Mervi Tapola 1954–2019: "Olen rakastanut, kärsinyt ja oppinut"

Mervi Tapola-Nykänen oli vuonna 1997 mukana itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa. Hänen veljensä Jarmo Tapola, Tapola Oy:n toimitusjohtaja, oli saanut kutsun, ja koska hän oli juuri eronnut, hän pyysi daamikseen isosiskonsa, jolla oli myös takanaan tuore avioero.

Tuttavat, jotka näkivät välähdyksiä juhlista, kysyivät myöhemmin Jarmolta, kuka hänellä oikein oli daaminaan. He eivät tunnistaneet Merviä, joka oli pukeutunut ruskeaan samettiin ja käynyt meikkaajalla ja jonka paksu tumma tukka nousi edestä pöyhkeästi ja laskeutui alas korkkiruuvikiharoina. Sellaista Merviä ei oltu ennen nähty eikä ole nähty myöhemminkään.

Ystävät ovat oppineet tuntemaan hänet luonnonlapsena, joka on parhaimmillaan ilman meikkejä, pitkä tukka vapaana hulmuten. Periaatteessa Mervi olisi voinut olla koko aikuisikänsä julkkis, jos hän vain olisi lähtenyt mukaan seurapiireihin nimekkään makkaraperheen tyttärenä. Mutta hän kammoksui julkisuutta. Hän on aina ollut vaatimaton ja arka, jopa pelokas. Ja sitten hänestä kuitenkin tuli lööppien kuningatar, vaikka hän ei ole tähän mennessä antanut itsestään ja elämästään ainuttakaan haastattelua.

Mervin ja Matti Nykäsen rakkaustarinan alku on mainio esimerkki siitä, miten olemattomista sattumista elämä voi olla kiinni. Mervin veli Jarmo meni kerran kesällä 1999 kahville Tampereen Hämeenkadulla ja pysäköi puolentoista miljoonan arvoisen urheilumallisen mersunsa kahvilan eteen.

Pian viereiseen pöytään istui mies, katseli vähän ympärilleen ja kysyi sitten Jarmolta, onko mersu hänen. Jarmo myönsi, ja miehet esittäytyivät. Niin Jarmo tutustui liikemies Carl J. Danhammeriin, joka kertoi olevansa Matti Nykäsen manageri ja ehdotteli yhteistyötä.

Kuinka rakkaus alkoi

Mervi ja Jarmo asuvat naapuruksina Tampereella Näsijärven rannalla. Sen jälkeen kun molemmat olivat eronneet, Mervi poikkesi usein suoraan uimareissultaan veljensä luo, ja yhdessä laitettiin aamiaista.

Eräänä päivänä hän taas kopisteli veljensä taloon mustassa uimapuvussaan, tukka vettä valuen. Mutta talo olikin täynnä vierasta, juhlatuulella olevaa väkeä. Mervi istahti sohvalle. Sen toisessa nurkassa istui Matti, joka oli hieman hassunnäköinen, sillä hän oli joutunut lainaamaan Mervin veljeltä itselleen yökerhovetimet, koska hänellä itselläänhän oli aina matkassa vain Adidas-vaatteita.

– Matti istui siinä kuin robotti. Näin kuitenkin, että sisällä oli ihminen. Rakastuin heti, Mervi tunnustaa.

Matti luuli aluksi Merviä Jarmon vaimoksi. Kun hän sai tietää, että Mervi on sisko, taisi hänenkin silmissään pilkahtaa. Koko porukka lähti lounaalle, jolla syötiin simpukkasopat ja kaikki ja juotiin niin, että seuraavaksi etapiksi aiottuun karaokebaariin pääsivät sisälle vain Mervi ja Matti. He lauloivat aikansa karaokea ja siirtyivät sitten yhdessä Mervin kaupunkiasuntoon.

– Seuraavana aamuna Matti sanoi, että eiköhän haeta ne minun kaksi Adidas-kassiani Danhammerin asunnolta tänne. Kassit vietiin kuitenkin Mervin talon rantasaunaan. Pari kihlautui elokuussa, mutta Matti asui rantasaunassa talventuloon asti.

– Kun rantasaunan putket alkoivat jäätyä, minusta oli kohtuullista ottaa hänet sisäruokintaan, kertoo Mervi, joka ujoudestaan huolimatta on hauska ja nokkela nainen ja viljelee mielellään aika raakaakin huumoria, myös itseään säästämättä.

Jo kesällä olivat Matista ja Mervistä ilmestyneet ensimmäiset paparazzi-kuvat lööppeihin asti. Mervi sanoo, että se tuntui kamalalta.

– Julkisuuteen en koskaan totu, mutta aika pian jouduin tottumaan siihen, miten paljon kirjoitellaan täysin perättömiä. Minun isäänikin tituleerattiin eräässä jutussa edesmenneeksi talousneuvos Martti Tapolaksi, vaikka hän eli vielä.

Kaikkein eniten Merviin sattuivat jutut, joissa häntä kuvat tiin kultalusikka suussa syntyneeksi miljoonaperijättäreksi.

Tapolan tarina

Kalle Tapola, Mervin isoisä, aloitti veljensä Jaakon kanssa makkaranvalmistuksen hyvin pienimuotoisesti syksyllä viisikymmentä vuotta sitten. Mervi oli silloin äitinsä Kyllikki Tapolan kohdussa ja syntyi seuraavan vuoden huhtikuussa.

Mervin ensimmäinen lapsuudenkoti oli Tampereen Raholassa. Keittokomero ja huone, ja huussi pihan perällä.

– Pelkäsin aina pimeällä mennä huussiin, koska pihalla vilisi rottia. Sitten perheen elintasossa tapahtui sellainen hyppäys, että muutettiin Härmälään keittiön ja huoneen asuntoon, jossa oli sisävessa. Se oli kaupungin vuokraasunto.

Mervin veli on muistellut, että heitä pilkattiin, koska heillä oli niin rumat verhot. Mervi muistaa, ettei heillä ollut varaa verhoihin ollenkaan. Mervin äiti kävi kuusitoista vuotta myymässä makkaroita torilla. 1970-luvun alussa hän osti Kallen ja Jaakon yrityksen, ja siitä tuli vähäksi aikaa Lihasavustamo Kyllikki Tapola.

Mervin isä oli kylmäkonealalla ja käytteli aika reippaasti alkoholia. Kun hän valitsi sitten täysraittiuden ja lähti tarmokkaasti mukaan vaimonsa yritykseen, alkoi Tapolan nousu merkittäväksi yhtiöksi. Mervi ja häntä kaksi vuotta nuorempi Jarmo joutuivat olemaan lapsesta lähtien mukana makkaranvalmistuksessa.

– Illalla laitettiin ruisrouheita likoamaan ja huuhdottiin suolia, ja aamulla taas kouluun. Ruisrouheet tulivat meille paperipusseissa, ja ne pussit me leikeltiin aina Jamin kanssa käärepapereiksi. Kaikki kirjekuoretkin käännettiin ja leikattiin muistilapuiksi. Tehtiin työtä ja säästettiin.

Hienoihin harrastuksiin ei tietenkään ollut varaa, mutta Mervi rakastikin yksinkertaisia urheilulajeja. Hän juoksi, hiihti, hyppäsi pituutta, luisteli ja pelasi pesäpalloa siepparina.

Hänen koulukaverinsa ovat myöhemmin muistelleet, että Mervi kirjoitti aina luokkansa parhaat aineet. Mervi itse muistaa aineistaan sen, miten hän jännitti ja pelkäsi, kun niitä piti lukea luokan edessä ääneen.

Mervi kirjoitti hyvin arvosanoin ylioppilaaksi Tampereen Yhteislyseosta. Häntä olisi kiinnostanut lähteä opiskelemaan jotain hoitoalaa, mutta häntä tarvittiin makkaratehtaalla. Valinnanvaraa ei ollut.

– Olen itse ilmoittanut, että minun lapsiani ei saa pakottaa yritykseen töihin, jos heitä kiinnostaa enemmän jokin muu ala.

Tapola on perheyritys, jonka omistavat Kyllikki Tapola, hänen lapsensa Mervi ja Jarmo, sekä näiden lapset, joita on yhteensä viisi. Mervi kertoo tehneensä vuosien varrella yrityksessä kaikkea mahdollista vessan siivouksesta päällikkötehtäviin.

– Yhtenä Tapolan menestyksen avaimena on ollut hyvät henkilösuhteet. Olen tuntenut henkilökohtaisesti useimmat työntekijät ja joutunut välillä hoitelemaan avioliitto- ja asunto-ongelmiakin.

Isän kuolema

Mervi puhuu paljon isästään, joka oli hänelle hyvin tärkeä ja rakas. Isää tulee yhä usein ikävä.

– Isä pääsi eroon alkoholista ja sai elää raittiina 25 vuotta. Mutta tupakasta hän ei päässyt koskaan irti, vaikka hän kokeili kaikki mahdolliset konstit hypnoosista alkaen. On asioita, joille ihminen ei mahda mitään. Tupakanpolton aiheuttamiin sairauksiin hän sitten kuolikin paria päivää ennen kuin olisi täyttänyt 70 vuotta.

Talousneuvos Martti Tapola kuoli kotonaan tyttärensä Mervin käsivarsille kaksi ja puoli vuotta sitten. Mervi sanoo, että se oli kaunis kuolema, eikä hänen ole sen jälkeen tarvinnut pelätä kuolemaa.

– Meedio, joka oli ollut perhetuttavamme, mutta muuttanut sitten Yhdysvaltoihin, otti äitiin kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteyttä. Hän ilmoitti, että Marttia odotetaan, kaikki on valmiina.

– Matti ajoi minut vanhempieni kotiin. Istuin koko yön isän vieressä ja pidin häntä kädestä kiinni. Hän ei pystynyt enää puhumaan, mutta silmillään hän seurusteli. Aamulla hän kuoli. Narsissit kukkivat pihalla. Kävin poimimassa niitä isän rinnan päälle.

Isänsä kuoleman yhteydessä Mervi ottaa puheeksi itsemurhayrityksensä. Neljä kertaa hän on ollut niin väsynyt ja poikki, että hän on halunnut kuolla. Vatsahuuhtelulla hänet on pelastettu aina elämään takaisin.

– Nyt uskon, että kaikki on sittenkin Luojan kädessä, ja siinä uskossa jaksan ja uskallan elää. Ristin monta kertaa päivässä käteni ja vähän rupattelen. Kiittelen ja pyytelen.

Kolmen lapsen äiti Mervi solmi ensimmäisen avioliittonsa, kun esikoispoika Lari teki tuloaan. Tosin hän oli sitä ennen seurustellut jo viitisen vuotta Larin isän kanssa. Vihkiminen tapahtui ruokatunnilla maistraatissa. Avioliitto päättyi 1990-luvulla eroon, mutta exmies työskentelee yhä Tapola Oy:ssä varatoimitusjohtajana.

– Itse en pitänyt naimisiin menemistä kovin tärkeänä, mutta suvun mielestä se kuului asiaan, kun kerran lapsikin oli tulossa. Lari on nyt 22-vuotias, Linda 17-vuotias ja Laura 14-vuotias.

Mervi on lapsistaan ylpeä, sillä kaikki menestyvät koulussa, ovat urheilullisia, hyväkäytöksisiä ja raittiita. Äiti voi luottaa siihen, että heille käy elämässä hyvin.

– Olen elämässäni onnistunut sentään jossakin.

Tyttäriensä välillä, samana vuonna kun Matti Nykänen oli elämänsä ylivoimaisimmassa kunnossa, Mervi sai keskenmenon. Se oli raskas kokemus.

Lakisääteisten äitiyslomien jälkeen Mervi palasi aina yritykseen töihin. Työmatkat hän kulki polkupyörällä, koska hän ei ole koskaan hankkinut itselleen ajokorttia.

Hän ei itse sitä muista, mutta hänelle on kerrottu, että hän näki aivan pikkuisena hurjan kuolonkolarin. Ehkä se on taustalla.

– Äidin on helppo olla työelämässä mukana silloin, kun hän tietää, että lapset ovat hyvässä hoidossa. Alussa minulla oli ikä viä kokemuksia. Nuori hoitaja oli saattanut esimerkiksi lähteä vauvan kanssa kavereitaan tapaamaan. Mutta sitten sain tutun lastenhoitajan, joka on hoitanut kaikki lapseni ja myös veljeni lapset. Minusta lapsilla pitää olla seuraa, ja pidin sitäkin tärkeänä, että hoitaja oli tiukka kasvattaja, joka piti kovan kurin.

– Olen opettanut lapseni siihen, ettei raha kasva puussa. Se on ansaittava. Olen viettänyt suurimman osan elämääni niin, ettei sitä rahaa todellakaan ole kasvanut puussa. Nyt kun sitä on vapaammin käytettävissä, tekeehän se elämän hieman helpommaksi.

Mervi sanoo, että lapset ovat hänelle tärkeintä. Hän on surullinen siitä, että hänen ympärilleen noussut kohu koskettaa väkisinkin myös hänen lapsiaan ja hänen muita läheisiään.

– Moni on unohtanut, että olen sentään kolmen lapsen äiti.

Järjesteltyjä häitä

Mervi ja Matti solmivat avioliiton maaliskuussa vuonna 2001. Merville ei jäänyt häistä kovin romanttista muistoa, sillä kaikista hääjärjestelyistä vastasi lehti, joka sitten julkaisi niistä yksinoi keudella jutun. Mervi oli ikään kuin sivullisena omissa häissään.

Häämatkastakin tuli farssi, josta hän selvisi rankkaa huumoria käytellen.

– Meille on tapahtunut niin hurjia ja uskomattomia juttuja, ettei niille voi jälkeenpäin muuta kuin nauraa. Mutta eipä ole naurattanut silloin, kun tilanne on ollut päällä. Viime keväänä Mervin ja Matin avioliitto päättyi viralliseen eroon.

Mervi sanoo, että se oli työtapaturma. Hän oli edellisenä syksynä jättänyt avioerohakemuksen, kun oli taas kerran otettu oikein kunnolla yhteen. Yleensä Mervi oli lepyttyään perunut erohakemuksensa, mutta tällä kertaa se unohtui kaikessa muussa hässäkässä, ja niin Nykäset saivat tietää olevansa entinen aviopari, vaikkei kumpikaan sitä halunnut.

Monet ajattelivat, että ero oli tarkkaan harkittu teko, koska sitä edelsi leipäveitsidraama, joka sai runsaasti julkisuutta ulkomaita myöten.

– Makasin sairaalassa toimenpidepöydällä ja minun käsivarttani kursittiin kokoon, kun poliisit tulivat ja ilmoittivat, että tästä tulee sitten syyttäjän asia. Sairaalasta menin suoraan poliisilaitokselle. Viivyin siellä pari kolme tuntia. Kun lopulta pääsin kotiin, piha oli täynnä toimittajia ja osa livahti samalla ovenavauksella perässäni sisään. Nyt sekin tuntuu niin järjettömältä, ettei tiedä itkisikö vai nauraisiko.

Kesäkuun lopulla Mervi ja Matti menivät kihloihin. Nyt heillä on peräti kahdet kihlasormukset.

Kävi nimittäin niin, että kerran kesällä Mervi oli laittanut kihlasormuksensa keittiön pöydälle, kun ryhtyi puutarhahommiin, ja unohti panna sen sormeensa, kun lähti Muurameen Matin luo.

– Matti oli sitä mieltä, että sormus pitää olla sormessa, jos kerran kihloissa ollaan, joten taksilla Jyväskylään kultasepänliikkeeseen. Sitten hän halusi itselleenkin samanlaisen uuden sormuksen. Niihin kaiverrettiin sama päivämäärä kuin edellisiinkin sormuksiin, 26.6.2003.

Viime viikon perjantaina eli 10. lokakuuta Mervin ja Matin piti mennä uudelleen naimisiin. Hääjärjestelyistä vastasi taas muuan lehti.

Vihkimisen oli tarkoitus tapahtua helikopterissa Näsinneulan yläpuolella. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi, joten sen kunniaksi kotiin toimitettiin erä siideriä sillä seurauksella, että taas kerran Matti lähti ja Mervi jäi kotiin hoitamaan mustelmiaan. Hänen ei tarvinnut mennä seuraavana päivänä sovittamaan hääpukua niin kuin oli ollut tarkoitus.

– Voisinkohan lopultakin järjestää itse omat hääni, Mervi miettii Roomassa, jonne hän lensi selvittelemään ajatuksiaan ja viettämään hieman erikoista häämatkaa yksikseen, häämatkaa ilman häitä.

– Haluaisin, että meidät vihittäisiin Matin kanssa omalla hiekkarannallamme, varpaat vedessä, ja sitten ovet olisivat avoimina sukulaisille ja ystäville.

Mervi nauttii Rooman päivistään, mutta aina välillä tulee hetkiä, jolloin kyyneleet lähtevät vierimään pitkin poskia. Matti tulee mieleen. Kännykkä polttaa kädessä. Joko nyt soittaisin?

– Ei tämä rakkaus koskaan lopu eikä me päästä ikinä toisistamme eroon, Mervi tunnustaa.

Outo side

Mervin ja Matin ongelma on väkivaltaisuus, joka astuu perheeseen kuningas alkoholin adjutanttina. Asiaa ei voi kaunistella, koska siitä on sen verran dokumenttia poliisienkin kuulustelupöytäkirjoissa. Mervi jaksaa kuitenkin uskoa, että kaikki voi muuttua hyväksi.

– Meidän suhteemme on syvä, mutta syviä ovat meidän vaikeutemmekin. Me molemmat ollaan koettu elämässämme tosi kovia juttuja ja meillä kummallakin on traumoja, jotka pitäisi pystyä pur kamaan. Olen kärsinyt Matin rinnalla paljon, mutta myös oppinut paljon. Meidän pitää vaan jaksaa. Matti sanoo usein, että saat minusta vielä hyvän miehen, mutta opeta ja kasvata. Olenhan minä häntä yhdeksän vuotta vanhempi ja sen verran kokeneempi.

Mervillä on ollut koko ikänsä lempinimi Merkka. Matti kutsuu häntä kuitenkin pääsääntöisesti Kulta Rakkaaksi, ja Mervi sanoo, että Mattia parempaa aviomiestä ei voi olla olemassakaan – silloin kun kaikki on hyvin. Joskus on mennyt useampi kuukausi niin, että kaikki on ollut hyvin.

– Ollaan kotosalla, laitetaan ruokaa, siivotaan, saunotaan, lenkkeillään. Matti on saanut elämässään reissata niin paljon, että hän osaa antaa arvoa kodille. Mutta on hänessä vähän kulkijapoikaakin. Hän lähtee herkästi, kun tulee hetki. En ole yhdenkään väkivaltaisen riidan jälkeen ajanut häntä kotoa pois. Hän on lähtenyt aina itse. Tavallaan pakoon sitä, mitä on tehnyt.

– Sen verran tässä olen kuitenkin kokenut, etten pidä enää mitään mahdottomana.

Mervillä on jääkaapin ovessaan mietelmä, että vain vahvat uskaltavat itkeä. Kun hän mainitsee siitä, hän kertoo ihailevansa ihmisiä, joilla on suuria tunteita.

– Meissä on loppujen lopuksi Matin kanssa yllättävän paljon yhteistä. Herkkyys, sähäkkyys, suuret tunteet ja jotain selittämätöntäkin. Meidän välillämme on outo side, kuin lanka.

Moni ehkä luulee, että Nykästen liitosta on kerrottu lehtien palstoilla kaikki. Se on väärä kuvitelma. Tosiasiassa siinä on tapahtunut paljon sellaista pahaa, joka ei sovi lehtien palstoille, ja paljon sellaista hyvää, joka on monen mielestä liian hyvää ollakseen totta. Matin huippu-urastakin on lopullinen totuus kertomatta.

– Me ollaan Matin kanssa puhuttu ja puhuttu. Uskallan väittää, että tunnen Matin paremmin kuin kukaan muu, mutta haluan oppia tuntemaan hänet vielä paremmin, jotta voisimme selvitä ongelmistamme.