Kirjailija Merete Mazzarellaa ärsyttävät pankkiautomaatilla viivyttelevät ihmiset: ”Se on raivostuttavaa”
Kirjailija Merete Mazzarella myöntää saaneensa isänsä ja äitinsä puolelta monia sukurasitteita.
Minun olisi pitänyt syntyä…olen hyvin kiitollinen siitä, että synnyin juuri silloin kuin synnyin, eli helmikuussa 1945. Sain kokea ja elää sodanjälkeisen ajan optimismin ja historiallisen pitkän rauhanajan.
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla raitiovaunun konduktööriksi. Saisin istua omalla paikallani ja päästä leikkaamaan matkalippuja pihdeillä. Sellainen oli tämän helsinkiläistytön unelma.
Teini-iässä inhosin erityisesti koulun liikuntatunteja.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun kuulin ensimmäisen kerran holokaustista. Se oli järkyttävä hetki.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun kuulen Jean Sibeliuksen säveltämän Finlandia-hymnin.
Vihaan sydämeni pohjasta liukkaita jalkakäytäviä talvella. Ne voivat olla hyvin vaarallisia.
Viimeksi rakastuin itävaltalaissäveltäjä Franz Schubertin liedeihin, kun kuulin niistä kertovan ruotsinkielisen radio-ohjelman.
Kateellisena katson, kun ihmiset onnellisina ja vailla huolen häivää löytävät tiensä perille vieraassa kaupungeissa. Oma suuntavaistoni taas on aivan surkea.
En enää rakasta samppanjaa. Vaikka samppanjaa pidetään yleisesti hienona ja juhlallisena juomana, on olemassa paljon ja monia muita juomia, jotka maistuvat tosiasiassa paljon paremmalta kuin samppanja.
Häpeän syvästi, että suomenkielentaitoni on niin huono. Siksi tämäkin haastattelu tehdään äidinkielelläni ruotsiksi.
Sukurasitteeni ovat moninaiset. Isäni puolelta olen perinyt kohtuuttoman varovaisuuden, äitini puolelta liian kärsimättömyyden.
Hermoni menevät, kun pankkiautomaatille jonottavat ihmiset alkavat etsiä korttiaan vasta siinä vaiheessa, kun on jo heidän vuoronsa. Se on raivostuttavaa.
Ennen oli paremmin ainakin se, että asiakaspalvelijoina toimivat oikeat ihmiset, eivät mitkään tietokoneohjelman ohjaamat chatbotit.
Maahanmuuttajille haluan sanoa, että teitä tarvitaan tässä Suomen maassa, vaikka kaikki eivät sitä ymmärräkään.
Jos olisin mies, haluaisin vaihtaa sukupuolta.
Jos elän yli satavuotiaaksi, toivoisin, että minulla olisi vielä hieman iloa elämässäni.
Luulin itsestäni liikoja, kun 11-vuotiaana halusin päästä opiskelemaan englantilaiseen sisäoppilaitokseen. Minut valittiinkin kouluun, mutta jo lentomatkan aikana tajusin olevani aivan liian pieni.
