Eeva

Mia Halonen löysi onnen Kanadasta: "Katuisin, jos en olisi lähtenyt Timin matkaan"

2


Mia Halonen löysi onnen Kanadasta: "Katuisin, jos en olisi lähtenyt Timin matkaan"

Toimittaja Mia Halonen päätyi netin deittisivustolla Kanadaan, josta löytyi komea sinkkumies Tim Poustie. Treffit päätyivät hääjuhlaan.
Teksti Sanna Wallenius

Morsianta naurattaa. Hääpuvun laahus jää tämän tästä kengänkorkoihin ja huntu takertuu tuolinjalkoihin. Vieraita on tullut helsinkiläiselle puuhuvilalle niin paljon, että kaikille ei löydy istumapaikkaa, mutta se ei haittaa. Tänään juhlitaan suomalaisen Mia Halosen, 52, ja kanadalaisen Tim Poustien, 53, rakkautta, jonka toteutuminen näytti vielä kaksi vuotta sitten epätodennäköiseltä.

Tuolloin Mia Halonen piti syntymäpäiväjuhlissaan puheen, jonka kaikki paikalla olleet yhä muistavat.

”En olisi ikinä uskonut, että herään 50-vuotisjuhlieni aamuun sinkkuna, lapsettomana, työttömänä ja rahattomana.”

Mian sanoissa ei ollut katkeruutta. Se oli vain rehellinen tilannekatsaus.

Mia nykyisessä kodissaan Kanadan Nanaimossa.

Yrittämisen puutteesta Miaa ei ole voinut syyttää. Rakkausvalmentajaksi kouluttautunut toimittaja on pohtinut parisuhteita paljon jo työkseen. Yhtä ennakkoluulottomasti Mia on kulkenut omassa elämässään.

Ensimmäistä hääjuhlaansa hän vietti 28-vuotiaana amerikkalaisen lakimiehen kanssa. Suhde kesti viisi vuotta.

Sen jälkeen kohdalle on osunut uusia alkuja mutta myös raskaita luopumisia: lukuisten keskenmenojen jälkeen Miasta ei tullut koskaan äitiä.

”Jos jotain olen itsestäni oppinut, niin sen, että olen yllättävän sisukas. Vaikka olen ollut välillä aivan rikki ja luovuttamaisillani, olen koonnut itseni yhä uudelleen. Nyt tiedän jo, että vaikka mitä tapahtuisi, niin kyllä minä pärjään”, Mia sanoo.

Syntymäpäiväjuhliensa aikaan Mia muistaa tarkastelleensa elämäänsä ulkopuolelta, kuin elokuvana, jonka pääroolissa hän oli.

”Mietin itsekseni, että on se nyt aika epäuskottava juoni, jos tuo ihan mukiinmenevän oloinen nainen ei koskaan enää rakastuisi. Päätin, että tarinani ei tarvitse olla tragedia, vaan se voi aivan yhtä hyvin vielä olla romanttinen komedia.”

Tim ihastui heti suloiseen suomalaisnaiseen, mutta epäili Helsinkiin matkustamista.

Pohdiskelija ja suupaltti

Uusi käsikirjoitus naputeltiin vuosi sitten, kun Mia päätyi netin treffipalvelussa Kanadan Vancouverin alueelle.

”Tulin siihen tulokseen, että minun on turha hakata päätäni seinään Suomessa, kun en täällä kuitenkaan koskaan täytä miesten kriteereitä. En ole pieni, vaalea ja hillitty hoivaajatyyppi”, Mia sanoo huvittuneena.

Sivustolla Mia tutustui rakennusmestari Tim Poustieen, joka vaikutti rehdiltä ja huumorintajuiselta. Esittelyprofiilissaan Tim kertoi etsivänsä naista, joka olisi jo sujut entisen elämänsä kanssa. Kahden aikuisen lapsen isä oli eronnut vaimostaan neljä vuotta aiemmin.

Kun Tim sai selville, että hänelle viestin lähettänyt nainen asuu kolmentoista tunnin lentomatkan päässä Suomessa, hän oli luovuttaa alkuunsa.

”Olin toivonut, että löytäisin uuden kumppanin jostain parinkymmenen kilometrin säteeltä, Kanadasta”, Tim sanoo ja hymyilee niin, että silmät menevät sikkuraan. Tähänkin ominaisuuteen Mia ihastui.

Mia ei halunnut vitkastella. Hän ehdotti Timille, että he jatkaisivat jutustelua verkon Skype-puhelulla. Se osoittautuikin menestykseksi.

”Välillämme oli heti kivaa energiaa, vaikka olemme monin tavoin erilaisia. Tim on rauhallinen pohdiskelija, minä taas tällainen vilkkaampi suupaltti. Erään jutustelun päätteeksi kysyin Timiltä, lähtisikö hän kanssani melomaan Punkaharjulle.”

Ensitreffit lentokentällä

Tim empi, mutta ei voinut lopulta vastustaa kiusausta, kun näki Miasta uusia valokuvia. Niissä huumorintajuinen suomalaisnainen hullutteli tyllimekossa ja tiara päässään.

”Mia näytti niin söpöltä, että minun oli yksinkertaisesti pakko lähteä. Tosin vielä lentokoneessa matkalla Helsinkiin käväisi mielessä, että entä jos tämä onkin vain suuri vedätys.”

Mia piti sanansa ja odotti Timiä lentokentällä. Tapaaminen jännitti molempia.

”Kahdeksankymppinen äitini ehdotti, että menisin Timiä vastaan kansallispuvussa, mutta ymmärsin itsekin, että se olisi ollut vähän liikaa. Vierastan muutenkin sellaista paineiden lataamista, että heti ensikohtaamisella pitäisi lähteä jalat alta. Ajattelin, että jos tästä ei muuta synny, niin ainakin meistä voi tulla ystävät.”

Jotakin erityistä taikaa kohtaamisessa lopulta oli. Mia vei Timin iltakävelylle rantaan, jossa tuntematon keski-ikäinen pariskunta tanssi suomi-iskelmän tahtiin. Taivaalta ripsotti vettä ja rantasaunan piipusta tuprutti savua, kun Mia ja Tim liittyivät seuraan ja pyörähtivät ensimmäisen tanssinsa.

”En ollut pitkään aikaan kaivannut ketään lähelleni, mutta Timin kanssa kaikki tuntui ihmeellisen luontevalta. Minun teki mieli halata ja koskettaa häntä”, Mia muistaa.

Mian ja Timin suhde eteni vauhdilla. Kumpikaan ei halunnut jarrutella.

“Minulla ei ollut mitään hävittävää”

Ensimmäisellä Suomen-matkallaan Tim tapasi myös Mian 83-vuotiaan Liisa-äidin, joka tykästyi kanadalaiseen vävykokelaaseen.

”Äidillä ja Timillä ei ole edes yhteistä kieltä, mutta he tuntuvat viihtyvän toistensa seurassa. Äiti totesi jo ensitapaamisen jälkeen, että kyllä hän ymmärtää, jos haluan muuttaa Kanadaan”, Mia muistelee nauraen.

Näin kävikin, sillä suhde eteni vauhdilla.

Puolen vuoden sisällä Mia ja Tim olivat kihlautuneet, rekisteröineet suhteensa maistraatissa ja myyneet Mian Suomen-kodin. Tammikuussa 2017 Mia muutti Kanadan Nanaimoon, josta he ostivat Timin kanssa yhteisen talon.

”Vaikka kaikki on tapahtunut nopeasti, minusta tuntuu kuin olisin ollut Kanadassa pidempäänkin. Minua olisi kaduttanut, jos en olisi uskaltanut lähteä Timin matkaan.”

Toisinkin elämä olisi voinut mennä.

”Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä arempia meistä tulee. Kun niskassa on paljon menneisyyden painolastia ja pettymyksiäkin, tuntemattomaan hyppääminen voi tuntua liian suurelta riskiltä. Toisaalta koin, ettei minulla ollut mitään hävittävää. Vaikka kuinka yrittäisin elää varman päälle, mitään takuita tulevasta ei ole”, Mia huomauttaa.

Mia Halonen on pannut merkille, että moni sortuu kumppania etsiessä jahkailuun. Vakuuttaahan vanha sananlaskukin, että se oikea osuu kyllä kohdalle, kun lakkaa etsimästä.

”Minä en usko sellaiseen. Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan. Lapsuuden piiloleikistäkin meni maku, jos piilo oli niin hyvä, ettei kukaan löytänyt sinua.” Mian ja Timin häitä vietettiin juhannusviikolla Helsingissä.

Mian ja Timin hääjuhlaa vietettiin

“Parinhaku on kuin asuntokauppaa”

Moni tuttava on kysynyt Mialta, miltä sivustolta hän Timin oikein löysi. Mian mielestä tieto on yhdentekevä, sillä salaisia sinkkunaisten ja -miesten aarrekätköjä ei ole olemassakaan. Kumppanin etsiminen vaatii oma-aloitteisuutta, olipa kyseessä sitten oma kylänraitti tai virtuaalinen kohtaamispaikka.

”Olen verrannut parinhakua asuntokauppoihin. Kotia etsiessäkin kartoitamme ensin alueet, sitten tutkailemme tarjonnan ja lopulta katsastamme talon kunnon ja pohjaratkaisun. Samalla tavalla peilaamme ihmissuhteissa elämänarvoja ja ulkoisia odotuksia”, Mia luonnehtii.

Mia tietää, että varsinkin iäkkäämmät suomalaiset suhtautuvat netin treffisivustoihin varauksella. Rohkeimmat kokeilevat kerran, mutta vetävät peruutusvaihteen päälle, jos ei tuloksia synny päivässä tai kohdalle osuvat yhdet epäonnistuneet treffit.

”Jos haluat lääkäriksi, niin opiskeletko vain kaksi päivää ja kuvittelet heti olevasi valmis? Tai teilaatko ravintolan yhden ruokailukokemuksen vuoksi? Rakkauden suhteen olemme paljon kärsimättömämpiä”, Mia Halonen sanoo.

Naisten parinhakukriteerit ovat usein korkeat. Mia arvelee, että miehet joutuvat kohtaamaan elämänsä aikana melkoisesti torjuntaa. Harva on tarpeeksi hyvä.

”Välillä tuntuu, että meidän naisten päätehtävä on virheiden etsiminen. Se taas ei ole parisuhdemarkkinoilla kovin kiinnostava ominaisuus. Ei kukaan halua rinnalleen ihmistä, joka kritisoi kaikkea. Kyky ymmärtää ja kuunnella on paljon tärkeämpi piirre.”

Parinmuodostus on Mian mielestä mielenkiintoinen aihe, josta hän puhuu usein miespuolisten ystäviensä kanssa.

”Kaikki tuntemani sinkkumiehet ovat kertoneet, että naisilla on tarve käydä ensimmäisillä treffeillä läpi koko urahistoriansa, aivan kuin kyseessä olisi työhaastattelu. Minusta työstä puhuminen pitäisi lailla kieltää. Paljon enemmän paljastuu, kun ihminen kertoo harrastuksistaan, intohimoistaan ja elämänarvoistaan”, Mia sanoo.

Yhteinen koti löytyi Kanadasta

Enää Mian ei tarvitse tehdä vaikutusta. Tuoreen avioparin elämä on loksahtanut puolen vuoden aikana uomiinsa yhteisessä kodissa Kanadan Nanaimossa. 460 kilometriä pitkän Vancouverinsaaren rannikkokaupunki on sopiva yhdistelmä luontoa ja urbaania elämää.

”Olen tutustunut Nanaimossa jo todella kivoihin ihmisiin, sillä kuulumme paikalliseen purjehdusklubiin. Haaveeni on, että pääsisimme pian tutkimaan pohjoisen upeita vuonoja ja vuorimaisemia veneen kyydistä”, Mia suunnittelee.

Mia on kotiutunut uuteen kotimaahansa Kanadaan. “Tärkeintä on, että saan olla Timin kanssa.”

Toistaiseksi matkailut ovat jääneet vähemmälle, sillä avioparia työllistää kotitalon remontti.

”Timin kanssa saan tottua siihen, että vaihdamme taloa usein. Hän näkee rakennusmiehenä aina bisnesmahdollisuuden huonokuntoisissa kohteissa, jotka voi remontin jälkeen panna myyntiin.”

Mialla ei ole mitään uusia seikkailuja vastaan. Hän uskoo löytävänsä Kanadasta myös työtä, kunhan oleskelulupa etenee byrokratian rattaissa.

”Minulle on ihan sama, missä päin maailmaa asun, kunhan saan olla Timin kanssa. Toivon, että meillä on paljon hyviä vuosia edessä.”

Kuvat: Johanna Myllymäki, Chad Hipolito ja Shanshan Gong

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 8/2017.

Julkaistu: 31.8.2017