Mikko Manner ulos HPK:sta! Tilalle todellinen yllätysratkaisu? – "On parempi päävalmentaja"

Niiralan montussa nähtiin KalPan ja HPK:n välinen ottelu, jossa toki jaettiin sarjapisteitä – mutta sen päälle Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvoselta ei tyylipisteitä heru. KalPa pätki Kerhon 3–1, mutta Sihvosen silmään paistoi ennen muuta ponnettomuus, joka oli läsnä molemmissa joukkueissa.

Tappio oli HPK:lle kitkerä, sillä se putosi kilpailijoitaan enemmän otteluita pelanneena pudotuspeliviivan väärälle puolelle. Hämeenlinnassa voi olla edessä monin tavoin kiperä kevät.

– Mitkä seikat ikinä KalPaa ja HPK:ta kiusaavatkin, joukkueet pelasivat ponnettomasti Niiralan montussa. Aivan kuin yleisökin olisi aavistanut, ettei luvassa ole klassikkopeli, joten reima osa siitä oli jäänyt kokonaan kotiin, Sihvonen puntaroi.

Ottelun lähtökohdat tarjosivat jo selityksiä vaisulle ilmeelle.

– KalPa palasi pitkältä pelitauolta, intohimottomasti. HPK taas oli eilen vääntänyt tiukasi Kiekko-Espoota vastaan kahden pisteen arvoisesti. Kerho saattoi ottelun alussa hieman jopa hyötyä siitä, että sillä oli pelituntumaa, Sihvonen nuuhkaisee.

Ottelun varsinainen pihvi, rehellinen ja suora korvapuusti, löytää kohteensa kuitenkin penkkien takaa. Sihvonen ei peitellyt näkemystään kummankaan joukkueen päävalmentajan kyvystä ohjata peliä sen vaatimalla tarkkuudella.

– Meni peli miten meni, yhden asian se paljasti eittämättömästi minulle. KalPan päävalmentaja Sami Tervonen ja HPK:n päävalmentaja Mikko Manner eivät ole päteviä pelin täsmävalmentajia. Kummankin joukkueen pelaaminen oli ja on vain hieman sinne päin.

Mistä siis oikein kiikasti? HPK:n kohdalla ongelma kiteytyi ainakin puolustuspelaamiseen ja kontrollilähtöihin, joissa yksinkertaisetkin ratkaisut jäivät tekemättä.

– Manner ei esimerkiksi osaa täsmävalmentaa niitä konstellaatioita, joissa pitäisi erilaisten kontrollilähtöjen tiimoilta hyödyntää omaa maalia suojana. Kerhon pakit tulivat tämän tästä turhaan esiin maalin takaa kiekon kanssa. Toisessa erässä Kerholla olisi ollut useita saumoja pysäyttää peli viivelähtöön, mutta ei. Sieltä HPK:n pakit vain tulivat koko ajan liikkeestä ylös, ja peliote jäähyseurauksineen siirtyi KalPalle, Sihvonen toteaa rautalankaa vääntäen.

Sihvosen analyysi menee syvemmälle. KalPan peli voi muistuttaa kadunmiehen silmään toki tutulta, mutta sisältä se on onttoa.

Sihvosen vaikutelma on, että identiteettiä yritetään esittää, vaan ei toteuttaa.

– Tervosen KalPa on siirtynyt näennäisesti pelaamaan KalPa-identiteettiä, tai jos sanon armeliaammin, KalPa pelaa sitä ilma viiden pelaajan toisteisia suorituksia etenkin kiekottomana hyökätessään. Toisinaan laituri hakee alhaalta, toisinaan ei, eikä sille ole olemassa selittävää tekijä, miksi asema varioituu noin.

Puolustamisen periaatteet eivät vakuuttaneet sen enempää.

– Lisäksi KalPa prässää liian heppoisin perustein ja trap on usein lapsellista ylhäältä puolustamista, jopa tolppatrapia. Kun mietin KalPan intohimotonta ja päämäärätöntä pelaamista, aistin, etteivät pelaajat ole kaikkineen ostaneet ja hyväksyneet Tervosen siirtoja päävalmentajana. Joko Tervonen ei osaa täsmävalmentaa tai sitten hän ei tohdi sitä tehdä, koska auktoriteetti ei riitä.

Ottelun avausmaali oli jo yksi tarina pienoiskoossa. Se symboloi HPK:n puolustuksen nykytilaa.

– KalPan 1–0-johtomaalissa Kerhon kapteeni pelasi huolimattomasti ja Andreas Okanyn ylijuoksu yllätti hänet selustaan. HPK:n kannalta on valtava onglema se, että vielä joskus muutama vuosi sitten pakkipari Petteri Nikkilä-Elmeri Eronen olisi ollut koko Liigan eliittiä. Nyt nämä ”konkarit” ovat laatupakkeja vain palkkansa puolesta, homma jäällä jää pahoin vajaaksi.

On HPK:lla kuitenkin edes yksi kuumavireinen pelaaja. HPK kiipesi tasoihin Cameron Wrightin maalilla, mutta sekään ei syntynyt vakuuttavan kollektiivisen tekemisen tuloksena.

– Wrightin 1–1-tasoitusmaalissa KalPan kaksi unista kärkikarvaaja antoi muka painetta, kuopiolaisten täyttö ja sen jälkipeli olivat heikkoja, jonka jäljiltä Wright rankaisi.

Sihvosen mukaan KalPan ylivoimapelaamisessa nähtiin sentään selkeä linjaus, joka toi tulosta.

– Sentään Tervonen näyttäisi priorisoineen Juuso Mäenpään ylivoiman Jaakko Rissasen ja Teemu Hartikaisen ylivoiman edelle. Mäenpää yllätti päämäärätietoisesti Kerhon maalilla hyvin debytoineen Max Väyrysen levykäden puolelta yläkulmaan.

Kolmannessa erässä peli viimein muistutti jääkiekkoa, mutta Kerhon kone hyytyi ennen häivähdystäkään vakavasti otettavasta kiristä.

– Kolmannessa erässä molemmat joukkueet nostivat tasoaan. Pelaajat alkoivat laittaa itseään enemmän alttiiksi. HPK ei kuitenkaan saanut merkittävää takaa-ajoa aikaiseksi. Silmääni pisti pelaaja, josta saattaa vielä olla Kerholle iloa, hän on Anrei Hakulinen, Sihvonen sanoo.

KalPa juhli viidettä peräkkäistä voittoaan, mutta mestarin elkeet loistivat edelleen poissaolollaan.

– KalPa otti nyt viidennen voittonsa putkeen. Silti sanon, että jokin kuopiolaisten suorituksesta puuttuu. Muotoilen niin, ettei Kalpa ole käsillä olevalla kaudella aiemmin eikä edelleenkään pelannut ikään kuin hallitsevan mestarin elkein.

Lopullinen niitti syntyi tyhjään maaliin, tilanteessa, jossa HPK reagoi liian myöhään.

– Konsta Kapasen ovela luistinsyöttö päädystä maalin eteen Okanylle oli lopulta ratkaiseva niitti ottelulle 3–1. HPK olisi voinut ottaa hieman aiemmin veskarin pois maalista ottelun lopussa, Manner kuhnaili, kiri ei yltynyt, ja Okany sinetöi.

Lopuksi Sihvonen poistaa varmistimen – on todellisen paukun aika. Johtava tarjoileekin kovaa ja kipeää lääkettä HPK:n sekavaan poukkoiluun.

– Heitän ilmoille ajatuksen, että miksi HPK ei virkistäisi toimintaansa sillä, että päävalmentaja Manner ja apuvalmentaja Ari-Pekka Selin voisivat vaihtaa paikkojaan. Kerho on siitä harvinainen joukkue, että sillä on kaksi päävalmentajatason valmentajaa riveissään. Minun papereissani Selin on parempi päävalmentaja yli aikojen kuin Manner.