Apu

Mika Kojonkoski ylistää vaimoaan: "Olen iloinen, että suhteemme on raikas ja jännittävä"



Mika Kojonkoski ylistää vaimoaan: "Olen iloinen, että suhteemme on raikas ja jännittävä"

Mika Kojonkoski on 54-vuotias huippu-urheilujohtaja Helsingistä.
Teksti Juha Heiskanen
Kuvat Petri Mulari

Elämä on antanut minulle paljon. Olen saanut tehdä ­urheilun parissa työtä, joka on ollut jo lapsesta harrastukseni. Intohimostani tuli ammattini. Se on ollut äärettömän hieno matka.

Lapsuuden perheeni oli tavallinen mutta kannustava. Viisihenkisessä perheessämme arvostettiin rehellisyyttä, aktiivisuutta ja työteliäisyyttä. Vanhemmiltani perin ajatuksen, että aktiivisille ja hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.

Urheilin lapsesta saakka monipuolisesti. Eräs jalkapallovalmentaja totesikin, että Mikalta puuttuu harrastuksista enää vain syvänmerensukellus. Joinakin iltoina oli kolmen erin lajin treenit. Monipuolisuus on ollut minulle hyödyksi myöhemmin.

Perin energisyyteni isältäni. Hän painotti aktiivista elämänotetta. Hän tuki ja kannusti minua, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Koulu piti hoitaa tyylikkäästi. Keskikoulu meni sivupoltolla, mutta lukiossa ja etenkin kirjoituksissa ryhdistäydyin.

Kirjoitin pitkästä matikasta laudaturin. Opiskelin Jyväskylän yliopistossa matematiikkaa kaksi vuotta. Panostin lujasti mäkihyppyyn ja pyrin Jyväskylän liikuntatieteelliseen. Ammatillinen elämäni sai suunnan, jota olin jo nuorena kulkenut.

Onnenpotku

Valmistuttuani 1991 pääsin professori Paavo Reinikaisen poikkitieteelliseen tutkimusryhmään, jonka aiheina olivat neurologia, psykologia ja fysiologia. Se oli onnenpotku.

Perinteisemmän valmennustiedon lisäksi minua kiinnosti, miten urheilijan aivot toimivat urheilusuorituksen aikana. Kuinka saada henkinen kapasiteetti käyttöön juuri oikealla hetkellä? Sen pohtiminen on auttanut minua valmennustyössä.

Pääsin keskittymään täysin valmennukseen, kun minut valittiin Itävallan mäkihypyn päävalmentajaksi ensimmäisenä ulkomaalaisena maan talviurheilun historiassa. Itävallassa olin päävalmentajana kaksi, Suomessa kolme ja Norjassa yhdeksän vuotta. Olen erittäin ylpeä saavutuksesta 14 vuotta ja 34 arvokisamitalia.

Jatkuva poissaolo oli perheelleni ja itselleni kovaa aikaa. Olin isän roolissa poissaolevana. Ajoittain olin perheessä ulkopuolinen. Näin kolmessa lapsessani merkkejä siitä, että isän arvomaailma on ollut jossakin muualla kuin heidän luonaan. Kipuilin kovasti, mutta onneksi suhteemme ovat nyt hyvällä tolalla.

Norjan-pestini aikana asuimme vuoden Espanjassa. Se oli hyvä vuosi, koska silloin kun olin kotona, olimme enemmän ka­sassa. Sain yhden lisävuorokauden olla kotona.

Vaimoni tuki minua, ja se oli edellytys, että saatoin tehdä töitä ulkomailla. En edes kiivaimpina työaikoina oikein tajunnut hänen kykyään hoitaa äidin, perheen ja kodin ohella myös työnsä. Arvostan ja kunnioitan häntä. Hänessä toteutuu se, että ihminen voi olla pinnalta pehmeä, mutta sisältä vahva. Tunnistan saman itsessäni.

Olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa 25 vuotta, mutta yhdessä siitä ajasta vain neljäsosan. Olen iloinen, että suhteemme on raikas ja jännittävä.

Nyt ryntäilyt on ryntäilty. Tavoitteeni on hetken tarkkailla maailmaa ja oppia sitä. Iloitsen, että saan olla enemmän kotona.

Julkaistu: 25.5.2018