Laulaja Meiju Suvas kertoo nuoruutensa raiskausyrityksestä: "Olen sen jälkeen oppinut suojelemaan itseäni"
"Vihaan sydämeni pohjasta ilkeyttä, pahuutta ja sotia. En pysty käsittämään, että puhumalla ei pystytä muuttamaan maailmaa. Miten ihmiset ovat niin raakalaisia ja ahneita?" Näin Meiju Suvas jatkaa lauseita.
Minun olisi pitänyt syntyä jonnekin Välimeren maahan, lämpöiseen. Joskus tulee sellainen mieleen. Neljä vuodenaikaa on kyllä kiva juttu, mutta etenkin tämä talvi on ollut aikamoinen. Sain onneksi hirmumyräkkäpäivänä viimeisen lumilingon kaupasta, se on pelastanut meidän talven. Naapurilla on puolet ikkunoistakin lumen peitossa.
Lapsuuteni suurin haave oli tulla iskelmälaulajaksi. En osannut kuvitellakaan, että haaveeni käy toteen. Täytyy olla tarkkana, mitä toivoo! Julkaisin juuri Pure mua -biisistä uuden version 30 vuoden jälkeen yhdessä Movetronista tutun Päivi Lepistön ja Pojun kanssa. Sitäkään en olisi uskonut nuorena, että urani kestää näin kauan.
"En olisi uskonut nuorena, että urani kestää näin kauan."
Teini-iässä tykkäsin erityisesti Englannista, vietin siellä teini-ikäisenä kesiä. Etelä-Englannissa oli ihanat hiekkarannat, konsertteja sekä diskoja. Myös ensirakkauteni oli englantilainen poika.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun nuorempana minut yritettiin raiskata bileissä. Se oli järkyttävää. Pakenin ahdistelijaa lopulta vessaan karkuun ja sain oven lukkoon. Olen sen jälkeen oppinut suojelemaan itseäni.
Liikutun yleensä kyyneliin herkästi. Viimeksi tuli kyyneleet ja ahdistus Ukrainan tilanteen vuoksi. Myös monet tv-ohjelmat saavat minut herkistymään, kuten tämä uutuusohjelma, jossa joku julkkis yllätetään lauluilla.
"Viimeksi tuli kyyneleet ja ahdistus Ukrainan tilanteen vuoksi."
Viimeksi rakastuin parikymmentä vuotta sitten mieheeni, meillä onkin juuri tulossa 20-vuotishääpäivä. Niin, ja rakastuimme myös 10 vuotta sitten koko perhe meidän pieneen koiraamme Miniin. Mini luulee nyt olevansa kuningatar, joka omistaa koko tien.
Kadun aina mitä sanon haastatteluissa. Pelkään haastatteluja ja suurin pelonaiheeni olen minä itse. Se mitä sanon on eri asia kuin miten se kirjoitetaan ja miten se tulkitaan. Sävy muuttuu monesti matkan varrella.
Ystäväni ihmettelevät siivoamisintoani öiseen aikaan. Minulla on imuri, jonka lasersäde näyttää roskat parhaiten pimeässä. Se on kivaa ja hyödyllistä puuhaa, mikä toimii myös stressinpoistajana.
"Imurointi on kivaa ja toimii myös stressinpoistajana."
Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut laittamaan piilolinssejä silmiini. Silmäni menevät joka kerta kiinni. Minulla on muutenkin herkät silmät ja saan helposti migreenin kirkkaista valosta. Jos migreeni iskee, koko päivä menee helposti pilalle.
En enää nykyään suutu kovin helposti. Olin nuorempana säpäkämpi, mutta lepyin silloinkin helposti – jos vaikka isäntä urputtaa jostakin... Tietysti joskus täytyy sanoa rumakin sana, muuten se jää sisälle hiertämään. Jos vaikka meillä isäntä juputtaa, annan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
"Rukoilen kovasti, entistä enemmän. Suojelusenkeleiltä pyydän apua tarvittaessa."
Minun jumalassani mukavinta on tieto siitä, että kaikki ei ole tässä. En osaa määritellä tarkemmin. Se on iso juttu. Rukoilen kovasti, entistä enemmän. Suojelusenkeleiltä pyydän apua tarvittaessa.
Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, ostaisin heti lapsilleni asunnot. Ehkä Espanjasta saisin vielä perheelle pienen loma-asunnon.
Vihaan sydämeni pohjasta ilkeyttä, pahuutta ja sotia. En pysty käsittämään, että puhumalla ei pystytä muuttamaan maailmaa. Miten ihmiset ovat niin raakalaisia ja ahneita?
