Apu

Meteorologi Juha Föhr: "Jo lapsena tajusin metsän merkityksen"

Meteorologi Juha Föhr: "Jo lapsena tajusin metsän merkityksen"

60-vuotias sääpalvelumeteorologi asuu Helsingissä. Hän kertoo nyt, mitä on oppinut.
Teksti Juha Heiskanen
Kuvat Emmi Korhonen / Lehtikuva
Mainos

Olin jo nuorena poikana kiinnostunut siitä, mitä taivaalla tapahtuu. Tarkkailin tähtiä. Kun lainasin Turun kaupunginkirjastosta pilvikirjan, kiinnostukseni sai toisen ulottuvuuden. Tosin harrastuksiini kuuluivat myös luonto, linnut ja kivien keräily. Taivaan ja luonnon tarkkailu johtivat minut opiskelemaan meteorologiaa Helsingin yliopistoon.

Vietin lapsuuteni pienellä maatilalla Piikkiössä ja elin varsin tavallisen lapsuuden. Karjatila elää karjan mukaan. Lehmät on lypsettävä ajallaan, joka aamu ja ilta.

Maatila on mielestäni elämäntapa. Sillä tulee toimeen, mutta ei rikastu. Maatilan töissä opin vanhakantaisen työmoraalin.

Vanhempani olivat Karjalan evakkoja.

Äitini on kotoisin Johanneksen pitäjästä, isäni Virolahden luovutetusta osasta. Kun raja sodan jälkeen halkaisi Virolahden, isäni perhe lähti evakkoon Piikkiöön. Äitini sanonta ”toisesta korvasta ulos” on jäänyt pysyvästi mieleeni. Olen noudattanut sitä tilanteissa, joissa keskustelu on mennyt sellaiseksi, että se on vain päästettävä toisesta korvasta ulos.

Karjalan murre tai varsinaisuomalainen puhe eivät tarttuneet minuun. Puhuin yleensä kirjakieltä. Olin jo nuorena kiinnostunut latinan lentävistä lauseista. Kiinnostus kieleen on viitoittanut tietäni varsinkin myöhempinä aikoina. Vuonna 2012 aloitin germaanisen filologian opinnot Helsingin yliopistossa. Sain graduni valmiiksi vastikään.

”Opiskelen ja etsin uutta tietoa koko ajan”

Olen aina ollut tiedonhaluinen ja utelias uusia asioita kohtaan. Siksi olen opiskellut meteorologin ammatin lisäksi paljon muuta. Meillähän on yliopisto, jossa voi saada uutta tietoa ja syventää oppimaansa. Jos en olisi meteorologi, olisin äidinkielen opettaja. Kieli ja kielet ovat minulle tärkeitä.

Keskustelen ihmisten kanssa mielelläni, jos havaitsen, että he ovat kiinnostuneita sanottavastani. Silloin en säästele sanojani, sillä minua kiinnostaa aito ja ennakkoluuloton ajatustenvaihto. Olen oppinut, etten koskaan tuputa itseäni kenellekään.Puhun mielelläni, mutta se edellyttää kuuntelijalta asennetta, joka tekee puhumisesta mielekästä. En halua olla suuna päänä, enkä siedä sellaista ihmistyyppiä.

Olen nuoresta pitäen ollut analyyttinen, se on elämänasenteeni. On pysähdyttävää keskittyä ajattelemaan. Se on antoisaa. Nykyisin ihmiset kuulevat, mitä haluavat kuulla, ja näkevät, mitä haluavat nähdä. Kriittisyys edellyttää, että tiedostaa sen.

Tärkeintä elämässäni on elämänlaatu. Muissa arvostan älykkyyttä, huumorintajua ja mukavuutta. Minulle sivistys merkitsee halua kasvaa ja kehittyä. Siksi opiskelen ja etsin uutta tietoa koko ajan. Minusta ei ole mielekästä pohtia, onko Jumala olemassa. Uskallan elää ja uskallan kuolla. Ajattelen niin, että en voi itse vaikuttaa siihen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Se ei kuitenkaan merkitse, etteikö uskonnoilla olisi ollut valtava merkitys ihmiskunnan historiassa.

Jo lapsena tajusin metsän merkityksen. Vietin kaiken vapaa-aikani metsässä. Rakastan metsää ja ärsyynnyn jopa siitä, kun kaupungissa kaadetaan vanhoja puita.

Julkaistu: 27.7.2018