Syöpä päätti Mikko Niskasen elämän etuajassa – Matti Kassila valitsi ”tuhoisan tien”
Palkittuja elokuvia ohjanneet Matti Kassila ja Mikko Niskanen olivat molemmat työhulluja, jotka kärsivät henkistä tuskaa, joivat liikaa ja sotkivat yksityiselämänsä. Tämä on Kohtalona Jussi -sarjan viimeinen osa.
Vaikka elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki jäi tämän vuoden Jussi-gaalassa vaille palkintoja, hänellä on niitä jo ennätykselliset 17. Kautta historian eniten Jusseja kahmineen Kaurismäen jälkeen seuraavina tulevat Risto Jarva (9 Jussia) sekä Matti Kassila ja Mikko Niskanen (kummallakin 8 Jussia). Mikko on voittanut eniten parhaan ohjauksen Jusseja, kaikkiaan kuusi kappaletta.
Vaikka Matti Kassilan ura jatkui vanhoille päiville asti, hänen palkintoputkensa päättyi tarkalleen silloin, kun Mikko Niskasella se alkoi. Matti ehti ohjata elokuvia kotimaisen elokuvan kultaisina vuosina 1950-luvulla, kun taas viisi vuotta nuorempi Mikko edusti elokuvantekijöiden uutta aaltoa.
Kumpikin heistä olivat maalaispoikia Keski-Suomesta, ja he työskentelivät myös hetken aikaa yhdessä. Molemmat kärsivät repaleisista ihmissuhteista, lääkitsivät ahdistustaan alkoholilla ja ahnehtivat työtä.
Yhteistä oli myös se, että Matti Kassila ja Mikko Niskanen panivat sielunsa täysillä peliin – ja tekivät erinomaisia elokuvia.
Edvin Laine auttoi uralle
Keuruun Haapamäki on Suomen rautateiden tärkeä risteysasema. Siellä syntyi tammikuussa 1924 veturinkuljettaja Väinö Kassilan perheen kuopus Matti.
Aikansa poikien tavoin seikkailukirjoja ahminut Matti halusi sankariksi. Sydänvikansa vuoksi hänestä ei tullut urheilu- eikä sotasankaria, joten jäljelle jäi elokuvasankaruus.
Nuorena Matti näytteli teattereissa, kunnes pääsi järjestäjäksi ja kuvaussihteeriksi Suomi-Filmiin. Kilpailevan yhtiön Suomen Filmiteollisuuden Edvin Laine nappasi hänet apulaisohjaajakseen, ja pian Matti pääsi ohjaamaan esikoiselokuvansa Isäntä soittaa hanuria.
– Sain tuottaja T. J. Särkältä valmiin käsikirjoituksen, ja kuvaukset piti aloittaa jo kolmen päivän päästä. Ei siinä paljon ehtinyt vaikuttaa sisältöön, Matti sanoi keväällä 2005.
Vuonna 1950 Suomessa kohistiin Usko Santavuoren radioreportaasista, jossa tämä selosti helsinkiläisliikkeeseen tekemäänsä murtoa sekä kiinnijäämistään. Matti innostui aiheesta ja myi sen Särkälle. Mukaansa käsikirjoittajaksi hän pyysi hetken mielijohteesta Suomi-Filmin mainospäällikön Aarne Tarkaksen.
Radio tekee murron (1951) oli Matti Kassilain läpimurtoelokuva, josta hän pokkasi kaksi ensimmäistä Jussiaan. Samalla Aarne Tarkas innostui hänkin elokuvauralle.
Tukinuitosta oli hyötyä elokuva-alallakin
Mikko Niskasen molemmat vanhemmat työskentelivät Äänekoskella paperitehtaassa, mutta muuttivat 1930-luvun lopussa Konginkankaalle pienviljelijöiksi. Tammikuussa 1929 syntynyt Mikko oli vilkas ja puhelias lapsi, joka vähän väliä katosi omille teilleen. Hän alkoi jo varhain esiintyä työväentalon näyttämöllä ja nuorisoseurassa.
Mikko teki metsätöitä ja pääsi myös tukinuittoon – työhön, josta oli lopulta hyötyä hänen viimeisissä elokuvissaan. Hän ehti myös aloittaa autonasentajan opinnot. Elämän suunta muuttui vuonna 1947, kun hän tuli valituksi Suomen Teatterikouluun.
1950-luvulla Mikko näytteli Jyväskylän ja Kuopion teattereissa, kunnes sai töitä Suomen Filmiteollisuudesta. Näyttelijän roolit olivat pieniä, mutta T. J. Särkän assistenttina hän pääsi näkemään elokuvantekoa uudesta vinkkelistä. Pitkän taivuttelun jälkeen Mikko sai ohjata ensimmäiset lyhytelokuvansa, mutta ei vielä suurempia töitä.
Niitä odotellessaan Mikko lähti Neuvostoliittoon ja opiskeli kolme vuotta Moskovan elokuvakorkeakoulussa.
Runsaasti avioliittoja – ja mestarielokuvia
Kolmekymppisenä Mikko oli ehtinyt kokea paljon myös yksityiselämässään. Helsinkiin muuttaessaan hän oli seurustellut ahkerasti eri naisten kanssa, ja yhdestä romanssista syntyi hänen esikoisensa Jorma.
Mikko ei avioitunut lapsensa äidin kanssa, vaan vei vihille teatterissa tapaamansa Eila Mäkelän. Neljän vuoden avioliitosta syntyi kaksi tytärtä – ja samalla Mikon neljäs lapsi kolmannelle naiselle. Siihen se avioliitto päättyikin.
Neuvostoliitossa Mikko löysi vaimokseen armenialaissyntyisen Margarita Ivanovan ja viihtyi hänen kanssaan seitsemän vuotta. Kolmas liitto Vuokko Österlundin kanssa loppui Mikon juomiseen ja naissotkuihin.
1960-luvun alussa Mikon ura elokuvaohjaajana vihdoin käynnistyi. Hänen kaksi ensimmäistä elokuvaansa perustuivat Paavo Rintalan kirjoihin. Pojat muistetaan myös nuoren Vesa-Matti Loirin esikoiselokuvana. Sissien käsikirjoituksen Mikko teki Matti Kassilan kanssa. Molemmat elokuvat keräsivät kehuja ja Jusseja.
Suurimmat elokuvat olivat vasta tulossa. Kulttielokuvaksi noussut avoimen seksuaalinen nuorisokuvaus Käpy selän alla oli aikansa kohuelokuva. Yli viisituntinen Kahdeksan surmanluotia puolestaan perustui tositapahtumiin, Pihtiputaan poliisisurmiin.
Jälkimmäisessä Mikko itse näytteli juopottelun ja rahahuolien piinaamaa pientilallista, joka lopulta ampui neljä poliisia kuoliaaksi. Hän eläytyi rooliinsa vahvasti ja näyttelemänsä surmaajan tavoin valvoi viikon päästäkseen samoihin tiloihin.
Ateljeekotiunelman romuttuminen vaikutti
Kahdeksan surmanluodin jälkeen Mikolla meni lujaa. Hän oli saanut kaipaamaansa arvostusta ja myös rahaa, jonka hän sijoitti Konginkankaalle rakentamaansa ateljeekotiin Käpykoloon, jonka ympärille syntyi suuruudenhulluutta hiponut elokuvakylä studioineen ja liiketiloineen.
Kunnan päättäjät eivät Mikon hankkeita ymmärtäneet, ja turhautunut ohjaaja luopui koko paikasta. Käpykolon kohtalo oli niin kivulias, että Mikko uskoi sen vaikuttaneen lopulta hänen sairastumiseensa.
Mikko teki elokuvia televisioon ja valkokankaalle vaisummalla menestyksellä. Hän näytteli niissä itse pääosaa ja sai kritiikkiä pateettisesta esiintymisestään. Vuonna 1982 valmistuneessa Ajolähdössä paatosta ei ollut – ja Mikko itse siirtyi sivummalle. Nuorten näyttelijöiden Tero Nivan, Heikki Paavilaisen ja Timo Torikan tähdittämä elokuva palkittiin parhaan ohjaajan ja kuvaajan Jusseilla.
Varsinaiseen suurtyöhönsä, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan filmatisointeihin Mikko tarttui 1980-luvun puolivälissä. Urakka oli valtava – Mikko teki yhteensä viidestä romaanista elokuvat ja tv-sarjat Elämäni vonkamies ja Nuoruuteni savotat.
60 vuotta täytettyään koko ikänsä levottomuudesta kärsinyt ohjaaja tunsi viimein saavuttaneensa rauhan.
– Elän elämäni parasta aikaa. Nyt tajuan, ettei minulla ole mitään valittamista eikä minulla ole mitään sellaisia suunnitelmia, joita minun välttämättä pitää vielä tehdä.
Juuri silloin häneltä löydettiin pitkälle edennyt eturauhassyöpä. Ajatukset uusista elokuvista vaihtuivat hyvästeihin, ja sairaus vei Mikko Niskasen marraskuussa 1990.
Kärähti rattijuopumuksesta
Matti Kassila avioitui näyttelijä Aino Mantsaksen kanssa vuonna 1948 ja sai hänen kanssaan neljä lasta. Heidän pojastaan Taavi Kassilasta tuli myös elokuvaohjaaja ja joogaopettaja.
Kahden vuosikymmenen ajan Matti ohjasi hurjalla tahdilla menestyselokuvia: Hilman päivät, Elokuu, Kuriton sukupolvi, Syntipukki ja lopulta upeat Komisario Palmu -leffat.
”Laukaisin jännitystiloja alkoholilla, mikä on tuhoisa tie.”
Työ ja parisuhdeongelmat vaativat veronsa, ja Matti purki pahaa oloaan alkoholiin. Hän kärähti rattijuopumuksesta ja joutui suorittamaan rangaistustaan työsiirtolaan Seutulan lentokenttätyömaalle – samaan aikaan kuin laulajalegenda Olavi Virta, joka myös oli tuomittu rattijuopumuksesta.
1970-luku toi tullessaan vielä suurempia murheita.
– Vaimoni näytteli useissa elokuvissani ja lavastikin muutaman. Yhteistyömme sujui hyvin, mutta yksityiselämässä olin konna ja epäonnistuja. Laukaisin jännitystiloja alkoholilla, mikä on tuhoisa tie, Matti muisteli.
Matin poika Teemu joutui vuonna 1975 pahaan auto-onnettomuuteen, jossa Helge Heralan ja Marja Korhosen poika Jarkko Herala sai surmansa.
Avioliitto päättyi eroon, Matti löysi uuden naisen ja muutti tämän luo asumaan. Aino Mantsas sairastui rintasyöpään, kieltäytyi leikkauksesta ja keskittyi vaihtoehtoishoitoihin. Ainon kuollessa Matin naisystävä löysi uuden miehen.
– Aika, kun rakastettuni hylkäsi minut ja vaimoni kuoli, oli hyvin tuskaisa, mutta siitä syystä myös antoisa. Vähitellen tuska laimentui, kunnes se päättyi kokonaan.
Yhteensä seitsemän lasta
Matti Kassila avioitui uudelleen kuvaussihteeri Christina Laurentin kanssa. Pariskunnalle syntyi yhteinen poika vuonna 1987, ja Matista tuli isä myös Christinan kahdelle lapselle.
– Isyyteen Matti hurahti täysin, kun yhteinen Matti Poikamme syntyi. Kun vielä osoittautui, että lapsi on kehitysvammainen, Matin huolenpito ja isänrakkaus vain kasvoivat. Matti seurasi kaikkien seitsemän lapsen elämää ja kaikista välitti, Christina Kassila kertoi muistopuheessaan Matin kuoleman jälkeen.
Matti jatkoi elokuvien tekemistä vielä vanhoilla päivillään. Niskavuori (1984) ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) olivat onnistuneita filmatisointeja Hella Wuolijoen ja F. E. Sillanpään teoksista.
Toimintaelokuvat Jäähyväiset presidentille (1987) ja Kaikki pelissä (1994) muistuttivat Hollywood-leffoja, mutta jälkimmäisen epäonnistuminen harmitti ohjaajaa itseäänkin. Samalla se jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen.
”Matti seurasi kaikkien seitsemän lapsen elämää ja kaikista välitti.”
Matti kirjoitti kirjoja, muisteli uraansa ja suunnitteli jopa uusia elokuvia, kunnes voimat sairauden myötä vähenivät. Mieleltään virkeänä pysynyt ohjaajalegenda nukkui pois hieman ennen 95-vuotispäiväänsä joulukuussa 2018.
Lähteenä käytetty muun muassa Matti Kassilan teosta Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila (WSOY 2004) ja Sakari Toiviaisen Tuska ja hurmio – Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa (SKS 1999).
Matti Uolevi Kassila
- Syntyi 12.1.1924 Keuruulla, kuoli 13.12.2018 Vantaalla.
- Avioliitto Aino Mantsaksen kanssa 1948–79, josta yksi tytär ja kolme poikaa. Toinen liitto Christina Laurentin kanssa 1981–2018, josta yksi poika.
- Suomen Filmiteollisuuden elokuvaohjaaja 1949–55, Fennada-Filmi Oy:n 1956–59 ja 1960–63, Porin teatterin johtaja 1955–57, Helsingin kansanteatterin 1957–58, freelance-elokuvaohjaaja 1963–75 ja 1980–2018.
- Jussi-palkinnot: paras ohjaus 1951 (Radio tekee murron) ja paras käsikirjoitus 1951 (Radio tekee murron, yhdessä Aarne Tarkaksen kanssa), paras ohjaus 1954 (Sininen viikko ja Tyttö kuunsillalta) 1955 (Isän vanha ja uusi ja Hilman päivät), 1957 (Elokuu), paras käsikirjoitus 1959 (Punainen viiva), 1962 (Kaasua, komisario Palmu, yhdessä Kaarlo Nuorvalan kanssa) ja Betoni-Jussi 2011.
Mikko Johannes Niskanen
- Syntyi 31.1.1929 Äänekoskella, kuoli 25.11.1990 Helsingissä.
- Avioliitto Eila Mäkelän kanssa 1950–54, josta kaksi lasta. Toinen liitto Margareta Ivanovan kanssa 1960–67 ja kolmas Vuokko Österlundin (o.s. Tuunainen) kanssa 1974–78. Elämänkumppani oopperalaulaja Maija Lokka 1989–90. Lisäksi kaksi lasta avioliittojen ulkopuolelta.
- Jyväskylän työväen teatterin näyttelijä 1950–51, Kuopion yhteisteatterin 1952–54, Suomen filmiteollisuus oy:n näyttelijä-ohjaaja 1954–58, Yleisradion kouluttaja-ohjaaja 1964–70, TV 1:n pääohjaaja 1971–78, Käpy-filmi Oy:n toimitusjohtaja 1973–90 ja National-filmi Oy:n 1978–90.
- Jussi-palkinnot: paras ohjaus 1963 (Pojat), 1964 (Sissit), 1967 (Käpy selän alla), 1968 (Lapualaismorsian), paras televisioelokuva 1968 (Elokuva jalostavasta rakkaudesta), paras ohjaus 1972 (Kahdeksan surmanluotia), paras miespääosa 1972 (Kahdeksan surmanluotia) ja paras ohjaus 1982 (Ajolähtö).
