Apu

70-vuotias Mikko Alatalo haikailee esiintymislavoille, mutta ei eduskuntaan: ”En tykkää väärinymmärtämisen politiikasta”

70-vuotias Mikko Alatalo haikailee esiintymislavoille, mutta ei eduskuntaan: ”En tykkää väärinymmärtämisen politiikasta”
– Muistan, kun tajusin ensimmäisen ­kerran, että ajat ovat muuttuneet. Olin 1970-luvun lopulla Kulttuuri­talossa keikalla. Lavan eteen tuli diinareita, 1950-luvun nuorisoa. Rivi nuoria miehiä kääntyi lavalle selin ja pyllisti. Tajusin, että pitkätukkien aika on ohi, Mikko Alatalo kertoo.
Julkaistu: 4.5.2021
Mikko Alatalon elämän paikkoina nähdään yleensä hänen nuoruutensa Pohjois-Pohjanmaan Kiiminki ja Tampereen Pispala. Jälkimmäisessä hän on asunut jo vuosikymmeniä.
Mikko Alatalo tunnetaan manselaisena ja maalaispoikana, mutta vähältä piti, ettei hän jäänyt tekemään toimittajan­uraa Helsinkiin.
Jos Alatalo olisi valinnut toisin 1970-luvun alussa, häneen saatettaisiin liittää vahvasti Helsinki. Pääkaupungissa nuori Mikko työskenteli tv-uutisten toimittajana tehtyään jo ensimmäiset levytykset Juice Leskisen kanssa.
Mikä sai sinut muuttamaan takaisin Tampereelle, entiseen opiskelukaupunkiisi?
Juice soitteli vähän väliä ja kehotti heittämään kravatin pois. Mutta Helsingistä muutin Tampereelle ensin jatkamaan ­toimittajan töitä. Ajankohtaisesta kakkosesta vapautui toimittajan paikka, ja olin aina arvostanut ohjelmaa.
”Olen hyvin huolehtiva, ja hyvin huolissani pojistani. Vaikka olen huolettoman oloinen, soittelen heille usein ja kysyn, onko kaikki varmasti hyvin.”
Millaiset muistot sinulla on Helsingistä?
Helsinki oli hauska kaupunki. Ennen Helsinkiin muuttoa pitkä ihmissuhteeni oli päättynyt, joten tv-uutisten lähetysten päätyttyä heitin toisinaan ­kravatin pois ja lähdin Bottalle (pohja­laisten osakuntien ravintola) tai johonkin muualle juhlimaan.
Bottalla kohtasin uudenvuodenaattona 1973 myös ensimmäisen vaimoni Marjan ja aloimme seurustella. Uutistöiden jälkeen menin hippityttöni luo. Kuuntelimme David Bowieta, joimme viiniä ja vietimme paljon aikaa ­vuoteessa.

Laulu seniorien erotiikasta

Miltä tuntuu täyttää 70 vuotta?
Tosi hurjalta. Toisaalta, ovathan Rollarit ja muut maailmantähdet jo yli seitsemänkymppisiä – ja still going strong! Ja just katsoin Tony Bennettin kon­sertin. Eikös hän ole jo yli ysikymppinen?
Tony Bennet täyttää seuraavaksi 95 vuotta. Eli tätä voi pitää lupauksena siitä, että ­jatkat musiikin tekemistä?
Tavalla tai toisella. En ole Harriakaan (Harri Rinne, Alatalon biisintekijä­kumppani 1970-luvulta lähtien) nähnyt pitkiin aikoihin. Kun pääsemme nokitusten voimme katsoa, vieläkö osaamme tehdä lauluja.
Jos teet lauluja omalle ikäryhmällesi, mistä ne kertovat?
Niitähän me juuri Harrin kanssa olemme tehneet. Esimerkiksi Tyhjä pesä kertoo siitä, että lapset ovat lähteneet kotoa, lapsenlapsia odotellaan käymään. Rakastaja yhä kertoo puolestaan seniorien ero­tiikasta, se on täysin tabu aihe. Rakkauslauluthan ­kertovat yleensä nuorten rakkaudesta.
– Kun 1990-luvulla tarjosin levy-yhtiölle jotakin vakavampaa, sanottiin, että vedä sinä Mikko vaan ne rikoot ylles – Siitä kansa tykkää!

Koko kansan Mikko

Olet tehnyt urallasi monenlaisia lauluja suomirokista progeen, Syksyn sävelen huumori­kupleteista siirtomaa-­Suomen lauluihin. Onko monipuolisuutesi lauluntekijänä ja esiintyjänä aiheut­tanut sinulle ­ongelmia?
Kun 1990-luvulla tarjosin levy-yhtiölle jotakin vakavampaa, sanottiin, että vedä sinä Mikko vaan ne rikoot ylles – ”Siitä kansa tykkää!”
Tietysti välillä on ollut väärin ymmärretty olo. Joskus on ollut ihan arvattavissa, että tietynlaisille lauluille, kuten kantrille, ei nähdä markkinarakoa. Siksi olenkin julkaissut useita levyjä itse. Meillä on Joel Hallikaisen kanssa Suomi-solistit, siinä kumpikin tekee omalla lompakollaan.
Olet joka tapauksessa selvinnyt monen­laisista muodinmuu­toksista.
Muistan, kun tajusin ensimmäisen ­kerran, että ajat ovat muuttuneet. Olin 1970-luvun lopulla Kulttuuri­talossa keikalla. Lavan eteen tuli diinareita, 1950-luvun nuorisoa. Rivi nuoria miehiä kääntyi lavalle selin ja pyllisti. Tajusin, että pitkätukkien aika on ohi.
"Eduskunnasta tunnen ­lähteneeni hyvään aikaan. Niiden 16 vuoden aikana, jotka talossa vietin, keskustelu polarisoitui. En kaipaa sitä, ettei yhtään voida ­kuunnella vastapuolta."
Kun ryhdyit kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2003 vaaleihin, pitikö sinun todistella pätevyyttäsi? Nähtiinkö sinut vain viihteellisenä ­julkkisehdokkaana?
En usko. Olin Syksyn sävel -voittojen jälkeen kiertänyt paljon Suomea, minustahan oli tullut ”Koko kansan Mikko”. Ja näiden tupailtojen ja urheiluseurojen järjestämien tapahtumien seurauksena olin tutustunut niin paljon ihmisiin, että eduskuntaan päästessäni tunsin jo puolet talon väestä.
Jäit eduskunnasta eläkkeelle kaksi vuotta sitten. Miten olet sopeutunut uuteen elämänvaiheeseen?
Kolme viime kuukautta olen ollut ­verkkarit jalassa. Se tosin johtuu siitä, etten koronan takia pääse keikoille.
Mutta eduskunnasta tunnen ­lähteneeni hyvään aikaan. Niiden 16 vuoden aikana, jotka talossa vietin, keskustelu polarisoitui. En tykkää vääntämisen ja väärinymmärtämisen politiikasta. En kaipaa sitä, ettei yhtään voida ­kuunnella vastapuolta.
Kerro jokin salaisuutesi.
Olen elämäni tapahtumien takia hyvin huolehtiva ja hyvin huolissani omista pojistani. Vaikka olen aika huolettoman oloinen, soittelen heille usein ja kysyn, onko kaikki varmasti hyvin.

Mikko Alatalo

  • Syntyi: 1.5.1951 Kuivaniemessä.
  • Perhe: aviopuoliso Seija, neljä poikaa.
  • Ura: Laulaja-laulun­tekijä, kansanedustaja 2003–2019, 1970-luvulla myös tv-toimittaja.
  • Ajankohtaista: ­kymmenen cd-levyn boksi on juuri julkaistu.
Kommentoi »