Mervi Kallio kertoo 30-vuotisen suhteensa salaisuuden: "Heppoisin perustein ei kannata erota"

Mervi Kallio on tuttu ruutukasvo urheilutoimittajana. Nyt hän kokee musiikillisen yllätyksen.

Suomalaiset ovat tottuneet näkemään sinut F1-toimittajana ja urheilutoimittajana. Tänä keväänä olet mukana Laulu rakkaudelle -ohjelmassa eri ­roolissa. Miltä tuntui olla yllätettynä?

Toimittajana on tottunut siihen, että langat ovat omissa käsissä. Oli todella jännittävää odottaa, mitä tulee tapahtumaan. Päätin jossain kohtaa lopettaa analysoinnin etukäteen ja keskityin vain nauttimiseen. Haastavinta oli ehkä se, että omassa työssäni olen tarkka ja valmistaudun aina huolellisesti etukäteen, joskus ylikin. Tällä kertaa se ei ollut mahdollista!

Minua pyydetään jonkin verran mukaan tv-ohjelmiin, mutta formula­toimittajana oleminen ja kisoissa kiertäminen vie paljon aikaa ja määrittelee kalenteriani. Siksi joudun sanomaan suurimpaan osaan pyyntöjä ei. Tähän halusin mukaan, sillä Laulu Rakkaudelle – Secret Song Suomi on niin ihana ohjelma. On mieletön fiilis, että joku haluaa yllättää!

Olen todella romanttinen, ja jos nauran herkästi, myös herkistyn ja itken helposti. Olen tunneihminen niin hyvässä kuin pahassa, en pysty sitä peittämään. ­Naamastani näkee heti, jos jokin on ­huonosti, toki myös ilon.

Vaihdoit hiljattain melkein 14 vuoden jälkeen MTV3-kanavalta Viaplayn formulatiimiin. Miltä se tuntui?

Sain paljon ihania viestejä, lahjoja ja kauniita sanoja edellisestä työpaikasta. Kaksi viimeistä työpäivää ja etenkin viimeinen lähetys oli sellainen, että läheiset näkivät, miten Merkkari on itkenyt!

Olen sellainen ihminen, että pyrin kertomaan rakkaille ja läheisille miten ­tärkeitä he ovat. On tärkeää muistaa kertoa ihmisille, että he ovat tärkeitä ja elämässä mukana. Olen kiitollinen, että ympärilläni on rakkaita ihmisiä, joiden kanssa saan jakaa elämäni, ilot ja surut. Niin iso ilo tulee pienistäkin kauniista sanoista tai viesteistä. Valitettavan usein ihmisestä lausutaan kauniita sanoja vasta, kun hän ei itse ole niitä enää kuulemassa. Onneksi ihmiset tuntuvat nykyään ymmärtävän paremmin, että elämä on lahja. Ihan jokainen meistä haluaa tulla huomatuksi ja rakastetuksi.

Voititte miehesi kanssa kaksi vuotta ­sitten arvonnassa mahdollisuuden ostaa asunto Munkkiniemestä ­Vanhasta Kadettikoulusta. Millainen projekti se on ollut?

Muutimme vihdoin tammikuun lopussa Munkkiniemeen, asunnot tulivat tosiaan myyntiin kaksi vuotta sitten. Olemme aina asuneet keskustassa, mutta leikitelleet ajatuksella muuttaa kauemmas. Munkkiniemi on vehreä ja kaunis alue, missä on hyvät lenkkimaastot ja tenniskentät lähellä.

Kun asunnot tulivat myyntiin, olimme äitini luona Loviisassa emmekä päässeet näyttöön katsomaan. Soitimme ystävällemme, että käy katsomassa. Hän kertoi, että kiinnostus asuntoja kohtaan oli niin valtavaa, ettei taloa päässyt lähellekään.

Täytimme arvonta­lapun ja meillä kävi tuuri! Se on sata vuotta vanha talo, johon kaikki on rakennettu uudestaan. Meillä on asukkaiden kesken WhatsApp-ryhmä ja täällä asuu aivan ihania ihmisiä.

Olet ollut yhdessä puolisosi kanssa jo 30 vuotta. Mikä on salaisuutenne?

Menimme ensimmäisen kerran tennis­treffeille 1992 Loviisassa aloitteestani. Moni kysyy salaisuuttamme, ehkä yksi tärkeä asia on, että tykkäämme viettää aikaa yhdessä. Puhuimme juuri siitä, että on hienoa miten viihdymme edelleen yhdessä 30 vuoden jälkeen. Meillä on hauskaa, tykkäämme touhuta ja harrastaa yhdessä. Meillä on kuitenkin myös omia ystäviä, ­joiden kanssa teemme muita juttuja. Toki työni vie minua paljon reissuun, ensin lentoemäntänä, nyt toimittajana.

Mietin joskus mitä tulee tapahtumaan, kun matkustelua ei enää ole niin paljon. Tietysti toista kohtaan pitää myös olla luottamus ja kunnioitus. Meillä on myös samanlainen arvomaailma, vaikka meillä on erilaiset luonteet. Riitamme syntyvätkin usein vain minun impulsiivisuuden ja Jonin harkitsevaisuuden törmätessä. Kiihdyn nollasta sataan, jos asiat eivät tapahdu tahdissani. Osaamme kuitenkin pyytää anteeksi ja lepyn nopeasti. Samalla on hyvä muistaa, että kerran täällä vain ­eletään. Heppoisin perustein ei kannata erota, toki sekin on joskus oikea ratkaisu.

Olet kertonut avoimesti lapsettomuudestasi. Herättääkö asia uteliaisuutta?

Olen puhunut asiasta jonkin verran ystävieni kanssa, mutta harvoin kukaan vieras tulee siitä suoraan kysymään. Olen tehnyt aina todella ahkerasti töitä, joten minulla ei ole oikeastaan ollut aikaa perheenperustamiselle – tai oikeastaan mitään vauvakuumetta ei koskaan ole tullut. On varikolla paljon äitejäkin, mutta jos minulla olisi lapsi, en ikinä raaskisi olla erossa niin paljon kuin formulatoimittajan työ vaatii.

Onneksi nykyään on paljon pariskuntia, joilla ei ole lapsia, se ei ole enää mitenkään tavatonta. En ole koskaan kokenut, että asiasta olisi kysytty ikävään sävyyn.

Mitä toivot tältä vuodelta?

Viime vuodet ovat olleet raastavia ja korona alkaa jo riittää. Onneksi nyt ­näyttää siltä, että pääsen kiertämään kaikki kisat läpi. Kaudesta on tulossa ennätyspitkä ja reissaaminen on aikamoista säätöä. Silti se tuntuu makealta!

Kerro jokin salaisuutesi.

Rakastan laulamista. Lauloin usein ­koulun juhlissa yksin ja kuorossa. Nyt vanhempana on harmittanut, etten ole panostanut musiikkiharrastukseen enempää. Haluaisin oppia soittamaan pianoa ja haaveilen laulutunneista.