Apu

Mihin nyt, Nico Rosberg?

Mihin nyt, Nico Rosberg?

Nico Rosberg ilmoitti jättävänsä F1-taistelut heti kuninkuuslajin voitettuaan. Päätös tuli nopeasti, mutta ei se hätiköity ole, vaan kunnioitettava ja suorastaan looginen. Hän ei putoa tyhjän päälle, ei taloudellisesti eikä henkisesti. Mutta yksi ongelma hänellä on edessään, arvioi Nicon uraa ja hänen perheensä elämää läheltä seurannut Avun toimittaja Raila Kinnunen.
Teksti Raila Kinnunen
Mainos

Viisi päivää maailmanmestarina oltuaan Nico Rosberg, 31, kertoo lopettamispäätöksestään Facebookissa tekstillä, joka käy esseestä.

Hän kirjoittaa siitä miten 25-vuotisen ajouran yksi ja ainoa haave oli tulla F1-maailmanmestariksi. Hän sanoo sen olleen kovan työn, kivun ja uhrausten keskellä hänen ikuinen päämääränsä.

”Nyt olen saavuttanut sen. Olen noussut vuoreni. Olen huipulla, päätös tuntuu oikealta. Väkevin tunteeni juuri nyt on kiitollisuus kaikkia niitä kohtaan, jotka tukeneet minua unelman toteutumisessa.”

Hän kirjoittaa siitä, miten kirotun rankka tämä kausi on ollut. Kahden edellisen kauden pettymysten jälkeen hän painoi jokaisella osa-alueelle hullunlailla. Pettymys piiskasi motivaation ennen kokemattomalle tasolle.

Hän sanoo, että tämä tietenkin vaikutti kaikkiin hänen rakkaimpiinsa – tästä tuli koko perheen uhraus: tavoite kiilasi kaiken muun edelle. Hän kiittää vaimoaan Viviania siitä miten ihmeellinen tämä on. Miten Vivian ymmärsi, että tämä vuosi on se kaikkein merkittävin, antoi tilaa, järjesti rauhaa kisoista toipumiseen, otti vastuun heidän tyttärestään ja kaikesta muustakin, asetti maailmamestaruuden etusijalle.

Nico kuvailee muutoksen hetkeä Suzukassa, kauden viidenneksi viimeisessä osakilpailussa, jolloin kävi selväksi, että mestaruuden kohtalo on hänen omissa käsissään. Paine kasvoi valtavaksi ja samalla Nico alkoi miettiä uran lopettamista, jos hän voittaa maailmanmestaruuden. Abu Dhabin kisan käynnistyessä hän mietti, että tämä saattaa olla hänen viimeinen kilpailunsa, ajatus oli hyvin kirkas. Ja siitä käynnistyi hänen ajouransa 55 intensiivisintä kierrosta.

Lopuksi Nico tuumaa nyt vain nautiskelevansa tästä hetkestä, kelaavansa päättynyttä kautta, punnitsevansa tulevaa kaikessa rauhassa. Katsovansa sitten, mikä häntä odottaa nurkan takana. Seuraava askel on joka tapauksessa selvä: keskittyä olemaan isä ja aviomies.

Siis: tehtävä täytetty, unelma saavutettu. Se on siinä. Motivaatio tyhjeni kuin ilmapallo. Rahasta ei ole pulaa, mahdollisuuksia on edessä mielin määrin: suunnittelijaksi opiskelua, liikemaailmaan siirtymistä, konsultointia, aivan mitä vain. Nico on matemaattisesti erityislahjakas, kielitaitoinen, verkostot valmiina, keskittymiskyky poikkeuksellinen.

Ehkä ihmiselle saattaa myös tulla väkevä olo siitä, että onni on loppuun käytetty – Brasilian kisojen vesimassojen keskellä rataa 300 kilometrin vauhdilla auranneelle varsinkin.

Nico Rosberg on perhekeskeinen mies, lapsuudenperhe on tiukka, läheinen, kolmen hengen pienyksikkö. Keke Rosberg ajoi F1-maailmanmestariksi vuonna 1982, ennen Nicon syntymää. Hän lopetti F1-uransa, kun Nico oli 1,5-vuotias – Nicon ja Vivianin Alaïa-tytär on nyt puolitoistavuotias. Ehkä perhe on jo kasvamassa.

Keke jäähdytteli useita vuosia DTM-kuskina ja rakensi samaan aikaan omaa tiimiä ja manageritoimistoaan.

On vaikea päätellä, millainen osuus lopettamispäätöksessä on Nico Rosbergin tallikaveri Lewis Hamiltonilla. Pohdiskelunarvoinen ainakin, koska asetelma kertoo F1-maailmasta jotain keskeistä.

Nämä kaikki F1-kundit ovat ajaneet eri autoilla, eri radoilla ehkä 6-7 -vuotiaista asti. Ensin heitä on tuhansia, vuosien mittaan joukko karsiutuu yhä pienemmäksi. Lopulta jäljellä on parikymmentä lahjakkainta ja myös onnekkainta, jotka etenevät kapeimmalle huipulle asti, formulaykkösiin. Yleensä pari vuotta sen jälkeen kun ovat saaneet ajokortin!

Lapsina he ajavat tiukasti ikäluokittain. Joskus samaan vuosikertaan osuu pari erikoislahjakkuutta – kuten vuoteen 1985 Lewis Hamilton ja Nico Rosberg. He tahkoavat samoja ratoja ja jahtaavat samoja mestaruuksia vuoronperään. 15-vuotiaina he ajavat Formula Super A-luokassa Mercedes Benzin ja McLarenin tallissa Keke Rosberg teamin juniorikaksikkona.

Nico voittaa GP2-maailmanmestaruuden vuonna 2006, Hamilton seuraavana vuonna, molemmat etenevät f-ykkösiin tuon voittonsa jälkeen, Nico vuotta ennen Lewisiä. Hamilton kerää heti huomiota kyseenalaisin kikoin, saa valituksia kiusaamisesta, blokkauksesta, ylipäätään arveluttavista toimintatavoista – vähän niin kuin Max Verstappen vuonna 2016.

Kolme viime vuotta he Hamilton ja Rosberg ovat taas olleet talli- tahi sellikavereita. Nico tuli Mercedeksen talliin 2010 ja sai kaverikseen paluuta yrittäneen, seitsenkertaisen maailmanmestarin Michael Schumacherin – he tulivat hyvin toimeen keskenään. Hamilton saapui talliin vuonna 2013, sensaatiomaisena McLarenin vuoden 2008 maailmanmestarina.

Hamilton vei maailmanmestaruuden Nicon nenän edestä vuosina 2014 ja 2015, jolloin he johtivat sarjaa vuorotellen, mutta Hamiltonin rutisti lopulliseen voittoon. Ilmapiirin tulehtumisen näki jokainen – hyvä että tallikaverit mahtuivat samalle podiumille tai samaan kuvaan. Hamilton nälvi haastatteluissa Rosbergiä pehmeäksi, kultalusikka suussaan syntyneeksi pojuksi, jolla ei ole riittävää kovuutta maailman parhaaksi.

Millaiselta on mahtanut tuntua mennä kolmen vuoden ajan päivästä toiseen samaan pilttuuseen koulukiusaajan tunnusmerkistön täyttävän ihmisen kanssa, joka on entinen kaveri, nykyinen kingi ja silti keskeinen yhteistyökumppani? Ja lähteä sitten jahtaamaan peräkanaa satojen kilometrien tuntivauhdilla kiitäen omaa ja tallin maailmanmestaruutta. Mika Salo käyttää ilmaisua, että Hamilton pääsi Nicon ihon alle.

Nico Rosbergilla on yksi ongelma edessään: kilpailuvietin kanavoiminen. Sammuttaa sitä ei voi, se on keskeinen osa personallisuutta. Eivät ne entiset F1-maailmanmestarit kuten Nigel Mansell, Michael Schumacher tai Kimi Räikkönen palanneet radalle rahan takia, vaan kilpailuvietin pakottamina.

Hakemaan äärimmäisen suorituksen ja kilpailun tuottamaa adrenaliiniruisketta, addiktiota, jota ilman elämä on latteaa ja sisällyksetöntä, vaikka se tarjoisi mitä muuta vain.

Nico Rosberg on älykäs, harkitsevainen ja laskelmoiva mies – määritelmä on hänen isänsä Keken. Juniori löytää ratkaisun, riittävää haastetta uuteen elämään, pystyy sulkemaan tämän oven ja avaamaan uuden.

Jos epäilee tätä, kannattaa katsoa Nico Rosbergin nettiin lataama video Danke Mama & Papa – se muuten ennakoi hyvin maailmanmestarin viisi päivää myöhemmin ilmoittamaa lopettamispäätöstä.

Ibizan kartingradalla kuvatussa videossa Nico on ehkä kuuden vanha. Ruskettunut, hoikka Keke kirittää bermudashorteissaan naperoa matkaan, taustalla soi kaunis ja syvästi tunteellinen musiikki. Väliin on leikattu Sina viittoilemassa poikaa peremmälle perheen Monacon-kodissa.

Taltioinnissa on kolme koskettavaa hetkeä: iskä pyyhkii napakanhellästi kypärän alta kuoriutuneen pojan hikisiä kasvoja, Keke kehuu musiikin jo tauottua poikaa saksaksi hienosta ajosta ja aikaennätyksestä: Gut! Bravo!

Mainion hetki on silti tämä: Nico napauttaa uudelle rundille lähtiessään visiirin alas rutinoituneella terävällä ranneliikkeellä kuin aikuinen: menoksi.

Siis eteenpäin minne vain – kohti sitä mikä mutkan takana odottaa.

Teksti Raila Kinnunen

Kuva HochZwei / All Over Press

Julkaistu: 5.12.2016