Sari Niemelä, 54, eli kuin ”tradwife”, sitten aviomies löysi toisen – Nyt Niemelällä on painavaa sanottavaa elättäjämiehestä haaveileville nuorille naisille
Yhdysvaltoihin muuttanut Sari Niemelä kuvitteli olevansa ikuisesti naimisissa ihanan miehen kanssa. Sitten romahti avioliitto, mutta myös talous.
Suomalainen sairaanhoitaja Sari Niemelä, 54, on juuri aloittanut uudessa työpaikassa kotikaupungissaan San Diegossa Yhdysvalloissa. Niemelä vaihtoi työpaikkaa, sillä uusi työnantaja pystyi antamaan paremmat edut. Nykyinen kotisairaanhoitoyritys maksaa työntekijälleen auton, bensat ja puhelimen.
Niemelä arvostaa jokaista etua, sillä hän on joutunut rakentamaan uransa tyhjästä aikuisena ja elämään hyvin niukasti. Vaikeaan tilanteeseen ajoi avioero vuosien kotiäitiyden jälkeen.
Omien rankkojen kokemustensa vuoksi Niemelä ei ymmärrä nuoria naisia, jotka tieten tahtoen haluavat olla taloudellisesti epäitsenäisiä ja miehen elättävän heitä.
– Minullakin oli haaveena, että menen naimisiin, saan lapsia ja olen ikuisesti naimisissa ihanan mieheni kanssa. Mutta ei se mennyt niin. Koko maailmani romahti.
Nuoret naiset kertovat tradwife- eli perinteisen kotirouvaelämän toiveistaan somessa. Yhdysvalloissa Niemelä on kuullut vastaavaa puhetta myös lastensa lukioikäisiltä kavereilta.
Hän kehottaa nuoria naisia hankkimaan rahaa lupaavan provider- tai sudar daddy -miehen sijasta koulutuksen.
– Vaikka kuinka rakastuisi ja olisi ihanaa, elämäänsä ei voi ikinä jättää toisen varaan sataprosenttisesti. Mies voi jättää, kuolla tai sairastua. Naisen pitää huolehtia, että hänelläkin on ammatti ja plan b, sanoo Niemelä.
Hänen omassa elämässään suunnitelmat ovat menneet uusiksi pariinkin kertaan.
”Sama se, missä perunoita keittää.”
Niemelä ei koskaan halunnut olla kotiäiti. Hän on kahden yksinyrittäjän tytär Tervolasta ja kasvanut Rovaniemen seudulla tasa-arvoon, jota osa nuorista naisista nyt vieroksuu.
– Naisenkin pitää olla töissä ja tienata omat rahat, Niemelä tiivistää.
Tuleva aviomies löytyi jo lukiosta. Parisuhde oli alkuun taloudellisesti ja muutenkin hyvin tasa-arvoinen. Nuoret muuttivat yhdessä Ouluun ja opiskelivat vuoron perään lisää. Miehestä tuli insinööri, Niemelästä lähihoitajaopintojen jatkeeksi sairaanhoitaja.
Esikoinen syntyi vuonna 1995. Seuraavana keväänä perhe muutti Yhdysvaltoihin. Mies oli töissä nousevassa Nokiassa, joka maksoi suomalaisia työntekijöitä perheineen Kaliforniaan.
Niemelöiden oli määrä olla maassa kaksi vuotta. Sari Niemelä oli vielä vanhempainvapaalla ja ajatteli, että kyllä hän voi sen aikaa olla kotiäitinä.
– Sama se, missä perunoita keittää.
Sitten syntyikin toinen lapsi, tytär. Mies sai uuden kahden vuoden sopimuksen Yhdysvaltoihin. Vastoin nuoruutensa toiveita Niemelästä oli tullut pysyvästi kotiäiti. Siinä oli sekä etunsa että haittansa.
Niemelä rakasti lapsiaan ja nautti ajanvietosta heidän kanssaan. Hän kahvitteli ja puistoili toisten kotiäideiksi vaihtaneiden, koulutettujen suomalaisnaisten kanssa.
Välillä lasten sairastelut ja muut äkilliset, pikkulasten kanssa tapahtuvat suunnitelmanvaihdokset harmittivat. Oli kuitenkin myös isompia ongelmia. Se, että parisuhteessa vain mies kävi töissä ja ansaitsi rahaa, loi suhteeseen epätasa-arvoa.
– Hän päätti missä asutaan ja minkälaiset autot meillä on. Ajattelin, että hänellä on siihen oikeus, koska myös rahat ovat hänen. Myös minulla oli tiliin pankkikortti, mutta en uskaltanut ostaa sillä mitään isompaa, Niemelä kertoo.
Vuonna 2003, seitsemän vuotta Yhdysvaltoihin muuton jälkeen, tuli ero. Niemelä on puoliksi vitsaillut, että liitto päättyi uskonnollisista syistä.
– Mieheni koki olevansa perheessä jumala ja minun mielestäni hän ei ollut sitä.
Konkreettisempi syy oli uskottomuus. Mies oli löytänyt työpaikaltaan toisen naisen.
– Hän olisi varmaan halunnut pitää meidät molemmat, mutta minä sanoin, että on parempi, että lähdet pois. Mies sanoi sitten tietävänsä, että minä otan lapset, mutta toivoi että hänkin saisi olla heidän kanssaan edes vähän. Sen takia en muuttanut takaisin Suomeen.
Eron aikaan Niemelä oli 33-vuotias. Perheen hajoaminen tuntui maailmanlopulta.
– Jalkojen alta meni maa ja koko elämä. Tuntui siltä kuin olisin ollut pimeässä tunnelissa.
Avioero on aina kriisi, mutta Niemelä ajautui sen seurauksena myös taloudelliseen kriisiin. Hän oli ollut kotiäitinä seitsemän vuotta ja joutui yhtäkkiä vastuuseen myös lastensa arkikuluista ja tulevaisuudesta.
Järkytys oli niin kova, että Niemelä laihtui ja itki joka päivä. Lapset toivat sänkyyn lahjoja, jotta äiti olisi iloinen edes hetken.
Surun rinnalla oli toinenkin ikävä tunne.
– Olin todella katkera.
Niemelän nuoruudenrakkaus oli pettänyt pahoin hänen luottamuksensa, mutta silti hänen oli turvauduttava ex-mieheensä myös eron jälkeen. Ilman miehen maksamaa elatusapua Niemelällä ei olisi ollut varaa vuokraan ja ruokaan.
Pari ei sopinut asioistaan amerikkalaistyyliin kalliiden juristien kanssa, vaan neuvotteli elatusavun keskenään. Niemelä sai 1 800 dollaria kaksi kertaa kuukaudessa. Toisella maksulla hän kuittasi vuokran, loput rahat vei auto ja kolmen ihmisen muut menot.
– Jos olisin lähtenyt taistelemaan oikeuteen, olisin voinut saada esimerkiksi Nokian osakkeita. Mutta minä halusin vain lapset.
Eron jälkeen Niemelä alkoi heti hakea töitä. Työpaikan saaminen osoittautui paljon vaikeammaksi kuin hän oli kuvitellut. Suomalaisen sairaanhoitajan piti täydentää opintojaan Yhdysvalloissa saadakseen luvan toimia myös siellä.
Iso ongelma oli sekin, ettei seitsemän vuotta kotona olleella ollut työelämästä kokemusta tai suhteita.
– Lähetin satoja hakemuksia ilman tulosta, Niemelä kertoo.
Vuosi eron jälkeen Niemelä työllistyi 10 dollarin tuntipalkalla sukellusonnettomuudessa vammautuneen miehen yhdeksi yksityiseksi kotisairaanhoitajaksi. Hän teki vastaavanlaista keikkatyötä eri ihmisille kymmenen vuotta.
Koska ex-mies vähensi elatusapua puolella Niemelän mentyä töihin, elämä oli yhä niukkaa.
– Laskut sain maksettua. Tilipäivästä tilipäivään mentiin.
Vuonna 2014 Niemelä sai vihdoin vakituisen työpaikan kotisairaanhoitoa tarjoavasta yrityksestä. Sen jälkeen asiat ovat olleet myös taloudellisesti paremmin. Sairaanhoitajille maksetaan Yhdysvalloissa paremmin kuin Suomessa ja Niemelän rahat riittävät nyt hyvin.
Vapaa-ajalla on varaa elokuviin, matkoihin ja läheisen konserttiareenan kausikorttiin. Niemelä pystyy auttamaan perhettä perustavia, aikuisia lapsiaan.
Taloudellinen itsenäisyys ja riittävä määrä rahaa on tuonut hyvinvointia.
– Olo on rauhallinen, kiva ja turvallinen. Saan tehdä mitä itse haluan ja ostaa mitä haluan.
Kotiäitivuosilla on kuitenkin ollut hintansa. Niemelällä on taloudellisesti mahdollista jäädä eläkkeelle todennäköisesti 72-vuotiaana.
– Toki en tiedä, miten elämä ja osakkeet menevät.
”Tuntuu, että täällä yritetään ottaa pois kaikki naisten oikeudet, mitä on viimeiset sata vuotta yritetty saada aikaan.”
Niemelä on järkyttynyt joidenkin nuorten naisten toiveista heittää menemään tasa-arvo ja oma taloudellinen itsenäisyys. Erityisen pahalta se tuntuu Donald Trumpin aikakauden Yhdysvalloissa.
– Tuntuu, että täällä yritetään ottaa pois kaikki naisten oikeudet, mitä on viimeiset sata vuotta yritetty saada aikaan.
Niemelä kannustaa naisia tasa-arvoisiin parisuhteisiin. Ei niin, että molempien pitäisi saada ja tehdä kaikki samaan aikaan, vaan että töiden ja lastenhoidon kanssa voisi vuorotella.
Omalla työllä on muukin kuin taloudellinen arvo. Niemelä tekee kotisairaanhoitajana muun muassa haavahoitoja ja suonensisäistä lääkitystä. Asiakkaita on mukava hoitaa ja heihin on mukava tutustua.
– Tuntuu hyvältä saada oikeasti auttaa. Olisin varmaan masentunut ja söisin kaiken maailman pillereitä, jos olisin ollut 30 vuotta kotona.
Eronneen mielestä naisten tulisi vaalia myös ystävyyssuhteitaan. Ne kantavat kriisin yli.
– Eräs ystäväni tiesi iäkkään naisen, joka oli tehnyt itsemurhan tultuaan miehensä jättämäksi. Hän halusi varmistaa, ettei minulle käy samoin.
Niemelä on seurustellut eronsa jälkeen pariin otteeseen. Jos hän vielä ryhtyisi suhteeseen, hän toivoo miehen olevan uskollinen, ystävällinen ja huumorintajuinen.
Sen hän on oppinut, ettei toisen hieno työ ja kova palkka takaa onnea. Niemelän mukaan valtaosa hänen tuntemistaan, Yhdysvaltoihin muuttaneista Nokia-pareista erosi.
Hän pitää mahdollisena, että ainakin joissain tapauksissa ero voi johtua puolisoiden perinteisistä rooleista. Kotona oleva vieraantuu siitä, miltä tuntuu käydä töissä ja töissä käyvä taas omasta kodistaan ja lapsistaan.
– Sitten miehestä voi tuntua siltä, että töissä on ihania uusia työkavereita ja houkutuksia ja vaimo on vain aina kotona lasten kanssa.
