Mihin sota Ukrainassa kehittyy? Venäjän jarrut ovat jo hajonneet – Maata painetaan sotatalouteen
Venäläisen oppositiojohtajan murha kertoo karua kieltään. Maata painetaan sotatalouteen. Kansalle tuotetaan tarinaa soturikansasta, joka uhrautuu Äiti-Venäjän eteen, kirjoittaa Mika Aaltola.
Ilmassa on kysymyksiä: Mitä Venäjä tekee seuraavaksi? Miten sota Euroopassa kehittyy?
Olisi etuoikeutettua olla tulevaisuuden historioitsija. Tietäisi, miten asiat tulevat menemään ja mihin Suomen kannattaisi varustautua.
On mahdollisuus, että aikakautemme nimetään Venäjän ja Ukrainan sodaksi, joka päättyi neuvotteluluiden kautta rauhaan. Tilanne ei kuitenkaan ole kypsymässä siihen suuntaan. Etiäiset tulevasta tukevat toisensuuntaisia kehityskulkuja.
Toisella maailmansodalla oli monia esinäytöksiä, kuten me suomalaiset hyvin tiedämme.
Münchenin sopimus (1938) oli Euroopan suurvaltojen sopimus Tšekkoslovakian pilkkomisesta ja sudeettialueen luovuttamisesta Saksalle. Saksaa lepyteltiin ja sille annettiin elintilaa. Britannian pääministeri Chamberlain hehkutti kokouksessa laadittua sopimusta sanoen, että se takaa rauhan. Sellaisia takeita oli kuitenkin mahdoton antaa kesken luisua kohti suursotaa. Päinvastoin neuvottelutulos lähetti signaalin, joka edesauttoi sotatuulien voimistumista.
Toisella maailmansodalla oli monia esinäytöksiä, kuten me suomalaiset hyvin tiedämme. Talvisodan lisäksi sellaisia olivat esimerkiksi Espanjan sisällissota (1936–39), Stalinin ja Hitlerin sopimus etupiirijaosta ja Japanin Mantšurian valtaus (1931).
Nyt käynnissä olevan sodan luonne paljastuu vasta tulevaisuudessa. Sen eskalaation hillitsemiseksi on tehty paljon. Lännen apua, kuten aseiden kantamia, on rajoitettu. Apu on osoittautunut myös rajalliseksi USA:n sotilaallisen avun jumiuduttua kongressiin sekä asevarastojen ehtyessä. Sota on kuitenkin eskaloitunut kaiken aikaa.
Suomen ja Venäjän rajan sulku on myös osa hiipivää eskalaatiota. Venäjä on uhmakas ja länsi nyt hajanainen, Yhdysvallat vetäytynyt ja Kiina odottavainen.
Venäjän jarrut ovat jo hajonneet. Oppositiojohtajan murha kertoo karua kieltään. Maata painetaan sotatalouteen. Kansalle tuotetaan tarinaa soturikansasta, joka uhrautuu Äiti-Venäjän eteen. Arvot ovat kääntyneet päälaelleen.
Julkaisin muutama vuosi sitten vertaisarvioidun tutkimuskirjan tästä prosessista. Harvoin mikään maa vajoaa ja taantuu kurimukseen yksin. Venäjä pyrkii luomaan kärjistävää ja repivää ilmapiiriä sotansa ja disinformaationsa avulla. Se lähettää voimakkaita gravitaatioaaltoja, jotka tuntuvat lähistöllä ja kauempanakin.
Miten pahimmalta vältyttäisiin? Suomessa ja Euroopassa kannattaa panostaa omaan puolustukseen sekä Ukrainan voittoon Venäjästä.
Isänmaan puolustus on meille pyhä asia. Suomi on ääripuolustuksellinen maa, joka ei haikaile edes menetettyjen alueidensa perään.
Olemme myös arvostaneet yhteistuumaisuutta. Nytkin olemme ulkoisista asioita sangen samanmielisiä. Sisäisistä emme niinkään. Määrätietoisuus ja maltti ovat valttia poteroiden kaivamisen sijasta. Kannattaa muistaa, että elämme kriisiaikoja, jotka saattavat entisestään vaikeutua.
Miten pahimmalta vältyttäisiin? Suomessa ja Euroopassa kannattaa panostaa omaan puolustukseen sekä Ukrainan voittoon Venäjästä.
Entä Trumpin mahdollinen toinen presidentti kausi? Kannattaa pitää mielessä Britannian sodanaikaisen pääministeri Winston Churchillin (1874–1965) sanonta: ”Amerikkalaiset tekevät aina oikein, kun he ovat kokeilleet kaikkea muuta.”
