Apu

Meripihka kätkee salaisuuden



Meripihka kätkee salaisuuden

Maailman merten pohjasta nousee myrskyjen mukana jopa satoja miljoonia vuosia sitten kivettynyttä havupuiden pihkaa, joka on paljastanut jo monia tieteen mysteereitä.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Aarre Leskinen

Kivikauden ihmisille muinaisten havupuiden kivettynyt pihka eli meripihka on ollut kultaakin kalliimpaa, sanoo tutkija Kari A. Kinnunen Geologian tutkimuskes­kuk­sesta. Meripihkaa käytettiin maksuvälineenä erityisesti kivikaudella, jolloin sitä kerättiin runsaasti nykyisten Liettuan ja Kaliningradin rannoilta. Lisäksi meripihkaa on kaivettu ja kerätty monien muiden Itämeren valtioiden rannoilta.

Muinaisen kasvin kukka on jäänyt pihkan vangiksi.

Suomestakin löytyy merkkejä meripihkan käytöstä joiltakin kivikautisilta asuinpaikoilta. Eri tieteenalat ovat selvittäneet, että meripihka on useimmiten 20–100 miljoonaa vuotta sitten eläneiden havupuiden kivettynyttä pihkaa. Se on kerrostunut meren pohjaan, josta myrskyt ovat heittäneet pihkan rannoille. Osa on painunut maakerrosten alle ja poimutusten mukana noussut vuoristoihin. Vanhimmilla meripihkalöydöillä on ikää yli 350 miljoonaa vuotta.

Meripihkassa säily­neiden kasvinosien ja eläinten tutkimus on tuottanut paljon uutta tietoa maa­pallon kehityksestä parin sadan miljoonan vuoden aikana.

Itämeren meripihka on saanut alkunsa 30–50 miljoonaa vuotta sitten, ja valtaosa maailman meripihkasta on löydetty Itämeren alueelta. Suuri osa siitä on syntynyt Pohjanlahden alueella. Muinainen Eridanos-jäävirta kuljetti pihkan suistoalueelleen meren eteläosaan, jossa nyt sijaitsevat Kaliningradin avolouhokset, ehkä maailman rikkaimmat meripihkaesiintymät. Aaltojen nostamaa meripihkaa kerätään Itämeren rannoilta Puolassa ja Baltiassa pohjoismyrskyjen jälkeen. Puolassa järjestetään myös meripihkan keruun maailmanmestaruuskisoja vähän Lapin kullanhuuhdontakisojen malliin.

Kiinalaiset kaivertajat loivat mitä mielikuvituksellisimpia teoksia, joita Santo Domingon meripihka­museo on saanut kokoelmiinsa.

Meripihkaesiintymiä on Alaskasta Uuteen Seelantiin. Tietoja löytöpaikoista on kertynyt eri puolilta maailmaa. Lämpimistä maista Karibian alueen alkuasukkaat käyttivät meripihkaa jo kauan ennen eurooppalaisten tuloa. Kun Kolumbus saapui 1492 Hispaniolan, nykyisen Dominikaanisen tasavallan alueelle, hän antoi lahjaksi vastaanottajilleen meripihkaisen kaulakorun. Suureksi yllätyksekseen hän sai vastalahjaksi meripihkalla koristellun kenkäparin. Erityisesti Dominikaanisen tasavallan pohjoisrannoilta ja jokisuista oli kerätty suuria määriä meripihkaa koriste- ja lääkekäyttöön. Dominikaanisen tasavallan pohjoisosan vuoristossa meripihkakaivokset ovat maailman toiseksi rikkaimmat. Kaivosalueet ovat paikallisten asukkaiden osuuskuntien hallitsemia, ja perheillä kullakin on oma kaivantonsa. Ne ovat hyvin kapeita ja matalia käytäviä, jotka parhaimmillaan voivat ulottua 200 metrin syvyyteen vuoreen. Meripihkan arvon on ratkaissut materiaalin väri ja laatu. Laatu ja hinta nousevat, jos pihkakappaleen sisälle on jäänyt hyönteisiä, muita pikkueläimiä, kasveja tai niiden osia. Kaikkein arvokkaimmat meripihkat ovat valkoisia tai vihreitä. Myös meripihkan läpinäkyvyys nostaa hintaa. Meripihka maksaa 2–3 euroa grammalta.

Santo Domingon meripihkamuseon perustaja Jorge Caridad tutkii mikroskoopilla meripihkanäytettä.

Tiedepiirejä kohahdutti kymmenen vuotta sitten löytö, joka paljasti orkidean syntyhistorian. Dominikaanisen tasavallan meripihkakaivoksesta nostettiin puhdistamaton meripihkamöhkäle, jonka sisälle oli puristunut luonnontieteen tutkijoita hämmästyttänyt löytö. Meripihkan kovettuessa miljoonien vuosien kuluessa todisteeksi oli jäänyt orkideasta mehiläisen selkään kiinnittynyttä siitepölyä. Löydös toimitettiin amerikkalaisen luonnontieteen tutkijan Santiago Ramirezin pöydälle Harvardin yliopistoon, jossa selvisi siitepölymöykyn ikä. Se oli puristunut lepotilaansa 15–20 miljoonaa vuotta sitten. Se  paljasti, että orkidean esi-isien on täytynyt syntyä noin 80 miljoonaa vuotta sitten. Meripihkaa koskevat tutkimustulokset karttuvat tiedemiesten datassa sitä mukaan kun saadaan uusia tutkimusmenetelmiä ja kertyneitä näytteitä ehditään analysoida. Uusin pohdintoja herättänyt löytö julkistettiin hiljattain Kaakkois-Aasiassa.  Myanmarissa torimyyjä kaupitteli harvinaista, läpinäkyväksi kiillotettua meripihkanpalasta, jonka sisälle oli puristunut varpusen kokoisen dinosauruksen hännänpää. Hienon tutkimuksellisen löydön teki toriostoksille poikennut paleontologi Lida Xing. Näytteen iäksi saatiin 99 miljoonaa vuotta. Toriostoksesta tuli maailmankuulu tiedeuutinen.

Puerto Platan museon arvokkain näyte on muinaisen liskon 50 miljoonaa vuotta sitten vanginnut meripihka.

Kymmenissä museoissa eri puolilla maailmaa pääsee tutustumaan meripihkan elämään. Sitä on käytetty hallitsijoiden palatsien koristeluun, näyttävien korujen materiaaleiksi, teollisuuden raaka-aineiksi ja lääketieteessä useissa eri tarkoituksissa. Meripihkaesineitä on löydetty myös faaraoiden haudoista. Pohjoisen kullaksi kutsuttua meripihkaa kuljetettiin muinoin Itämeren alueelta Etelä-Eurooppaan ja Lähi-itään meripihkatietä pitkin. Rooma oli keskeinen markkinapaikka. Meille pohjoisen suuntaan kulkivat monet metallit, tarve-esineet ja ruoka-aineet Välimeren alueelta.

Teksti ja kuvat  Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Julkaistu: 16.5.2017