Kuten irlantilaisen kirjailija Lucinda Rileyn, 48, seitsemästä adoptiosisaresta kertovassa viihdekirjasarjassa Seitsemän sisarta, Rileynkin isä matkusti tyttärensä lapsuudessa pitkin maailmaa salaperäisissä työasioissa ja kertoi tarinoita kotiin palattuaan.

– Isäni kertoi Suomessa käytyään Lapista ja revontulista, sain tuliaisiksi poronnahkaisen kukkaron, jota käytin vuosia. Nyt kirjani vihdoin toivat minut tänne, Lucinda kertoi Avulle maaliskuussa hotelli Kämpin sviitissä Helsingissä.

Koska Riley ei kirjoita sarjaansa itse, vaan kertoo tarinansa sanelukoneeseen puhtaaksikirjoittajaa varten, hän tajusi vasta kolmannessa kirjassa Varjon sisar (Bazaar 2019) kirjoittaneensa isästään.

– Perin isältäni rakkauden seikkailuihin ja tutkimusmatkoihin. Kirjasarja on kunnianosoitus hänelle. Mutta minua en ole adoptoitu! kirjailija hihittää.

Riley on suomalaisille tuttu paitsi menestyskirjoistaan, myös televisiosta. Hän näytteli 1980-luvulla Lucinda Edmonds -nimellä tv-sarjassa Näkemiin vaan, muru!

Riley tekee mittavaa taustatyötä jokaista Seitsemän sisarta -kirjaa varten. Koska kirjoissa seikkailee usein päähenkilöiden lisäksi todellisia, historiallisia henkilöitä, tietojen on oltava Rileyn mukaan prikulleen oikein. Tarkkasilmäiset lukijat huomauttavat nopeasti pienimmistäkin faktavirheistä, joskus virheitä löytävät myös kirjojen kääntäjät.

Taustatyömatkat ovat vieneet kirjailijan muun muassa Brasilian Rio de Janeiroon, Espanjan Barcelonaan ja Norjan Osloon.

– Australiaan en olisi halunnut mennä, sillä en pelkää mitään niin paljon kuin hämähäkkejä – ja maailman suurimmat hämähäkit ovat Australiassa! Mutta minua tervehtivät yllättäen joka paikassa Seulasten tähtikuvion, eli seitsemän sisaren julisteet: tähtikuviolla on Australian aborginaalien uskomuksissa tärkeä rooli. Se oli maagista.

12 kirjaa urallaan kirjoittanut Lucinda Riley ei tee viihdesarjastaan muistiinpanoja tai suunnittele seitsemänosaisen sarjansa juonta etukäteen. Synnyinnäiselle tarinankertojalle tarina paljastuu sanellessa, usein hänen kävellessään takapihallaan.

– Tiedän tietysti kaikkien seitsemän kirjan läpi kulkevan yleisjuonen, mutta en yksittäisten kirjojen juonta etukäteen. Hiljattain puhtaaksikirjoittajani kysyi, miksi olimme kirjassa yhtäkkiä Länsi-Sussexissa, kun meidän piti olla Keniassa? Minulle selvisi onneksi pian, miksi meidän piti käydä Ison-Britannian kautta, Riley kertoo nauraen.

Rileyn sihteeri on ostanut kirjailijalle toinen toistaan kauniimpia muistivihkoja ja käytännöllisiä fläppitauluja – mutta ne jäävät kaikki käyttämättä.

– En koskaan myöskään kuuntele saneluitani uudestaan. Tekisin itsemurhan, jos minun pitäisi kuunnella niitä! Juoneni näyttäisivät paperilla aivan hillittömiltä, Riley vitsailee.

Sarjan osia on julkaistu englanniksi viisi. Kolmas osa Varjon sisar ilmestyi suomennettuna maaliskuussa, neljäs osa Helmen sisar (Bazaar 2019) julkaistaan suomeksi syyskuussa. Riley paljastaa, että ensi keväänä – kuudennen kirjan julkaisun aikaan – luvassa on suuri yllätys.

– Kuulostan aivan pääministeri Theresa Mayltä näin sanoessani! Mutta se tulee olemaan suuri paljastus.

Riley ottaa työn alle kuudennen osan kirjoittamisen heti, kun pääsee takaisin kirjakiertueeltaan kotiin Irlantiin. Hän aikoo sulkeutua kuudeksi viikoksi kotiinsa tarinoimaan sanelukoneelleen kaikki päivät verkkarit jalassa.

– Naapurini pitävät minua aivan hulluna, kun en käy missään, vaan höpötän vain sanelimeeni kotona säkkituolissani takkatulen edessä.

Rileyllä on ollut pikkutytöstä asti todella vilkas mielikuvitusmaailma, ja hän on aina kertonut itselleen tarinoita. Nuorena hän työskenteli 10 vuotta näyttelijänä Lucinda Edmonds -nimellä.

– Jos saan valita, elän mielummin mielikuvituksessani kuin todellisuudessa. Nykyään minulle jopa maksetaan siitä! Ilman suurta perhettäni minusta tulisi hullu kissaleidi, joka elää vain pahvilaatikkopinojen ja vanhojen keskellä, hän vitsailee perienglantilaiseen tapaan.

Lucinda Rileyn uusperheessä hänen toisen aviomiehensä kanssa on yhteensä seitsemän lasta: minun, sinun ja meidän. Neljä lapsista on Lucinda Rileyn biologisia jälkeläisiä, ja kolmesta lapsipuolesta vanhin, 20-vuotias Olivia toimii myös äitipuolensa henkilökohtaisena avustajana.

– Nuorin poikani, 16-vuotias Kit oli mukanani kirjakiertueella Oslossa, ja häneen tekivät vaikutuksen vastassa olleet fanilaumat. Kesäkuussa otan hänet mukaani New Yorkiin. Nyt hieman vanhempina lapset osaavat jo nauttia työmatkoista kanssani, Riley kertoo.

Rileyn 17-vuotias tytär Leonora puolestaan on juuri saanut ajokortin, ja äiti on kauhuissaan lapsensa turvallisuudesta.

– Miten ajokortteja annetaan nykyään jo pikkulapsille! hän huokaa.

Kirjasarjaansa ja yksittäisiä romaanejakin yhä tehtaileva Riley saa voimaa suuresta perheestään.

– Elämäni tärkeimmät asiat ovat kirjojen kirjoittaminen ja perheeni. Niin kauan kuin voin keskittyä näihin kahteen, muulla ei ole väliä. Kirjoitin Seitsemän sisarta -sarjan, jotta kirjoista tulisi menestyksiä ja itse saisin pysyä näkymättömänä, mutta ei siinä niin tainnut käydä, menestyskirjailja hymyilee.

Lucinda Rileyn suursarjan pääosissa ovat naiset – eivätkä vain ulospäinsuuntautuneet supersankarit, vaan ongelmiensa ja heikkouksiensa kamppailevat erilaiset naiset vaikeissa elämäntilanteissa eri vuosisatoina. Feministinen valinta naisten nostamisesta keskiöön on ollut täysin tietoinen, kirjailija vakuuttaa.

– Mieskirjailijat katsovat maailmaa usein politiikan tai rikosten näkökulmasta, minä halusin kunnioittaa kulttuuria ja taiteita. On kirjoissa tietysti paljon romantiikkaa, surua ja miehiäkin, mutta yritän tehdä kaikista hahmoista mahdollisimman inhimillisiä.

Lucinda Rileylle kerrotaan helsinkiläisessä lukijatilaisuudessa, että kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi on sattumoisin kirjoittanut teoksen seitsemästä veljeksestä.

– Voi ei, siinä meni ideani seuraavaksi sarjaksi!