii heittämään kiekon syvään, noutamaan tai karvaamaan sen takaisin itselleen ja sitten luomaan tekopaikkoja pidempien päätypelien kautta.
Joukkueesta löytyy kyllä liuta hyökkääjiä, jotka pystyvät tekemään vaativan pelitavan sisällyttämän likaisen työn, mutta Rantasen kaltaista hyökkäyspään hyökkäyspelaamisen virtuoosia ja tekopaikkojen luojaa se on kaivannut kipeästi. Viimeistelijänä Rantanen on myös jotain sellaista, mitä seuralla ei ole aiemmin ollut; erityisesti ylivoimalla Rantasen laukaus tulee varmasti näyttelemään erittäin merkittävää roolia Hurricanesin kuvioissa.
Samaan on syytä uskoa, että erittäin luisteluvahvana ja taitavana pelaajana Nečas tulee sopimaan Avalanchen vapaampaan pelitapaan erinomaisesti, paperilla selvästi paremmin mitä Hurricanesiin.
Vaikka Avalanche on kaupan myötä eittämättä aiempaa heikompi joukkue, eroa voisi ainakin osittain kuroa umpeen se, että Nečas löytäisi itsestään vielä uuden tason hänelle suotuisammassa ympäristössä. Voisin veikata, että tällainen on ollut myös Avalanche-GM Chris MacFarlandin järjenjuoksu asian tiimoilta. Toisaalta Nečasilta on turha odottaa merkittävää panosta puolustamisen tai fyysisen laitojen lähellä pelaamisen osalta.
Lyhyellä tähtäimellä kaupan voittajasta ei ole epäselvyyttä; kukaan tuskin uskaltaa väittää, että Hurricanes on nyt aiempaa heikompi ja Avalanche parempi joukkue.
Esimerkiksi The Athleticin Dom Luszczyszynin malli piti Hurricanesia jo aiemmin itäisen konferenssin suurimpana mestarisuosikkina, ja kaupan myötä joukkueen Stanley Cup -todennäköisyydet nousivat vajaasta kymmenestä prosentista lähes 13 prosenttiin. Samalla etumatka konferenssin muihin joukkueisiin kasvoi entisestään. Saman mallin mukaan Avalanchen mestaruustodennäköisyydet putosivat puolitoista prosenttiyksikköä ja edeltä löytyy nyt jo kymmenen joukkuetta.
Kummankaan joukkueen kohdalla kaupanteko ei varmasti tule jäämään tähän. Avalanchella on nyt aiempaa enemmän tilaa operoida palkkakattonäkökulmasta, ja Hurricanes on enemmän all in kuin kertaakaan sen nykyisen mestaruusikkunan aikana. Pelimerkkejäkin löytyy edelleen muutaman laadukkaan lupauksen ja ykköskierrosten varausvuorojen muodossa.
Kaiken kaikkiaan Rantasen hankkiminen pidemmillä sopimuksilla varustettujen vaihtoehtojen sijaan on Tulskylta ja Hurricanesilta riski, mutta hintalappu huomioiden ehdottomasti kantamisen arvoinen sellainen.
