Aloitetaan tärkeimmästä.
Akusti, 10, ja Aatos, 8, ovat Oulun Kärppien kannattajia, ja he olivat sitä jo ennen Kärppien Suomen mestaruutta. Siksi muutto Porvoosta Ouluun ei tunnu mitenkään vastenmieliseltä.
Poikien äiti, näyttelijä Merja Larivaara luotsaa Akustia ja Aatosta lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla ja kehuu heitä hyviksi reissupojiksi.
Tämänkertaisella Oulun-visiitillä käydään tutustumassa poikien uuteen kouluun. Perheen vanhimmat lapset, 19-vuotias Meeri ja 18-vuotias Aarne ovat jo niin itsenäisiä, että jäävät asumaan Porvoon-kotiin. Siellä vietetään kesänkorvalla Meerin lakkiaisia. Aarne kirjoittaa ylioppilaaksi ensi vuonna.
Lasten isä, näyttelijä Kari-Pekka Toivonen aloitti pestinsä Oulun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana huhtikuun ensimmäinen päivä. Hän on työskennellyt jo osan työviikoista teatterilla ja asunut perheen uudessa kodissa kaupungin keskustassa.
Muutos ja hypyt uusiin elämäntilanteisiin ovat luonteenomaisia Merja Larivaaralle ja Kari-Pekka Toivoselle.
He ovat takavuosina tehneet irtiottoja arjesta kahdella pitkällä reissulla Intiaan ja Balille sekä muuttaneet kotinsa Helsingistä Porvooseen. Kari-Pekka Toivonen on ehtinyt johtaa turkulaista Linnateatteria pari vuotta ennen Oulua.
– Monet ovat nyt kysyneet, kuinka uskallamme. Mieleeni tuli hetki, jolloin kerroin mummolleni odottavani neljättä lasta. Hän kysyi, millä me elätämme niin ison perheen. Ehkä meiltä puuttuu se ruuvi, jolla normaalisti tehdään ratkaisuja, Merja Larivaara sanoo koneen lähestyessä Oulua.
Isä ja puoliso saa isot halaukset, kun porukka hyppää taksista hänen kaulaansa kaupunginteatterin henkilökunnan ovella.
Kari-Pekka Toivosen ensimmäinen lehdistötilaisuus ison teatterin johtajana on juuri takana.
Tulevana syksynä teatterissa esitetään vielä edellisen teatterinjohtajan, Turun kaupunginteatteria johtamaan siirtyvän Mikko Koukin laatimaa ohjelmistoa. Sen näyttävin esitys on suuren näyttämön syyskuinen Amadeus-näytelmän ensi-ilta.
– Vasta ensi vuoden alussa, tammikuussa, voin kertoa, millaista linjaa alan vetää. Taiteellisena johtajana aion myös ohjata joitakin esityksiä, Kari-Pekka Toivonen sanoo.
Hänet on otettu Oulussa hyvin vastaan. Hän kertoo, että ensimmäisessä henkilökunnan tapaamisessa vallitsi kannustava henki, ja hän voi huokaista helpotuksesta.
Hyvä niin, sillä teatterin hallituksesta erosi kaksi näyttelijäjäsentä johtajavaihdoksen yhteydessä. Ero ei johtunut Kari-Pekka Toivosen nimityksestä, vaan siitä, ettei näyttelijöiden kuuleminen mennyt pilkulleen sääntöjen mukaan.
Eronneiden tilalla on nyt kaksi uutta jäsentä.
– Taidelaitoksissa kuohuu aina, ja muutokset aiheuttavat miltei poikkeuksetta reaktioita suuntaan jos toiseenkin. Kari-Pekan valintaan on kuitenkin oltu tavattoman tyytyväisiä, sanoo markkinointipäällikkö Maarit Hyvönen, joka on työskennellyt teatterissa jo vuosia ja nähnyt eri johtajavaihdoksia.
Kari-Pekka Toivonen istahtaa teatterin henkilöstöravintolan pöytään. Katse on tulevaan, koko mies täynnä intoa.
Suurista ikkunoista aukeaa näkymä Pikisaareen ja merelle, jonka rantamille teatteri valmistui vuonna 1972.
Yhtä vapaana kuin jäistä vapautuneen meren aallot liitävät Kari-Pekka Toivosen suunnitelmat.
– Jokaisella on oma tapansa johtaa, ja vasta jälkeenpäin pystyy arvioimaan, millaista johtaminen on ollut.
Toivosen tapa on tehdä työtä muiden kanssa. Johtajuuden yksinäinen norsunluutorni ei häntä kiinnosta, eikä hän ole ihmisenäkään eristäytyvä tai etäinen, vaan helposti lähestyttävä.
– Avoin kommunikaatio ja usko yhteiseen tekemiseen on tärkeää. Minun ei ole onneksi tarvinnut putsata pöytää edellisen johtajan jäljiltä, vaan olen voinut ottaa hyvän kopin Mikon luomasta linjasta. Keskityn tänä keväänä vuoden 2015 ohjelmistosuunnitteluun, käyn katsomassa kaikki talon esitykset ja tutustun henkilökuntaan.
Merja Larivaara kuuntelee miehensä puhetta ja sanoo allekirjoittavansa Kari-Pekan ajatuksen monipuolisesta ohjelmistosta.
– Monipuolisuus tarkoittaa sitä, että jokainen juttu olisi tärkeä yleisölle ja meille tekijöille. En kuitenkaan aja takaa jokaiselle jotain -linjaa, Kari-Pekka Toivonen sanoo.
Merja Larivaara huokaisee, että mitenköhän aika riittää kaiken tekemiseen.
Johtajanpesti on näet kolme vuotta ja niiden päälle vielä tavalliseen tapaan kaksi lisää, jos johtaja ja teatteri ovat tyytyväisiä toisiinsa.
Merja Larivaara jää kolmen vuoden virkavapaalle Helsingin kaupunginteatterista, jossa hän on ollut kiinnitettynä vuodesta 1995 lähtien.
– Asko Sarkola on ollut minulle ihanteellinen työnantaja, sillä hän on ottanut huomioon naisen ja äidin roolini. Olen tullut kuulluksi, ja vaikka olen ollut äitiyslomien takia poissa, olen tullut myös nähdyksi, Merja Larivaara sanoo.
Hänen edellinen, yleisön ja kriitikoiden kiittämä roolityönsä Helsingin kaupunginteatterissa päättyi juuri. Se oli Pasi Lampelan ohjaama Kohtauksia eräästä avioliitosta, jossa Merja Larivaaran heittämään tiukkaan haasteeseen vastasi Eero Aho.
Näytelmän vierailua Ouluun suunnitellaan, mutta tässä vaiheessa sen onnistuminen on kiinni aikatauluista. Merja Larivaaraa nähdään joka tapauksessa Oulun kaupunginteatterissa, mutta missä näytelmässä ja millä näyttämöllä, on vielä visusti salainen suunnitelma.
Eläkkeelle taannoin jäänyt lippukassa Pirkko Ojanperä muistaa Merjan jo vuosien takaa. Niissä muistoissa tytön pää ei yltänyt vielä kassan luukulle, mutta käsi kurottautui ostamaan lipun.
Tyttö tiesi, mitä halusi: paikan keskelle eturiviin.
Merja Larivaaran työ Oulussa alkaa elokuussa.
– Pitkien lasten kanssa kotona vietettyjen aikojen keskellä on välillä tullut epävarma olo, teenkö koskaan enää omaa taiteellista työtäni. Näin jälkikäteen tiedän, että kaikki ratkaisut ovat olleet oikeita ja tärkeitä.
Ennen kaikkea ne ovat olleet sopivia koko perheelle.
Uteliaisuus ja intohimo teatterin tekemiseen yhdistävät Kari-Pekka Toivosta ja Merja Larivaaraa.
Kun he puhuvat teatterin ilottelusta, se tarkoittaa heille työn ohella kokonaisvaltaista elämäniloa.
Siihen ei tarvita isoja yleisöjä, vaan kahdenkeskinen hetki, jota voidaan juhlistaa vaikka samppanjalasillisella.
– Emme ole suinkaan vielä perillä missään, mutta yhteisellä matkalla on hauska olla. Meillä on turva toisissamme. Voimme Merjan kanssa luottaa toisiimme, ja ratkaisut teemme aina yhdessä, Kari-Pekka Toivonen sanoo.
Näyttelijäntyö on itsetuntolaji. Molemmat ovat sitä mieltä, että jos itsetunto ei ole kohdallaan, työnteko kärsii. Turkulaistaustaisen Kari-Pekka Toivosen itsetunto on hyvä. Hänellä on varaa sanoa pilke silmäkulmassa, että turkulaisten ei tarvitse esittää mitään roolia, koska he ovat aina pikkuisen parempia kuin muut.
Oulussa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt Merja Larivaara luonnehtii oululaisia suoraselkäisiksi. Sellainen hän on itsekin, suorapuheinen ja voimakastahtoinen.
– Oululaisissa on asennetta!
Taustat sikseen.
He ovat molemmat taiteilijoita, jotka osaavat heittäytyä. He eivät kaihda vaikeitakaan rooleja, joissa paljastuu ihmisen raadollisuus. Sellaisen roolin Kari-Pekka Toivonen teki esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterin Ihmisen osassa.
– Myös työnteko sujuu meiltä yhdessä, hän sanoo.
Merja Larivaara vahvistaa, että töistä ja perheen asioista tehdään yhteisiä päätöksiä.
– Istuimme pohtimassa Ouluun muuttoa keittiönpöydän ääressä koko perhe pikkupoikia myöten, eikä suunnitelma aiheuttanut mitään soraääniä. Joka tapauksessa vanhimmat lapset ja toinen kotimme ovat Porvoossa sekä tietenkin myös Jokiteatteri.
Pariskunnan vuonna 2012 perustamassa Jokiteatterissa nähdään ensi syksynä estradiviihdettä, jossa mukana ovat myös Akusti ja Aatos. Silloin nähdään koko perheen käymän ukulelekurssin hedelmiä.
Kari-Pekka Toivonen sanoo, että elämässä on osattava päästää irti. On kyettävä luopumaan saadakseen uutta.
– Parasta pitää kantaa mukanaan, ja sen avulla me olemme pärjänneet uusissa tilanteissa. Joissakin ratkaisuissamme olemme miettineet, ettei hommassa ole järjen hiventäkään, ja todenneet, että tehdään silti!
Päätös lähteä Ouluun ei silti ole yhtä hullurohkea idea kuin oli junamatka Intian halki koko perheen voimin. Ja sekin meni hyvin.
Hyväkäytöksiset pikkuherrat Akusti ja Aatos rupeavat tässä vaiheessa reissua kähnäämään keskenään. He odottavat äidin serkkua, joka hakee pojat luokseen iltapäiväksi.
– Pojat, nyt pidetään meininki hyvänä, Merja Larivaara sanoo jämäkästi ja saa jälkikasvunsa rauhoittumaan. Hänen otteistaan näkyy ison lapsilauman kaitsemiseen tottunut äiti.
Perheen lisäksi suku on hänelle tärkeä.
– Isäni asuu Oulussa palvelukodissa. Tuntuu hyvältä olla pian hänen lähellään, Merja Larivaara sanoo viedessään poikiaan serkkunsa autoon.
Kari-Pekka Toivonen lähtee kokoukseen. Markkinointipäällikkö Maarit Hyvönen ryhtyy esittelemään Merja Larivaaralle teatterin eri näyttämöitä ja pukuhuonetta, jonka tämä jakaa syksystä lähtien näyttelijä-ohjaaja Liisa Toivosen kanssa.
Matka isoon muutokseen ja uusiin mahdollisuuksiin on aluillaan.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Sakari Majantie
