Meidän pelin kuolema on peruttu! Lauri Mikkolan Nuoret Leijonat upeaan voittoon USA:sta: "Seuraavaksi Meidän peli vs. Deras spel!"
Petteri Sihvosen analyysi USA:n ja Suomen puolivälieräottelua nuorten MM-kisoissa. Nuorten Leijonien pelisuunnitelma oli tip top. Mukana on myös pieni katsaus Suomen välierävastustaja Ruotsiin.
Suomi löi USA:n nuorten MM-kisojen puolivälierässä jatkoajan jälkeen maalein 4–3. Suomen voittomaalin iski taitopakki Arttu Välilä. Välierässä Nuoret Leijonat saa vastaansa Ruotsin Juniorkronornan.
Skouttausraportti USA:n todennäköisestä pelisuunnitelmasta, ja miten Suomen tulisi siihen vastata:
Tutkin ennen Suomen ja USA:n välistä nuorten MM-kisojen puolivälieräottelua USA:n pelisuunnitelmia ja niiden toteutuksia turnauksen otteluissa. Kun katsotaan pelisuunnitelmia, täytyy kohdentaa katse ennen muuta ensimmäisen erän pelaamiseen.
Eniten informaatiota antoi toki USA:n lohkovaiheen viimeinen ottelu Ruotsia vastaan. Juniorkronorna pelaa melko lailla Deras spel eli Meidän pelin sukuista lätkää, sitä samaa, jota Nuoret Leijonat vihdoin yritti Kanada-ottelunsa pelisuunnitelmana.
”Johtopäätös on, että noin organisimatonta pelaamista vastaan kannattaa pelata runsaasti matalaa trapia ja puolustaa vastaan aikaisintaan punaviivan pitämiseksi.”
Jos olisin kuulunut päävalmentaja Lauri Mikkolan esikuntaan, olisin raportoinut ja ehdottanut seuraavaa Mikkolalle koskien USA:ta ja sen peruspelaamista.
USA:n kontrollilähdöt eivät ole kovinkaan kummoisesti organisoituja, USA lähtee niitä useimmiten puolustajan lievästä tai nopeasta liikkeestä. Johtopäätös on, että noin organisoimatonta pelaamista vastaan kannattaa pelata runsaasti matalaa trapia ja puolustaa vastaan aikaisintaan punaviivan pitämiseksi.
”Ehdotan, että eteenkin aluksi niin kontrollilähdöistä kuin muistakin hyökkäyksistä pelattaisiin pääsääntöisesti päätykiekkoja, joiden jälkeen pyritään itsekriittisesti prässäämään, jos suinkin.”
USA suostuu pelaamaan paikoin jopa kosolti trapia, järkevää keskikorkeaa tai matalaa trapia. Tuo kannattaa hyödyntää aina kuin suinkin pysäyttämällä oma peli viivelähtöön oman maalin taakse. Perinteinen viivelähtö on parempi kuin ylempi, että päästään kiihdyttämään alempaa rintamana korkeampi viisikkotason hyökkäyspelinopeus.
On tärkeää, ettei USA:ta vastaan menetetä kiekkoja hyökkäyssiniviivalla. USA:n taitotaso pelata siitä kohtaa vaarallisia vastahyökkäyksiä on korkeaa luokkaa.
Ehdotaisin, että etenkin aluksi niin kontrollilähdöistä kuin muistakin hyökkäyksistä pelattaisiin pääsääntöisesti päätykiekkoja, joiden jälkeen pyritään itsekriittisesti prässäämään, jos suinkin. Itsekriittisyys tarkoittaa: h2 ja h3 arvioivat, onko etäisyys ja vauhti sopiva tukea h1-hyökkääjää vai onko prässi peruutettava; ja sama homma pakkien kanssa, pintsata saa ja pitää, mutta siinäkin tulee pitää yllä vahvaa pintsikriittisyyttä, mennäkö vai ei.
Jopa jatkopeleissä hyökkäysalueella tulee pitää yllä h2-h3- ja pintsikriittisyyttä. Kaikessa hyökkäämisessä ja irtokiekkotilanteissa on oltava vahvaa ja nopeaa puolustuspelivalmiutta USA:ta vastaan.
”Kun päätavoite on voittaa ottelu, sen eräs alitavoite on voittaa ottelussa laukausten blokkimäärät.”
Kaikkineen tulee panostaa siihen, että omat täytöt pelataan koko ajan vähintään tasavoimaisesti mutta mieluummin ylivoimaisesti oman siniviivan kohdalla puolustaen. Miesylivoima ja siitä seuraava rauha siirtyä puolustusalueen puolustuspeliasemiin olkoon Nuorten Leijonien yhteinen ase USA:n joka tapauksessa vahvaa hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista vastaan, jossa heidän hyökkääjänsä pelaavat paljon maalin takaa.
Tulee sietää ja pelata jäähyttä USA:n pitkiäkin hyökkäystuokioita vastaan. Kun päätavoite on voittaa ottelu, sen eräs alitavoite on voittaa ottelussa laukausten blokkimäärät.
Miten tuo kaikki ja muu onnistui Nuorilta Leijonilta, oliko edes tuon suuntaisia pyrkimyksiä pelata, sanalla sanoen, miten peli sujui ja meni? Entä toteuttiko USA tuollaista pelisuunnitelmaa, jota ennustin?
Suomi-USA, puolivälierä 4–3 (ja)
Nuoret Leijonat pelasi läpi ensimmäisen erän lähes tismalleen noin, kuten olisin omassa pelisuunnitelmassani ehdottanut. Vain joitakin ”pieniä suuria nyansseja” pelattiin eri tavalla. Suotta Suomi sijoitti trapissa kärkikarvaajansa verrattain korkealle (tosin tämä korjattiin toiseen ja kolmanteen erään). Toisaalta USA ripauksen yllätti sillä, että sekin lähti seitsemisen kertaa viivelähtönsä pysähdyksistä.
Joitakin hieman perusteettomia yhden tai kahden hyökkääjän ikään kuin tutkivia prässin tapaisia Suomi viljeli. Silti ainakin h2-kuri piti.
USA pelasi runsaasti, kuten oletinkin, trapia. Sitä vastaan Suomi viljeli peräti tusinan viivelähtöjä avauserässä. Nuorten Leijonien viivelähtöjen sisällöt eivät olleet täysin kunnossa. Niissä ei päästy lyömään yhtä vastustajaa lyhytsyöttöpelillä. Seuraus oli, ettei sinänsä oikein pelattuihin päätykiekkoihin saatu painetta kolmelta kaistalta. Niin muodoin viivelähtöjen merkitys jäi enemmän sinänsä myös tärkeän puolustamisen puolelle: kun kiekko on meillä, se ei ole heillä.
Viivelähtöjen sisällöt ovat asia, joihin Suomi-lätkässä on kyetty vaikuttamaan turnausvalmentamisella eli sillä, että niitä mennään oppien läpi turnauksen. Lauri Mikkolan Nuoret Leijonat missasi tässä suhteessa turnauksen kaksi ensimmäistä peliä. Seuraus oli, että viivelähdöistä puuttui briljanssi, tosin ihan hyviä ne olivat varastamaan pelin virtausta ja hallintaa Suomen puolelle.
”Petteri Rimpinen joutui sopivissa määrin töihin maalillaan, hän oli todella varma torjunnoissaan.”
USA hallitsi kuitenkin jonkin verran avauserää. Osin se johtui siitä, että suomalaiset pelasivat hieman turhan hätäisesti hyökkäysalueen hyökkäyspelissään puolivillaisia laukauksia ja toimituksia kohti USA:n maalia. Niiden irtokiekoista USA pääsi kääntämään peliä. Noista pelitilanteista Suomi joutui jonkin verran epäedullisiin puolustusalueen täyttöpeleihin.
Kaikkineen kuitenkin ykköserä oli nappierä Suomelta. Tulos, 0–0, oli loistava torjuntavoitto Suomelta USA:n kotikentällä. Petteri Rimpinen joutui sopivissa määrin töihin maalillaan, hän oli todella varma torjunnoissaan.
”Aivan kuin valmennustiimi ei olisi varoittanut riittävän painavin sanoin asiasta pelaajia.”
Toinen erä oli Nuorilta Leijonilta aivan huippulätkää. Suomalaisten kannalta oli sääli, että USA onnistui tekemään kaksi erikoistilannemaalia erässä.
USA:n 1–0-avausmaali oli ikään kuin erikoistilanne erikoistilanteen sisällä, kun Suomella oli pelattavanaan vain todella lyhyt pätkä ylivoimaa. Aivan kuin valmennustiimi ei olisi varoittanut riittävän painavin sanoin asiasta pelaajia.
Pitkän hyökkäyksen sijaan Suomi pelasi ylivoimapelinsä hännän niin, että syntyi irtokiekko, USA tuli täyteen ja sen nuori tähtipakki Cole Hutson voitti luistelulla toiseen aaltoon Suomen veltot alasluistelijat, ja teki maalin.
”Suomen loistokkuutta toisessa erässä oli pelata erä moderniin tyyliin samoin kuin ensimmäinen ja kolmas erä pelataan.”
Jos ensimmäisessä erässä Suomella oli vain lyhyitä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä, toiseen ne hieman pidentyivät. Max Westergård pidensi yhtä hyökkäystä henkilökohtaisin manööverein, voitti kamppailunsa ja syötti upeasti rystyllä Heikki Ruohoselle maalin eteen: 1–1.
USA:n 2–1-johtomaalissa jälleen Hutson otti roolia, nyt ylivoimapelissä kiekon kanssa luikerrellen ja maalin syöttäen.
Suomen loistokkuutta toisessa erässä oli pelata erä moderniin tyyliin samoin kuin ensimmäinen ja kolmas erä pelataan. Tämä näkyi paitsi lukuisina viivelähtöinä myös aivan loistavana h1- ja h2-prässikurina. Nuoret Leijonat prässäsi todella säästeliäästi, koska paikkoja siihen ei auennut. Suomi sai pidettyä viisikkonsa tiiviinä puolustusvalmiudessa ja kuten sanoin, hyökkäysalueen hyökkäyspelit pitenivät.
Laukaukset toisessa erässä maalia kohti menivät 8–8. Kiekkokontrollilla Suomi sai pidettyä komentoa ja kuria erässä.
”Parempaa suojaa suomalaiselle jääkiekkoilulle ei ole kuin se rautahäkki, jota maaliksi kutsutaan.”
Aivan rasvattu koneisto Nuoret Leijonat ei ollut toisessa erässä. Se johtuu tämän turnauksen lähihistoriasta ja sen pelaajien selkärankaan jättäneistä vääristä malleista.
Jopa pelitapanero Aron Kiviharju loikkasi turhaan esiin pelivälineen kanssa oman maalin takaa ikään kuin karkkia isolle pahalle sudelle suotta tarjoten. Näistä tulee oppia turnauksen jatkoa ajatellen.
Parempaa suojaa suomalaiselle jääkiekkoilulle ei ole kuin se rautahäkki, jota maaliksi kutsutaan. Jos vastustaja suinkin sallii, pysy siellä kiekon kanssa niin pitkään kuin suinkin, nuori herra Kiviharju!
”Oikeaa pokeria, jossa homma katsotaan viimeiseen korttiin.”
Kolmannessa erässä Suomi jatkoi loistavaa taktista pelaamistaan kovassa paikassa. Käytössä oli kaikki Meidän pelin kolme hyökkäämisen ja kolme puolustamisen rytmiä.
Ja mikä todella kylmäveristä, takaa-ajoasemassa Nuoret Leijonat jatkoi h1- tai viimeistään h2-kuria. Kysyi kärsivällisyyttä olla prässäämättä myöhässä, kun taululla oli USA:n johtolukemat. Vaan Suomi ei lähtenyt pelaamaan junnulätkää, Mikkolan joukkue pelasi siinä kohtaa aikuisten jääkiekkoa, mikä on myös sitä kaikkein viihdyttävintä pelaamista tiukassa paikassa. Oikeaa pokeria, jossa homma katsotaan viimeiseen korttiin.
Seurasi pelaamista kuin suoraan suomalaisen jääkiekkoilun jaloslais-virtalaisesta käsikirjasta: on parempi hyökätä vähämmän mutta laadukkaasti kuin enemmän ja hosuen.
”Kaikki tuo hyvä oli alustettu erässä sillä, että Nuoret Leijonat pelasi puhtaaksi viljeltyä Suomi-lätkää yhteistyön pelaamisen keinoin.”
Tasoitusmaalin 2–2 alla Suomi rytmitti hyökkäämistään ja sen jälkeen homma oli syöttäjä Kiviharjun ja maalintekijä Leo Tuuvan käsialaa.
Heti seuraavassa vaihdossa käsistään taitava Tuuva otti jälleen ohjat, nyt USA:n maalin takana, syöttö maalin eteen Joona Saarelaiselle: 3 – 2!
Kaikki tuo hyvä oli alustettu erässä sillä, että Nuoret Leijonat pelasi puhtaaksi viljeltyä Suomi-lätkää yhteistyön pelaamisen keinoin. Suomi löi taktiikallaan USA:n.
Nyt on hyvä saivarrella yhtä Nuorten Leijonien pitkää syöttöä kolmannen erän loppupuolella, kun olisi taas pitänyt ottaa mieluummin pelin tarjoama sauma viivelähtöön. Seuraus: USA:n tasoitus 3–3 tuntui jo melkeinpä epäoikeudenmukaiselta Suomen kannalta.
”Ottelun ratkaissut Välilän maali oli upea.”
Jos en väärin katsonut, Arttu Välilän peliaika väheni ottelun kolmannessa erässä. Välilän tietty hieman pidäkkeetön henkilökohtainen kiekkokontrollipelaaminen saattoi hermostuttaa valmennusjohtoa.
Vaan Välilän peluuttaminen jatkoajalla kertoi siitä, että Mikkola esikuntineen oli valmistautunut etukäteen jatkoajan peluutukseen. Välilän nimi löytyi papereista.
Ottelun ratkaissut Välilän maali oli upea.
Pelattiin kolmella kolmea vastaan. Ensin Julius Miettinen murtautui pitkällä voimaluistelullaan hyökkäysalueelle, pysyi kuin pysyikin pelivälineessä kiinni ja sai syötetyksi pelin sisälle ”veljelleen” Matias Vanhaselle, joka taas liikkui rotaatiota sisältä ulos ja takaisin ulkoa sisälle, jolloin Välillä oli aikaa hiipiä oikealle puolelle maalintekotontille. Välilä otti Vanhasen syötön haltuunsa, viivyttelin sekunnin kymmenyksen, että tila USA:n maalivahti Nick Kempfin levykäden puolelle syntyi, ja seuraavassa hetkessä hallitsevan mestarin USA:n turnaus oli ohi.
”Juniorkronorna pelaa melko lailla Deras spel eli Meidän pelin sukuista lätkää.”
Teen perättäisin sanoin selväksi, että ne, jotka ovat tietämättömyyttään julistaneet Meidän pelin ajan olevan pelin evoluution huipulla ohi, ne samat, jotka pitävät lätkää lähinnä pelaajamateriaalipelinä, ovat pahoin erehtyneet. Päin vastoin Meidän peli on valtaamassa jopa NHL:n.
Ja mikä maukasta, Nuoret Leijonat saa välierävastustajakseen Ruotsin. Kuten tämän perusteellisen tekstini aluksi totesin, siteeraan itseäni, "Juniorkronorna pelaa melko lailla Deras spel eli Meidän pelin sukuista lätkää", joten luvassa on eräs kaikkien aikojen pelillinen asetelma länsinaapurimme kanssa. Kuriositeettina sanon, että tätä taktista haastetta Rikard Grönborgilla ei ollut asettaa aikoinaan Jukka Jaloselle nuorten MM-kisoissa Suomessa.
Ruotsi on antanut nuorten MM-kisoissa vastustajilleen pelitavallista tasoitusta melkeinpä parikymmentä vuotta. Juniorkronorna turvasi vuosikausia vain yksilötaitoon ja junnulätkään. Nyt se aika on ohi. Aikuisten Tre Kronor on pelannut jossain määrin Deras speliä, SHL on nykyään liki läpikotaisin Deras Speliä; ja mitä aikuiset edellä, sitä nuoret nyt perässä.
”Hakkaa päälle! Ja heja Sverige!”
On oikea makupala nähdä, kumpi vie ja millaisin pelillisin sisällöin ja pelaajien suorituksin, kun asetelma on ensimmäistä kertaa nuorten MM-kisoissa: Meidän peli vs. Deras Spel!
Käsillä olevan turnauksen osalta tilanteessa on molemminpuolisia tasoituksenantoja ja vahvuuksia: Nuoret Leijonat on toipumassa turnauksen alun pystysuunnan jääkiekostaan, mutta voi turvata pitkään Suomi-kiekon perinteeseen. Ruotsi vuorostaan on vasta opiskelemassa oma pelitapaansa, mutta sillä on aavituksen taitavammat pelaajat.
Hakkaa päälle! Ja heja Sverige! tervehdin jo ennalta luvassa olevaa hienoa ottelua puolueettoman jääkiekkoanalyytikon vinkkelistäni.
