Sää on seesteinen, ja rinnekeskus Meri-Teijo Skin suurimman ankkurihissin ala-asemalla käy kuhina. Maskun Hemmingin koulusta liikuntapäivästään nauttimaan saapunut satahenkinen oppilasjoukko nousee hyvässä järjestyksessä 80 metrin korkeuteen, josta kerta toisensa jälkeen sujuttee tykki- ja luonnonlumisia rinteitä alas.

Posket punottavat ja hymy on herkässä kaikilla kasvoilla.

Koululaisille laskettelupäivä on yksi kevään huippuhetkistä, koululaisryhmät vastaavasti elintärkeitä rinneyrittäjien pärjäämiselle.

Meri-Teijo Skin laskettelurinteet rakennettiin Teijon entisen kartanon tuntumaan vuonna 1987.

Alusta lähtien rinteiden hoitajana työskennellyt rakennusmestari Jarkko Rannikko osti yrityksen vuonna 1996 Arsenal-roskapankilta ja on siitä lähtien toiminut yrittäjänä liikekumppaninsa, ekonomi

Tapani Kakon kanssa.

Työnjako on jo miesten opintosuuntien perusteella selvä. Tekninen johtaja ja rinnepäällikkö Rannikko hoitaa tekniset asiat, toimitusjohtaja Kakko talouden.

Yrityksen liikevaihto pyörii miljoonan euron tuntumassa.

– Yhtenäkään vuonna emme ole jääneet miinukselle, yrittäjät kuittaavat yli 20-vuotisen yhteisen rupeamansa.

Sekä Rannikko ja että Kakko asuvat rinteen tuntumassa, lähellä työpaikkaansa. Molemmat myös innovoivat alati uutta.

Vielä muutama vuosi sitten kausi alkoi joulukuun alkupuolella.

– Nyt on useina vuosina ollut tilanne, että Meri-Teijossa ei päästä edes joulusesonkiin, ja rinne on kiinni, vaikka asiakkaita olisi.

Kuluva talvikausi saatiin etelässä avattua vasta tammikuun ensimmäisellä viikolla ja se päättyy jo huhtikuun alkupuolella.

Syy silloin ei ole lumen puute vaan se, että asiakkaat alkavat tähdätä kesäharrastuksiin. Laskettelukauden päättyminen katsotaan kalenterista, ei vallitsevista sääolosuhteista.

Rinteiden lumetukseen tarvittava vesi on eteläisille laskettelurinteille välttämätöntä, koska ilmasto lämpenee yhä ja taivaalta satavaa lunta on yhä vähemmän.

Nykyinen lumetusvesi tulee Meri-Teijon risteille pääosin Sahajärvestä, johon yrityksellä on asianmukainen vedenottolupa.

– Järvi on aika kaukana, noin kolmen kilometrin päässä, ja se on pieni haaste, Jarkko Rannikko selvittää.

Rannikon mukaan tilannetta helpottaa se, että koska järvi on 30 metriä korkeammalla kuin rinteen tekninen ala-asema, vesi kulkee järvestä putkessa omalla paineellaan.

Mitä kylmempi sää, sitä paremmin lumetus onnistuu. Vesien laatu sinänsä ei ratkaise syntyvän tykkilumen ominaisuuksia.

– Sahajärven vesi on humuspitoista. Tykitetty lumi on kosteana rusehtavaa, mutta muuttuu kuivuessaan vitivalkoiseksi.

Hän kertoo, että Meri-Teijossa on koko ajan pyritty huomioimaan, mitä luonto tykkää eri toiminnoista. Esimerkiksi lumetukseen Teijossa ryhdytään vasta, kun pakkasta on vähintään neljä astetta.

– Talvi on myöhästynyt kolme viikkoa sitten 1980-luvun. Leuto ja sateinen syksy pitenee yhä ja talvi antaa odottaa itseään. Kun pakkaspäiviä on nyt yhä vähemmän, lunta on saatava kylmän jakson osuessa äkkiä ja mahdollisimman paljon.

Pikalumetus nostaa hetkellisen vedentarpeen äärimmilleen.

– Nyt tykitys tarvitsee 100 000 litraa vettä tunnissa, ja kun saamme meriveden käyttöön, tulemme lumettamaan jopa 200 000 litralla tunnissa, Jarkko Rannikko kertoo.

Tuorein idea onkin lumetus merivedellä. Siihen ei ryhdytty olla ihan heti, vaan asiaa on pähkäilty täällä jo viime vuosituhannen puolella.

– Kun lumetetaan tykeillä, vettä kuluu 100 000 litraa tunnissa. Meriveden myötä määrä olisi mahdollista kaksinkertaistaa.Meriveden sopivuus lumetukseen testattiin jo aikanaan, ja siitä syntyi normaalin väristä ja laatuista lunta.

Mereen eli Itämeren Teijonlahteen rinteiltä on matkaa vain 300 metriä. Lyhyt putkitus on yksi peruste aloittaa meriveden käyttö.

– Tarkoitus oli kokeilla asiaa nyt viimeisissä lumetuksissa, ja sitä varten oli jo putkistot, mutta sinne pääsi sadevettä ja putkisto jäätyi yöpakkasissa, Rannikko valittelee.

Hän kuitenkin visioi, että seuraavan sesongin aikana merivesikokeilu jatkuu.

Viime vuonna luonnonvedestä ei ollut pulaa, koska koko kesän ja syksyn satoi paljon. Huono sää oli jollekin myös onni. Makeaa vettä on tänä talvena saatu pumpattua myös laskettelurinteiden naapurissa sijaitsevan golfkentän lammikosta.

Lumetuksen aikana rinteen alatason teknisen tilan rakennuksessa pumput jytistävät ja rinteessä tykit suihkuttavat lunta kovalla teholla.

Helmikuun alkupuolella tykitys jo lopetetaan. Eikö uutta tykkilunta enää tarvita? Uskotaanko laskettelukeskuksessa pärjättävän taivaan suomalla luonnonlumella?

Rinneyrittäjät vakuuttavat, että lumi riittää kauden loppuun asti.

– Huhtikuussa haasteellisinta on uskomatonta kyllä se, että laskettelijat loppuvat ennen kuin lumi.

Jouluaatonaattona Meri-Teijossa puttailtiin golfkentällä. Keväällä viimeiset laskijat kiitävät keväthangilla, kun golfaajat jo pelaavat keltavihreällä nurmentapaisella.

Vuonna 2017 alueellisen yrittäjäpalkinnon saaneet Jarkko Rannikko ja Tapani Kakko ovat jo aikaa sitten oivaltaneet, että kautta pitää voida jatkaa ympärivuotiseksi.

Nyt Meri-Teijossa hissit pyörivät koko vuoden, koska siellä lasketaan kesäisin

mäkiautoilla ja polkupyörillä.

– Radat on merkitty omiin rinteisiinsä. Siellä ne odottavat lumipeitteen alla. Talvella laskettelijat ylös vetävä hissi vetää kesällä ylös mäkiautot, yrittäjät selvittävät.

Heidän hankkeensa on ollut koko ajan kannattava. Noin miljoonan euron liikevaihdolla yritys työllistää viisi vakituista henkeä ja kausivaihtelujen mukaan isoimman sesongin aikana noin 15 henkeä.

Talven lyhyen mutta kiihkeän laskettelukauden pelastavat koulut, joiden oppilaat haluavat ja pääsevät liikuntapäivänään joukolla pitämään hauskaa Meri-Teijossa.

– Lähes sadan koulun oppilaita opettajineen käy talven aikana, Tapani Kakko laskee.

Kakko kertoo puhelimen soivan parhaillaan yhtenään ja sähköposteja tulevan jopa satoja päivässä.

– Opettajat soittavat ja varaavat, ja kun ovat tyytyväisiä, tulevat vuosittain uudelleen. Meille mahtuu sopuisasti noin 200 oppilasta kerrallaan. Koulujen hiihtolomat jakautuvat kolmelle viikolle helmikuun loppupuolella, hän selvittää.

Kakon mukaan silloin eletään niin vilkasta aikaa, että jakson kuluessa tuskin ehtii nukkua.

Meri-Teijo Ski on täyden palvelun keskus myös välineiden suhteen. Niitä vuokrataan ja myös myydään. Jokaisella koululaisella on kypäräpakko, ja useimmilla on omat kypärät jo tullessaan.

Koululaisryhmillä on oma hinnoittelu.

– Hissilippu maksaa koululaisille 13 euroa ja välinevuokra 12 euroa, ja siihen kuuluvat sukset, sauvat, monot ja kypärä, Kakko kertoo.

Suksivuokraamossa Hemmingin koulun opettajat pitävät jöötä.

Kukin oppilas menee vuorollaan ensin sopuisasti sovittamaan monot, pukee toisen niistä jalkaansa ja nostaa toisen tiskille.

Varaston hoitajat antavat sitten sopivat sukset, ja ei kun rinteeseen ja seuraava asiakas tiskille.

– Monet osaavat lasketella, mutta jotkut koulut ottavat päiväänsä myös hiihdon opetuksen, ja meillä se onnistuu helposti, Rannikko mainostaa.

Nuorimmaiset nousevat mattohissillä, joka liukuu hitaasti matalahkon rinteen 20-metrisen matkan.

Vanhemmille käy vain jyrkin mäki, jonne konevoima vetää kahden hengen ankkurihississä.

Nuorten ja lasten riemuitessa rinteessä valvomossa seurataan tarkkaan, kuinka homma sujuu.

Joskus pojankoltiaiset pyrkivät kolmeen nuoreenmieheen samaan ankkuriin, mutta valvoja on tarkkana ja pysäyttää hissin. Nopeasti virheen tekijät tajuavat, että stoppi johtui heistä ja yksi irtaantuu kaverikolmikosta.

Teknisen rakennuksen konehuoneessa jyristävät pumput kevään viimeistä tykityspäivää. Avoin vesi virtaa altaaseen golfkentän lammikosta. Sahajärven vesi taas tulee putkissa, ja konehuoneesta se johdetaan lumitykeille.

Vettä on ostettu myös Salon kaupungin vesijohtoverkostosta, mutta siinä on kaksi huonoa puolta.

– Kunnallisvesi on talouskäyttöön sopivaa ja siksi arvokasta, ja meille se on myös turhan kallista, Rannikko ja Kakko laskevat.

Merivesi saattaa ensi kaudella avata aivan uuden oven Meri-Teijon laskettelukeskuksen tulevaisuuteen.