Apu

Miesten kanssa duunissa – kirja työelämän syrjinnästä

Miesten kanssa duunissa – kirja työelämän syrjinnästä

Krista Kinnunen kokosi 27 karua kertomusta yksiin kansiin.
Teksti Eija Väliranta
Mainos

Idea Miesten kanssa duunissa -kirjaan (Helsinki-kirjat) syntyi Krista Kinnusen omasta kokemuksesta.

– Aika pitkään sain olla työelämässä mukana, ennen kuin syrjintäkokemus osui omalle kohdalle, Kinnunen kertoo.

– Jouduin miespuolisen esimieheni syrjinnän kohteeksi ja siitä muodostui lopulta usean vuoden piina.

Karun kokemuksen myötä Kinnunen huomasi, että naiset jäävät syrjinnän kanssa usein yksin. Hänen mielestään oli tärkeää, että kokemukset tuodaan esille.

 – Ryhtyessäni keräämään muiden syrjintäkertomuksia, sain huomata että ne olivat tyyliltään samankaltaisia kuin omani.

Kinnusen keräämissä tarinoissa tapahtumat lähtevät usein liikkeelle pienistä arjen tilanteista ja sattumuksista. Vähitellen syrjintäkokemukset kasvavat isompiin mittasuhteisiin.

– Syrjitty saattaa ajatella, että hän tekee jotain väärin ja yrittää korjata omaa toimintaansa. Hän ihmettelee, miksi on joutunut esimiehen tai kollegan hampaisiin.

– Kun rohkaistuu hakemaan vertaistukea työkavereilta, saattaa huomata, että muillakin on vastaavia kokemuksia.

Kinnunen vertaa syrjintää työpaikkojen alkoholiongelmiin, jotka rehottivat vielä 90-luvun Suomessa.

– Itse astuin työelämään tuolloin ja kyllähän alkoholi oli suuri ongelma monissa työyhteisössä. Jostain syystä sitä siedettiin. Juomisen annettiin jatkua, alkoholismista vaiettiin eikä ongelmatapauksiin puututtu. Naisiin kohdistuva syrjintä täyttää samat tunnusmerkit. Kun syrjinnästä keskustellaan ja siihen puututaan, saadaan ongelma selätettyä.

”Hän alkoi hakeutua työhuoneeseeni mahdollisimman usein ja niin lähelle minua kuin pääsi. Hän istui eri tuolilla, mutta tuntui kuin samalla. Aina hän piti käsiään joko reiteni päällä tai hartioillani, jos oli takanani. Vaikka jatkuvasti pudistelin hänet irti ja kauemmas, hän laski kätensä minuun kiinni heti uudelleen. Kokouksissa hän varasi minulle vierestään paikan, johon minun oli istuttava.”  Hannele, 40

– Keräämieni kertomusten kirjo on aika laaja, ne eivät sisällä pelkästään seksuaalista lähentelyä. Myös jatkuva vähättely koetaan raskaaksi. Pitkään jatkuessaan se murtaa ihmisen, Kinnunen sanoo.

– Joku on paksunahkaisempi kuin toinen, meillä jokaisella on oma skaala sietämisen suhteen. Jollekin voi olla järisyttävää jo se, että esimies sanoo muiden kuullen jotain negatiivista. Toinen ääripää on, että puristellaan tisseistä ja ehdotellaan hävyttömyyksiä.

– Kirjan ideana on tuoda esiin asioita juuri niin kuin naiset ovat itse ne kokeneet. Kirjassa ei oteta kantaa mikä on oikein tai väärin.

Kinnunen yllättyi, että moni syrjitty tai ahdisteltu vetäytyi projektista, vaikka kirjoitukset julkaistiin nimimerkin suojissa, ilman mainintaa työpaikasta.

– Se osoittaa, että syrjintäkokemus on hyvin henkilökohtainen ja tuskainen asia, jonka kanssa ihminen saattaa taistella vuosia. Naiset eivät uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että heidät tunnistettaisiin kirjoituksen perusteella.

”Huomattuani pomon vastenmielisyyden minua kohtaan aloin tietysti pelätä virheiden tekoa, vaikka niitä kai sattuu jokaiselle joskus. Tuntui, että hän vain odotti että tekisin riittävän ison virheen päästäkseen irvailemaan. Minua alkoi ennen pitkää vaivata epävarmuus. Vaikka olin kokenut pitkän linjan osaaja, en enää luottanutkaan itseeni. Minua myös hävetti, jos piti kysyä muilta neuvoa. Vein töitä ja luettavaa kotiin estääkseni töiden ruuhkautumisen, sillä siitähän vasta riemu olisi revennyt.” Irmeli, 65

Julkaistu: 27.10.2011