Helsinkiläinen Juho Laitalainen ehti kokea muutaman loppuunpalamisen, ennen kuin hän sai pari vuotta sitten diagnoosin aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöstä eli ADHD:sta.

– Silloin pyöri paljon asioita pään sisällä. Helpotti, kun pääsin käsittelemään niitä taiteen ja luovan tekemisen avulla, Laitalainen kertoo.

Apu löytyi helsinkiläisestä Taiteen Sulattamosta. TE- toimisto ohjasi Laitalaisen sinne. Alun perin hän osallistui kuntouttavaan työtoimintaan ja jäi sitten työkokeiluun. Tällä hetkellä mies on töissä palkkatuella elokuuhun asti.

– Hoidan livelähetyksiä Facebookissa, teen videoita ja muuta sisältöä. Olen päässyt uudelleen kiinni työelämään ja löytänyt itseni loppuunpalamisten jälkeen, Laitalainen kertoo.

Taiteen Sulattamo on helsinkiläinen mielenter­veysjärjestö, joka toimii valtakunnal­lisesti. Sen perustajina ovat olleet ammattitaiteilijat ja mielenterveystoipujat. Kyseessä on ainutlaatuinen konsepti, sillä täysin vastaavaa ei ole tarjolla muissa Suomen kaupungeissa. A-lehdet tukee järjestön toimintaa Apu-tonnilla.

– Kasvatamme mielen hyvinvointia, teemme taidetta ja pyrimme vaikuttamaan taiteen kautta ihmisten henkiseen hyvinvointiin, toiminnanjohtaja Eveliina Lafghani kiteyttää.

Tärkeässä roolissa järjestön toiminnassa on sosiaalinen kuntoutuminen. Sulattamon asiakkaat käyvät paikan päällä yleensä parina päivänä viikossa. He osallistuvat muun muassa luovan kirjoittamisen, kuvataiteen, improvisaation ja roolipelaamisen ryhmiin. Syksyllä luvassa on myös bänditoimintaa.

Maanantaisin järjestön tiloissa on avoimet ovet. Silloin kuka tahansa pääsee tutustumaan toimintaan ja kokeilemaan erilaisia taidemenetelmiä.

– Meillä ei kysytä diagnooseja, mutta palvelut ja toiminta on kohdennettu erityisesti mielenterveys- ja päihdetoipujille sekä niille, jotka ovat henkilökohtaisessa kriisissä ja haluavat tukea yhteisöllisen toiminnan kautta. Toimintamme on tärkeä osa toipujan arkea. Autamme arjen rytmittämisessä ja järjestämme ihmisten elämään mielekästä toimintaa, Lafghani kertoo.

Iso merkitys on yksinäisyyden vähentämisellä taiteen tekemisen avulla.

– Taide auttaa konkreettisesti. On tutkittu tosiasia, että taiteen kokeminen vaikuttaa mielen hyvinvointiin. Muun muassa WHO on julkaissut laajan tutkimuksen aiheesta. Se, että ihmisellä on yhteistä tavoitteellista toimintaa muiden ihmisten kanssa, tuo hänelle voimaannuttavan tunteen ja auttaa osaltaan toipumisessa. Taide tuottaa paljon henkistä hyvinvointia, Lafghani korostaa.

Myös Taiteen sulattamo on tehnyt selvitystyötä omien asiakkaidensa keskuudessa. Selvityksen perusteella 70 prosenttia ihmisistä tuntee saaneensa uusia ystäviä.

Lafghani itse päätyi mukaan Taiteen Sulattamon toimintaan Peili-nimisen teatteriproduktion kautta vuonna 2013. Tuolloin joukko helsinkiläisiä mielenterveystoipujia ja ammattitaiteilijoita päätti perustaa yhdistyksen, jossa Lafghani oli aluksi mukana vapaaehtoisena työntekijänä vetämässä teatteritoimintaa.

– Kun yhdistyksen toiminta vakiintui ja alkoi saada rahoitusta, minut valittiin toiminnanjohtajaksi. Noista ajoista toiminta on muuttunut merkittävästi. Alussa kaikki rakentui sen varaan, että ihmiset vain halusivat tehdä teatteria.

Tällä hetkellä Taiteen Sulattamo saa rahoitusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta STEAlta sekä Helsingin kaupun­gilta.

Rahoitus riittää kuuden työntekijän palkkaamiseen, tilojen ylläpitoon ja harrastustoiminnan järjestämiseen. Suurin osa työntekijöistä on määräaikaisia ja erilaisilla tukimuodoilla palkattuja.

– Ongelma on, että taiteellista työskentelyä ei oikein tahdo rahoittaa kukaan, kun toiminta ei ole pelkästään taidetta eikä pelkästään kuntouttavaa sosiaalityötä. Olemme tavallaan harmaalla alueella.

Lafghani painottaa, että Taiteen sulattamon toimintaa kehitetään aina toipujien näkökulmasta. Järjestön hallituksessa puolet on toipujia.

– Heidän tarpeistaan lähdetään. Teemme ensin kartoituksen, mitä kohderyhmä haluaa, ja käynnistämme toimintaa sen mukaan.

Taiteen Sulattamo on niin sanottu myöhäisen vaiheen organisaatio, jonka asiakkaat ovat yleensä käyneet läpi aktiivisen kuntoutusvaiheen ja tarvitsevat sen jälkeen lisätukea toipumiseen. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti 30–40-vuotiaita. Lähes 80 prosenttia heistä on työ- tai opiskeluelämässä.

– Olemme huomanneet, että mitä laajempi ikähaitari ryhmissä on, sitä antoisampaa toiminta ihmisille on. On tärkeää, että ihmiset kohtaavat toisiaan ikään ja sukupuoleen katsomatta eri teemojen ympärillä.

Ryhmissä tehdään myös ammattitasoista taidetta. Esimerkiksi kuvataideryhmässä syntyy yleensä jokin teos yhden valitun teeman ympärille. Teokset luovutetaan myöhemmin tekijöilleen.

Teatteriryhmän tavoitteena on tuottaa kerran vuodessa produktio, jossa on usein mukana ammattinäyttelijöitä. Ohjaajana on ohjaaja ja näyttelijä Helena Ryti. Hän on erikoistunut taiteen ja mielenterveystyön yhdistämiseen.

Korona-aika on ollut haastavaa monelle yksinäisyydestä kärsivälle ja mielenterveyskuntoutujalle. Lafghani myöntää, että tarve ovien avaamiselle on kova.

– Olemme siirtäneet ryhmiä verkkoon. Saamme koko ajan palautetta ja kyselyitä siitä, milloin pystymme avaamaan ovemme fyysisille ryhmille.

Patoutunut tarve jännittää Taiteen Sulattamon työntekijöitä, sillä syksyllä odotetaan kävijäryntäystä. Sen takia aukioloaikoja ja tarjontaa on laajennettu. Syksyllä on tarkoitus rakentaa kulttuuritapahtuma koronaelpymisen teemasta.

Juho Laitalaiselle Taiteen Sulattamo oli täysin uuden­lainen kokemus. Hän oli aikaisemmin työskennellyt media-alan tehtävissä muun muassa juontajana, mutta järjestön toiminnassa hän tutustui ensimmäisen kerran taiteen tekemiseen.

– Oli yllätys, miten erilaista esimerkiksi teatterin tekeminen oli verrattuna siihen, mitä olin aikaisemmin tehnyt. Omaa kynnystäni madalsi se, että myös ohjaaja osallistui projektiin.

Laitalainen osallistui työpajoihin kolme kertaa viikossa. Teatterin lisäksi ohjelmassa oli luovaa kirjoittamista.

Jälkikäteen Laitalainen on vakuuttunut taiteen myönteisestä vaikutuksesta mielenterveydelle. Luovan kirjoittamisen työpajassa yhtenä tehtävänä oli kirjeen kirjoittaminen itselleen menneisyyteen.

– Kun ihminen kirjoittaa omasta tilanteestaan, tekstissä voi purkaa ja käsitellä asioita varsin eri tavalla. Itselleni nimenomaan kirjoittaminen auttoi eniten. Teatteri toi itsestäni esiin uusia puolia, kun esitin esimerkiksi henkilöä, jolla on paljon itsevarmuutta.

Työpajojen ja osallistuvan tekemisen seurauksena Laitalaisen arjen haasteet ovat kaikonneet. Hän kannustaa muita samassa tilanteessa olevia hakemaan apua.

– Minulla on ollut aikaisemmin haasteita sosiaalisen kanssakäymisen tilanteissa. Nyt olen pystynyt olemaan ihmisten kanssa tekemisissä muutenkin kuin työtilanteissa.Usein ihmisillä on sellainen luulo, että vain taiteilija voi tehdä taidetta. Kuka tahansa voi saada apua esimerkiksi kirjoittamisesta tai musiikin tekemisestä. Kaikki voivat hyötyä taiteen purkavasta voimasta.