Jotkut välttävät puheluita, etteivät joutuisi kuuntelemaan perinpohjaisia selityksiä – Psykologi Pirkko Lahti pohtii, mikä muissa ärsyttää
Tunsin ihmisen, joka aina arvosteli minua. Varauduin tapaamisiin niin, että mietin etukäteen, mistä tänään tulee moitteita. Jos osuin oikeaan, niin bingo! kirjoittaa Pirkko Lahti.
Erilaisuuden hyväksyminen ei ole helppoa. Jos ystävät reagoivat asioihin täysin eri tavoin kuin itse, sitä pitäisi ajatella haasteena tai ilona. Toisen ajattelutavasta voi aina oppia. Hitaus alkaa kuitenkin ärsyttää, jos olet itse nopeatempoinen ja ystäväsi on jahkaava selittäjä. Hätäinen ihminen pitää toista hitaampana kuin tämä oikeasti on ja päinvastoin, eli hitaampi ihminen korostaa nopean ystävänsä hätäisyyttä tai kiirettä. Molemmat ärsyyntyvät. Kyseessä ei ole vain opittu tapa, vaan aito persoonien erilaisuus.
Jotkut ihmiset välttävät puheluita, etteivät joudu kuuntelemaan perinpohjaisia selityksiä jonkin pienen tapahtuman vuoksi. Kiireistä kammoksuttaa ajatus, että puheluun menee ainakin tunti. Samalla kokee riittämättömyyttä ja joskus jopa syyllisyyttä siitä, ettei ole aikaa.
Ihminen ärsyyntyy helposti, jos tuntee, että häneltä vaaditaan liikaa. Toinen voi jopa lisätä syyllisyyden tunnetta tarkoituksellisesti. Silloin tapaamiset ovat tuomittuja epäonnistumaan. Jos toinen puhuu hyvin hitaasti, keskustelukumppanille voi tulla pakottava tarve auttaa sanojen haussa tai arvata viesti. Epäkohteliasta tietenkin, mutta ymmärrettävää.
”Jos kuuntelee ärsyyntyneenä, tunne estää kuulemisen.”
Besserwisserit, kaiken osaajat, ärsyttävät aina. Joskus ihmettelen heidän julkeuttaan ja uskoa itseensä. Kaiken kattavuuden taustalla voi olla monia persoonaan liittyviä selityksiä.
Myös eri ikäpolvet toimivat eri tavoin. Nuoret ovat usein nopeita reaktioissaan, kun eivät vielä osaa ottaa kaikkea huomioon. Kokeneemmat vanhemmat ihmiset pohdiskelevat vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Nuori voi odottaa nopeaa ja selkeää neuvoa, jota ei saa. Sekin ärsyttää.
Kuuntelemisen taito on vuorovaikutuksen perusta. Jos kuuntelee ärsyyntyneenä, tunne estää kuulemisen. Joku voi puuhata kahta kolmea asiaa puhelun aikana, koska se etenee niin hitaasti. Ärsytys myös kuuluu äänessä. Jos istutaan kasvokkain, toinen tunnistaa aina ilmeet. Ihminen aistii epämukavan olon.
”Tunnereaktiot ovat kokonaisvaltaisia ja sivuuttavat arkijärjen.”
Käyttäytymisen erot kiehtovat. Joskus ne huvittavat, mutta liika erilaisuus saa ärsyyntymään. Suututtaa, jos kysyy asiaa ja toinen vastaa asian vierestä. Jos saa arvostelua, ärsyyntyy puolustamaan kantaansa. Samojen asioiden toistaminen ärsyttää, samoin sotkuinen puhe, jota on vaikeaa seurata. Kun annat palautetta, puhuja suuttuu. Palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa.
Kun ihminen ärsyyntyy, sydämensyke nousee. Hikoiluttaa ja tuskastuttaa, eikä päänsärkykään ole tavatonta. Tunnereaktiot ovat kokonaisvaltaisia ja sivuuttavat arkijärjen. Tunsin ihmisen, joka aina arvosteli minua. Varauduin tapaamisiin niin, että mietin etukäteen, mistä tänään tulee moitteita. Jos osuin oikeaan, niin bingo! Arvostelu ei enää satuttanut, kun sain siihen välimatkaa.
Ärsyyntymisen taustalla on useimmiten kiire, oma mieliala tai reaktiotapa tai ympäristöstä tulevat yllykkeet. Omaperäistä ihmistä kuuntelee ärsyyntymättä aikansa, kun yrittää saada selvää, mitä hän puhuu. Ärsyyntyminen estää vuorovaikutusta. Kaikki pysähtyy, kun suututtaa. Siksi neuvo kuuluu: hillitse tunteesi. Aina sihen ei kuitenkaan pysty. Olemme erehtyväisiä, onneksi.
