Mikko Kuustonen on potentiaalinen sukujuhlien tuhoaja: Aiheutan traumoja kommenteillani

Mikko Kuustonen kertoo olevansa potentiaalinen ­sukujuhlien tuhoaja, jonka jutut ovat kiertyneet uusiin sfääreihin Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman panelistina.

– Aiheutan traumoja kommenteilla, jotka eivät sovi illallispöytiin. Unohdan, että normikeskusteluja ei leikata.

Huumori on hänelle myös keino selvitä hankalista tilanteista.

– Uskon, että huumori on parhaimmillaan eloonjäämistekniikkaa, mutta toisinaan nauran itseni kuiville tilanteista, joissa tulisi itkeä. Se on vääryys sekä omalle sielulle että läheisille.

Kuustosen mukaan hänellä on valuvika tunnesektorilla.

– Haen koko ajan ääripäitä. Hyvä arki kuulostaa niin viisaalta ja kauniilta, mutta sen todeksi eläminen huutaa toisinaan hallusinogeeneja.

Afrikan-matkoilta Kuustosen mieleen jäi kytemään ajatus. Siellä ajatellaan, että ­ihmisen elämässä aika ei vähene vaan ­lisääntyy elämisen myötä.

– Haluaisin buustata elämässäni tämän päivän ainutlaatuisuutta. Sitä, että jaamme yhteistä aikaa juuri nyt. Menneisyys ja tulevaisuus ovat tämän rinnalla toissijaisia, samoin kuin murehtiminen tai syyllisyydet.

Tähän hetkeen muusikon kiinnittävät myös taaperoikäiset lapsenlapset, joita hän hoitaa säännöllisesti.

– Isovanhemmuudesta en vielä paljoa ymmärrä, mutta tiedän, ettei rakkaimpien läheltä ole koskaan kiire muualle.

Äidin menettäminen varhain johti polun valitsemiseen

Kuustosen kosketus äärimmäisiin tunteisiin syntyi pakotetusti varhain, vain 16-vuotiaana, kun hänen äitinsä menehtyi.

– Koen, että kun menettää läheisen liian nuorena, on vaihtoehtona kaksi polkua: joko alkaa padota asioita tai etsiä keinoja sisimpänsä avaamiseen. Itse aloin kirjoittaa lauluja. Teen niitä edelleen siksi, että koen siihen tarvetta.

Kuustonen nimettiin 1998 Suomen ensimmäiseksi YK:n hyväntahdonlähettilääksi. Tulevat vuodet opettivat muiden asioiden ohella hänet siirtämään omat tunteet sivuun.

– Kiersin 20 vuotta kehitysmaita eri kansalaisjärjestöjen työkentillä. Yleensä koin olevani toivon silminnäkijä ja kohtasin rohkaisevia selviytymistarinoita.

Toisinaan ihmisten elämänkohtalot näyttäytyivät helvetillisen julmina ja epäoikeudenmukaisina.

– Jotta keskiössä säilyivät haastateltavien tarinat ja työn jatkuminen, opettelin myös siirtämään omat emootiot sivuun. Voimakkaimmin jäivät mieleen sotien runtelemat Sierra Leone, El Salvador ja Nicaragua sekä maanjäristyksen jälkeinen Haiti. En koskaan lakannut ihmettelemästä ihmisten sitkeyttä ja taistelutahtoa.

Aloitti SuomiLOVEn juontajana

26. tammikuuta Mikko Kuustonen teki uuden aluevaltauksen, kun hän aloitti SuomiLOVE-ohjelmassa juontajana Jenni Pääskysaaren rinnalla.

Konsepti on hänelle silti varsin tuttu, sillä hän oli jo vuosia sitten alun perin mukana suunnittelemassa sarjaa.

– Se on hieno formaatti, häikäilemättömästi positiivinen ohjelma. Musiikin tekeminen on kunnianhimoista jousia ja kuoroja myöten, mutta ytimessä ovat tarinat. Ne ovat ymmärrettäviä, jalat maassa olevien tavallisten ihmisten tarinoita. Mutta ytimestä paljastuu vahvaa draamaa. Mukaan mahtuu äärimmäistä iloa mutta myös paljon traagisia käänteitä.

– Meissä ihmisissä näyttää piilevän uskomattoman vahva kyky selviytyä.

Kuustonen pohtii, että usein ihmisille tulee elämänvaiheita, joissa asiat kasautuvat.

– Joskus on rakkaustarinoita, jotka eivät ole yhtään helppoja. Näyttää siltä, että elämän koetellessa ankarimmin jää paljon turhaa sivuun.

Hän on myös sitä mieltä, että kärsimys ei ihmistä jalosta.

– Jos minulta kysytään, olenko oppinut kriiseistäni, suosittelen kysymään läheisiltäni. Oma ymmärrykseni on tässä liian ­kapea.