Terveys ja hyvinvointi
Apu

Migreenikohtaus: oireet ja lääkitys

Migreenikohtaus: oireet ja lääkitys

Migreeni on puolen miljoonan suomalaisen riesa, johon useimmiten löytyy tehokas hoito. Sopiva lääkitys poistaa tuskan ja estää säryn muuttumisen krooniseksi.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat 123rf
Mainos

Migreenikohtauksen oireet

Pää on räjähtää ja oksettaa. Valo ja äänet lisäävät tuskaa. Voi vain odottaa, että jomotus loppuu, mikä tapahtuukin yleensä muutamassa tunnissa.  

Tällainen on tyypillinen migreenikohtaus, joita on keskimäärin joka kymmenennellä suomalaisella, naisilla selvästi useammin kuin miehillä. Yleisyydestään huolimatta migreeni on kuitenkin melko huonosti tunnettu sairaus.

Neurologian erikoislääkärin Mikko Kallelan mukaan yleinen harhaluulo on, että migreeni on kaikilla samanlainen.

– On hyvin erilaisia taudinkuvia, mikä on myös ongelma. Taudinkuvan selvittely vie aikaa, ja hoidotkin ovat erilaisia.

Pahimmillaan migreenikohtauksia voi olla useita kertoja viikossa ja ne kestävät monta päivää. Päänsärky, oksentelu ja näköhäiriöt sitovat sänkyyn ja voivat vaatia jopa sairaalahoitoa. Lievimmillään migreeni voi olla muutaman kerran elämässä esiintyvä lyhytkestoinen näköhäiriö, auraoire, joskus jopa ilman päänsärkyä.

Samalla potilaalla voi olla erilaisia kohtauksia, ja sairaus saattaa iän myötä oirehtia eri tavalla kuin nuorempana.  

Moni sekoittaa lievän migreenin jännityspäänsärkyyn, mutta migreenisärky on kovempaa ja sykkivää. Se myös yltyy rasituksesta ja kaikesta muustakin, mikä laajentaa verisuonia. Jännityspäänsärky on kuin kireä panta pään ympärillä, kun taas migreeni on usein toispuoleinen.

Moninaiset ennakko-oireet

Migreenikohtaus koostuu vaiheista. Osalla potilaista on ennakko-oireita, joista voi oppia tunnistamaan lähestyvän kohtauksen: väsyttää, ärsyttää, tunnetilat heittelehtivät, tekee mieli makeaa. Suklaalla on huono maine migreenikohtauksen laukaisijana, mutta todellisuudessa suklaa on vain lääke makeannälkään, joka ennakoi migreenikohtausta.

Ennakko-oireet voivat alkaa jo noin vuorokausi ennen kohtausta, jolloin niitä voi olla vaikea tunnistaa.

Suurimmalla osalla migreenipotilaista päänsärky seuraa ennakko-oireita. Särky voi olla kohtalaista tai kovaa, ja siihen voi liittyä pahoinvointia, oksentelua, hikoilua, palelua sekä pulssin ja verenpaineen muutoksia. Kohtauksen aikana aivot ovat herkistyneet hajuille, äänille ja valolle. Potilaan on ehkä vaikea puhua.

Noin 15 prosentilla migreeniä sairastavista on niin sanottu aurallinen migreeni, jossa auraoireet, kuten näköhäiriö, edeltävät varsinaista päänsärkyä. Oireet kestävät 4–60 minuuttia. Näköhäiriöiden lisäksi voi olla tuntohäiriöitä, puutumista, turtumista, puheen häiriöitä sekä vireystilan ja mielialan muutoksia ja lihasheikkoutta.

Näköhäiriöt

Klassisin aurallisen migreenin oire on sahalaita. Se alkaa usein pienestä ”sokeasta” pisteestä, laajenee ja liikkuu näkökentässä laidasta toiseen. Useimmiten sahalaita näkyy korkeintaan puoli tuntia, mutta se saattaa myös palata. Joillakin auraoire ilmenee välkyntänä tai tuikkivina tähtinä. 

Migreenistä on riesaa vielä varsinaisen päänsäryn loputtuakin. Jälkioireina on esimerkiksi väsymystä, mielialamuutoksia tai mielitekoja. Masennustakin voi olla, tai päinvastoin olo saattaa olla erittäin energinen.

Edelleenkään ei varmuudella tiedetä, mikä migreenin aiheuttaa. Aiemmin ajateltiin, että perussyy on verisuonten laajeneminen. Nykyään vallalla on teoria, jonka mukaan varsinainen ongelma on keskushermoston kipujärjestelmän säätelyssä. Verisuonilla on migreenin synnyssä osansa, sillä ne lähettävät aivokuorelle impulsseja. Jossain vaiheessa normaali tuntemusten vaimentuminen pettää, ja seurauksena on migreenikohtaus.

Migreenistä kärsivät osaavat usein nimetä tekijöitä, jotka helposti laukaisevat kohtauksen. Tavallisia ärsykkeitä ovat stressi, kirkas ja erityisesti vilkkuva valo, valvominen, hajut ja jotkin ruoka-aineet, verensokerin lasku ja alkoholi. Aina kohtaukselle ei löydy selvää syytä.

Naisilla hormonaaliset tekijät laukaisevat helposti migreenin. Kuukautiset, ehkäisy, vaihdevuodet ja hormonikorvaushoito saattavat muuttaa migreenioireita. Raskauden aikana migreeni usein helpottuu, mutta aurallinen migreeni voi jopa pahentua.

Täsmä- ja estolääkkeet

Migreeniin on onneksi olemassa tehokkaita lääkkeitä. Voidaan joko hoitaa pelkästään kohtauksia tai pyrkiä estämään niitä estolääkityksellä.

Oikean lääkityksen löytäminen on tärkeää, koska vaarana on päänsäryn kroonistuminen. Silloin päätä jomottaa keskimäärin vähintään joka toinen päivä.

– Päänsäryn kroonistuminen koskee vain noin paria prosenttia väestöstä. Silti kannattaa hakea särylle oikea diagnoosi ja lääkkeet, Mikko Kallela sanoo.

Osa kohtauksista hoituu tavallisella kipulääkkeellä. Ongelma migreenin hoidossa on pahoinvointi, joka voi haitata lääkityksen tehoa. Silloin ratkaisu saattaa olla pahoinvointilääkkeen ottaminen heti kohtauksen alettua.

1990-luvulla migreenin hoito otti ison harppauksen, kun käyttöön tulivat täsmälääkkeet, triptaanit. Niitä käytetään erityisesti vaikeissa ja pitkäkestoisissa kohtauksissa, ja ne tehoavat myös pahoinvointiin, valo- ja ääniherkkyyteen sekä muihin liitännäisoireisiin. Triptaaneja on erilaisia, ja niitä saa esimerkiksi tabletteina, jotka voi ottaa ilman nestettä, peräpuikkoina ja nenäsuihkeena.

Triptaaneilla on haittavaikutuksia, kuten väsymystä, huimausta ja uneliaisuutta, mutta yleisesti ne ovat hyvin siedettyjä. Päivittäiseen käyttöön triptaanit eivät sovi, koska niihin voi kehittyä riippuvuus. Sama pätee myös tavallisiin kipulääkkeisiin, joista saa liikaa käytettynä helposti – päänsäryn.

Jos migreenikohtauksia on useita kuukaudessa ja ne hankaloittavat elämää, voidaan harkita estolääkitystä, kuten beetasalpaajia, eräitä epilepsia- ja masennuslääkkeitä sekä pahoinvointilääkkeitä.

Mikko Kallelan mukaan useimmat migreenipotilaat saavat hyvän avun. Silti paremminkin voisi olla.

– Varsinkin estolääkkeet saisivat olla parempia, koska 10–15 prosenttia migreenipotilaista ei saa kovin hyvin apua. Lisäksi lääkityksen löytäminen voi kestää pitkään, sillä yhden estolääkkeen testaaminen vie 2–3 kuukautta.

Lähteet: Migreenin Käypä hoito -suositus ja Suomen Migreeniyhdistys.

*****

Mistä apua?

Yleislääkäriltä tai neurologilta. Lääkärille kannattaa mennä aina, jotta muut vakavat sairaudet voidaan ensin sulkea pois.

Jotkut ovat saaneet migreeniin apua myös rentoutumisesta, akupunktiosta ja TNS-hoidosta. Mikään ei estä etsimästä ja kokeilemasta itselle tehoavaa hoitoa.

Mistä vertaistukea?

Suomen Migreeniyhdistys ry

Leif Lindberg: Migreeni (Gummerus 2003)

*****

Apua akupunktiosta?

Moni migreenipotilas kokeilee, saisiko akupunktiosta apua. Akupunktiohoitoa antavat ovat usein perinteisen kiinalaisen lääketieteen asiantuntijoita, mutta hoitoja tekevät myös jotkut lääkärit.

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Denis Vinokur sanoo, että suurin osa hänen vastaanotolleen tulevista migreenipotilaista saa oireisiinsa apua.

– Monella oireet poistuvat kokonaan tai kohtaukset harvenevat. Aiheuttajasta riippuen ne voivat olla vuosiakin pois, kunnes sitten elämään tulee jokin laukaiseva tekijä.

Akupunktiohoitoa annetaan yleensä sarjahoitona, esimerkiksi kolme tai viisi hoitokertaa. Tavoitteena on saada aikaan pysyvä vaikutus.

– Tärkeää on ensin tehdä päätelmä, mikä on migreenin syy. Erilaisia syitä ja niiden ilmenemismuotoja on useita. Hoidon logiikka on vaikuttaa elinten toimintaan, jolloin esimerkiksi yliherkkyys lievenee tai hormonitoiminta tasaantuu. Ero lääkäreiden antamaan akupunktioon on, että me emme pyri helpottamaan vain akuuttia kipua.

Migreenin Käypä hoito

Migreenin Käypä hoito -suosituksen mukaan tieteellinen näyttö akupunktion tehosta migreenin hoidossa on ristiriitaisia.

– Suurin osa omista potilaistani on sitä mieltä, ettei akupunktiosta ole ollut kovin hyvää apua. Migreenipotilaat ovat kuitenkin erilaisia, ja esimerkiksi raskauden aikana akupunktio voi olla varteenotettava ja kokeilemisen arvoinen hoito, sanoo neurologi Mikko Kallela.

Teksti Tea Malms

Kuvat 123rf

Juttu on ilmestynyt Apu Terveys -lehden numerossa 1/2012.

Julkaistu: 2.9.2013