Mikä ihme siinä on? HIFK oli taas iloton, hajuton, mauton, heikko ja voitti vain "voittamalla väärin" – "Ei tällä virkamieslätkällä pitkälle pötkitä"

HIFK käväisi KooKoon vieraana lauantai-illan ottelussa. Helsinkiläiset olivat alakynnessä lähes koko ottelun, mutta onnistuivat voittamaan kotijoukkueen puolustustaistelun jälkeen maalein 2–0. Aitio pyysi Petteri Sihvosta analysoimaan HIFK:n suorituksen.

Miten HIFK onnistui pelaamaan KooKoon muista poikkeavaa pelitapaa vastaan?

KooKoohan on luistelujoukkue, joka kääntää peliä nopeahkosti ylöspäin ja ottaa lähes aina hyökkäykseen mukaan neljänneksi pelaajaksi puolustajansa?

– Sanon siten, että kyllä HIFK onnistui puolustamaan KooKoon vauhtipelin jotenkuten pois, mutta käytännössä se tarkoitti sitten sitä, ettei HIFK itse kyennyt luomaan hyökkäyspeliä juurikaan. HIFK oli skoutannut hyvin KooKoon kääntöpelin ja piti varansa. Siellä oli h3:sta ja jopa h4:sta pelin alla. Se meni urakkahommiksi, miten HIFK joutui asemasotaan puolustamaan pitkiä pätkiä KooKoon pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä. Niiden urakkojen jälkeen HIFK:lla ei ollut voimia eikä yhteistä reagointia lähteä hyökkäämään terävästi, Sihvonen muotoilee.

Mitä erityishuomiota Sihvonen teki HIFK:sta?

– Jokin peli-ilo HIFK:lta puuttuu. Verrattuna vaikkapa KooKoon pelaajiin. HIFK puurtaa ja puurtaa. Kyllä tohdin panna sen Ville Peltosen puuduttavan valmennusotteen piikkiin. HIFK:n pelaajat eivät näe jäällä mahdollisuuksia, aivan kuin he näkisivät enemmän uhkia. Ja onhan sekin erikoishuomio, että kun HIFK aina välillä sai puolustettua kiekkokontrollin kautta, siitä lähdettiin hyökkäämään erittäin heikolla laadulla siten, että toinen pakki nosti ja pudotti toiselle pakille, peli meni pakottamiseksi eikä seuraus ollut montaakaan kertaa hyökkäysalueen hyökkäyspeli, Sihvonen sanoo.

– Neljättä kauttaan Peltosella esikuntineen on puutteita hyökkäyspelaamisen yksityiskohtien valmentamisessa. Vuorotellen kiekon kanssa liikkuvat pakit tuhosivat hyökkäysten ajoitukset. Hyökkäävät eivät olleet asemissa ja liikkeessä, joista olisi seurannut luonnollisia hyökkäyksiä.

HIFK on ailahdellut tällä kaudella todella paljon. Pystyikö Sihvonen näkemään tämän illan pelistä näkemään, mistä ailahtelu johtuu? Kyllä ja ei.

– Tämä on hankala kysymys. Näin ilottomasti ja innottomasti pelaamalla pelejä saattaa välillä sitten hävitä putkeen. Siihen kun lisään, että kokoonpanohuolet loukkaantumisten tiimoilta kera peli-ilon puutteen ja sitä mukaa itseluottamuksen alenemisen, voi seuraus olla vuoristoradan pelaaminen. Miten sanoisin, HIFK on virkamiesmäinen ja niin ammattimainen, niin muka ammattimainen, ettei joukkue ole enemmän kuin osiensa summa, Sihvonen sanoo.

– Sillä tavalla toki tämä KooKoo-peli kertoo ailahtelusta, että eihän tällaisesta matsista jää pelaajille vahvistunut tunne siitä, että peliotetta olisi ollut. Voitto oli ikään kuin väärin voitettu, alakynnestä käsin, pelkällä tehokkuudella. Tästä pelistä ei ole mitään mentaalisesti ylevää vietävää seuraaviin peleihin JYPiä, Kiekko-Espoota ja HPK:ta vastaan. Siellä se uusi tappioputki sitten mahdollisesti vaanii.

Ketkä HIFK:n pelaajista onnistuivat Sihvosen mielestä KooKoota vastaan?

– Maalivahti Roope Taponen. En minä ketään muuta nosta esiin.

Entä kenellä pelaajista oli heikompi ilta?

– Ei tässä ole tarvis ketään heittää bussin alle. Kristian Vesalainen on vielä rajusti toipilas. Heitän niin, että HIFK:n kokoonpano on hämmentävä. Jos tarkoitus on pelata mestaruudesta, ei rosterissa saisi olla näitä pelaajia kuten Mäkiaho, Manninen, Nykyri, Mieho, Rask, Hartikainen, Karjalainen ja Jalasti. Ai niin, siitä on mainittava, että on jotenkin sietämätöntä katsoa, miten puolustaja Ronald Knot on kuin varjo itsestään verrattuna siihen, miten rohkeasti ja paikoin loisteliaasti hän pelaa Tšekin maajoukkueessa. Mikähän piru siinäkin on, että asia on noin?

Miltä HIFK:n kevät näyttää nyt, kun runkosarjaa on tähteellä kymmenisen peliä?

– Ei tällä virkamieslätkällä pitkälle pötkitä. Tai voihan sillä päästä pronssista kisaamaan.