Sara Chafak, Miss Suomi 2012, tuijottaa Avun viimevuotisen juhannuslehden kannessa uima-asusillaan poseeraavaa Viivi Pumpasta, maamme kauneinta neljän vuoden takaa, ilmiselvästi ihaillen.
– Miten tuo voi olla noin tikissä? Minä tunnen itseni ihan hiivaksi Viivin vieressä. Olen tällainen laiha läski, hän vitsailee valmistautuessaan kuvattavaksi tämänvuotista juhannusnumeroa varten.
Tosiasiassa Saran päällä oleva pikkuruinen pitsimekko, kokoa xs, on nipistetty takaa pyykkipinnalla sopivan kokoiseksi. Että sellainen ”hiiva” on tämä Sara Chafak, erinomaisena taitoluistelijana ja tv-kokkinakin tutuksi tullut kaunotar. Lisättäköön vielä, että hän osaa myös laulaa. Niin hyvin, että tässä saattaa olla seuraava laulava missimme. Tutustutaanpa multitalenttiin vähän lähemmin.
Kun Lola Odusoga kruunattiin Miss Suomeksi vuonna 1996, marokkolaisen isän ja suomalaisen äidin tytär, Sara, oli kuusivuotias. Vaikka ikää ei ollut sen enempää, hän päätti, että jonakin päivänä hänestäkin tulisi missi. Isoäiti kannusti tyttöstä toiveissaan. Hän piti missejä taianomaisina, glamorööseinä olentoina, jollaisena hän näki myös suloisen tyttärentyttärensä.
– Kaverit eivät ymmärtäneet haavettani, sillä he halusivat itse lääkäreiksi ja palomiehiksi. He sanoivat, että misseys ei ole mikään työ, mutta minä pidin kiinni unelmastani.
Unelmalle meinasi käydä kalpaten, kun isoäiti kuoli Saran ollessa teini-ikäinen. Isku oli niin kova ja Saran suru niin suuri, ettei hän halunnut vähään aikaan kuulla hisaustakaan missikilpailuista.
Silmät kyyneltyvät yhä, kun hän puhuu luuydinsyöpään pian diagnoosin jälkeen menehtyneestä mummistaan.
– Toisaalta tunsin olevani isoäidille velkaa sen, että osallistuisin kisoihin. Halusin voittaa, ja halusin omistaa voittoni hänelle. Se oli minun tapani päästä surun yli.
Sara eteni Miss Suomi -karkeloon Miss Helsinki -kilvan kautta. Hän oli luvannut itselleen, että mikäli hän sijoittuisi kolmen parhaan joukkoon, hän osallistuisi myös Miss Suomi -kisaan.
Loppu on historiaa: Miss Helsinki -mittelössä ensimmäiseksi perintöprinsessaksi julistetun neitosen tummille kutreille painettiin maamme kauneimman kruunu 16 vuotta sen jälkeen, kun hän oli nimennyt Lola Odusogan, nykyisen Wallinkosken, idolikseen.
– Siihen asti olin poikatyttö, joka pukeutui verkkareihin, koiranulkoilutustakkiin ja Uggeihin. Missivuonna tyylini meni uusiksi, koska missi ei saisi esiintyä sen näköisenä. Se vaati vähän sopeutumista.
Sama koski julkisuutta. Tuore Miss Suomi ei tajunnut heti olevansa julkkis, jonka edesottamukset kiinnostivat, jos eivät nyt ihan koko Suomea, niin ainakin isoa joukkoa suomalaisia.
– Vasta nyt, kun olen ollut enemmän mukana tv-ohjelmissa, olen oivaltanut, että aika moni lukee minusta tehdyt lehtijutut. Ihan kaikki eivät ole olleet positiiviseen sävyyn kirjoitettuja, mutta negatiivisuuksia ei saa päästää ihon alle. Tärkeintä on, että tiedän itse, kuka olen. Osaan myös pitää jalat maan pinnalla, sillä en kuvittele olevani mikään Madonna, enkä ole edes kiinnostunut ylenpalttisesta julkisuudesta. Haluan vain tehdä työtäni, sillä se tekee minut onnelliseksi, ja voin jakaa työni kautta muille iloa ja hyvää mieltä.
Ennen misseyttään Sara ehti valmistua ravintolakokiksi. Hän haki kokkikouluun, koska ei halunnut mennä lukioon. Hänellä oli aina kymppi kotitaloudessa, ja ruoka on ollut hänen intohimonsa pikkutytöstä.
– Aloin kokata neljävuotiaana. Paistoin pannulla ranskalaisia, nugetteja ja kananmunia ja lisäsin niihin hirveästi mausteita. Koristelin myös kaikki kakut.
Ensimmäisen kokkikouluvuoden aikana Saralle selvisi, että ravintolamaailma on vaativa, ja pärjätäkseen on oltava ”lujamielinen”.
– Joinakin aamuina ajattelin, että lopetan opiskelun, mutta sitten mietin, mitä muuta tekisin. Se oli kuitenkin alusta alkaen selvää, etten menisi koskaan töihin ”keittiökeittiöön”. Minä halusin päästää luovuuteni valloilleen ja saada oman kokkiohjelman.
Saran toisena opiskeluvuonna televisiossa alkoi pyöriä kokkiohjelma, jonka päätähtenä nähtiin toinen Sara, Sara La Fountain.
– Tämä hieman nipisti, mutta opettajani sanoi, että kyllä maailmaan mahtuu muitakin staroja. En voinut kuvitella, että jonain päivänä minulla itsellänikin olisi oma kokkiohjelma.
Haaveesta tuli totta tänä keväänä, kun Fox-kanavalla alkoi Saran tähdittämä 24Kitchen: Sara Chafak suolasta sahramiin.
– Se on hyvä osoitus siitä, että silloin, kun et odota mitään, jotain hyvää tapahtuu.
Sara sanoo olevansa mielialakokki. Hän tekee juuri sitä, mitä mieli halajaa. Tämä voi olla yhtä hyvin lihaa, kalaa kuin kasviksia, suolaista tai makeaa.
– Olen kaikkiruokainen, mutta pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa. Suosin luomua ja vältän lisäaineita. En juuri käytä edes hammastahnaa, vaan harjaan hampaat pelkällä vedellä tai fluorittomalla tahnalla. Kun sen tekee kunnolla, tahnaa ei välttämättä tarvita. Minulla ei ole ollut reiän reikää.
Viime syksynä kaunis kokki nähtiin luistimilla Dancing on Ice -kisassa. Sara ei ollut jäällä ensi kertaa, sillä hän on harrastanut luistelemista lapsesta lähtien. Itsekseen tosin, sillä hänen vanhemmillaan ei ollut varaa kustantaa tyttärelleen taitoluistelutunteja.
– Niinpä tyydyin luistelemaan kaverini kanssa käsi kädessä. Olen aina rakastanut etenkin jäätanssia, ja Dancing on Icessa elin unelmaani.
Saran nopeasti kehittyvät luistelutaidot häikäisivät tv-katsojat. Nämä ihastuivat myös kuultuaan Saran laulavan. Jäällä neitonen piti toki suunsa supussa, mutta vieraillessaan parinsa Sasha Palomäen seurassa Maanpuolustuskorkeakoulussa Helsingin Santahaminassa hän laulaa luikautti kadeteille. Esitystä seurasivat tv-kamerat.
– Elämässäni ei ole ollut päivääkään ilman musiikkia. Kokkikoulussakin hyräilin jatkuvasti ja havahduin vasta, kun luokkatoverini sanoivat, että hyräilen liian kovaa. Minulle tulee laulamisesta euforinen olo.
Jatkoa lauluharjoituksille seurasi tämän vuoden maaliskuussa, kun Sara latasi Instagram-tililleen laulunäytteen. Se keräsi vuolaasti kehuja. Saran seuraajat olivat sitä mieltä, että tämän tulisi osallistua seuraavaan Idolsiin tai Voice of Finlandiin. Moni hämmästeli myös, miksei kaunotar ollut luonut uraa laulajana.
– Toistaiseksi olen laulanut omaksi ilokseni. Oma cd-levy tai ensimmäinen single olisi tietysti ihana juttu, mutta haluan antaa asioiden edetä omalla painollaan. Jos yrittää liikaa, ei yllä haaveittensa tasolle. Niinpä koetan vain elää täysillä. Keskityn tekemään sellaisia asioita, joista tykkään ja joita osaan. Ne johtavat sitten sinne, minne niiden on tarkoitus johtaa.
Sara myöntää olevansa perfektionisti. Hän on aina vaatinut itseltään paljon ja edennyt tavoitteitaan kohti määrätietoisesti.
– Saatan olla itseäni kohtaan hyvinkin armoton. En jätä asioita kesken, ihan sama mikä on lopputulos.
Yksi asia jäi kuitenkin kesken: armeija. Sara aloitti asepalveluksen heinäkuussa 2010 ja keskeytti sen kolme viikkoa myöhemmin, koska hän ei päässyt haluamiinsa tehtäviin.
– Keskeyttäminen kirpaisi älyttömästi. Sen jälkeen makasin kotona koomassa. Olin todella surullinen ja pettynyt itseeni. Onneksi voin palata armeijaan. Kokemus oli hyvä, ja tunnen yhä halua puolustaa kotimaatani.
Palataanpa Avun juhannuskuvauksiin. Valokuvat – ja jokunen selfie, joita Sara räpsii itsestään jatkuvasti – on saatu otetuksi ja olemme siirtyneet kynsistudiolle, jossa kaunotar huollattaa varpaankyntensä. Samalla tehdään haastattelua, joka on aloitettu valokuvausstudiossa ja jota on jatkettu metrossa matkalla Helsingin Kalasatamasta Itäkeskukseen.
Enää jäljellä on yksi kysymys: onko mitään, mitä
monilahjakas missi ei osaa tehdä?
– Öö, no en osaa hoitaa kukkia. Niin, ja sosiaaliset taitoni eivät ole koskaan olleet hirveän hyvät. Olen oikeasti tosi ujo ja jokseenkin introvertti ihminen. En ole myöskään hyvä pitkän matkan juoksussa, koska koen sen tylsäksi. En ikinä lähtisi maratonille. En ole liioin hyvä matematiikassa, kemiassa tai fysiikassa. Mutta se johtuu siitä, että ne eivät kiinnosta minua. Kielet ovat aina olleet minun juttuni.
Tämä on tullut havaituksi. Sara puhuu pikemminkin finglishiä kuin suomea, sillä joka toinen lause tulee englanniksi. Mutta nyt ei pitänyt pohtia hänen vahvuuksiaan, vaan heikkouksiaan. Onko sellaisia lainkaan?
Parasta kysyä poikaystävältä, joka on ilmaantunut kynsistudioon viedäkseen pitkäaikaisen seurustelukumppaninsa lounaalle. Mies miettii hetken, mutta sitten hän riemastuu:
– Sara ei osaa käyttää mikroa. Siis mikroaaltouunia.
Siinäs kuulitte. Sara Chafakilla on särönsä.
teksti Maarit Vuoristo
kuvat Jouni Harala
