Apu

Max Perttulalla on tuhannen tuoksun nenä: parfymööri työstää 20 000 euron parfyymiä


Suomen ainoa parfymööri Max Perttula voi vasta 30 vuoden työn jälkeen keskittyä täyspäiväisesti intohimoonsa, tuoksujen maailmaan. Enää hänen ei tarvitse askarrella henkensä pitimiksi saunapeflettejä käsityökeskuksessa.
Kuvat Pia Inberg

Max Perttula kertoo innoissaan Porin kaupungin tilaamasta tuoksusta. Se lanseerattiin kesällä ja ensimmäinen erä myytiin loppuun parissa tunnissa. Saman tien tuli uusintatilaus.

– Olen tehnyt aikoinaan Helsinki Spiritin, myös Viitasaarella ja Heinävedellä on omat tuoksunsa. Pori teki kuitenkin historiaa, kun tilasi ensimmäisen suomalaisena kaupunkina nimikkotuoksunsa yksinoikeudella, Perttula kertoo.

Satakunnan pääkaupungin ja vilkkaan satamakaupungin nimikkotuoksussa on vivahteita monista eri asioista: siinä sekoittuvat Yyterin hiekkarantojen merituuli, kauppatorin mansikat ja koivunvihdat.

Kaupunki halusi mukaan myös rock-henkeä, tulevathan Porista sellaiset superbändit kuin Dingo ja Yö.

– Porin nimikkotuoksussa on vivahde jääkylmän metallin tuoksua, nenäni tavoitti sen hississä, Max sanoo.

Oikeat vivahteet tavoittaakseen Max matkusti viime kesänä haistelemaan paikan päälle Porin ja Yyterin maisemia. Merilevän ja merituulen tuoksut oli helppo tavoittaa.

– Ei mennyt kuin kuukausi, kun nimikkotuoksu oli jo pullotettu. Tavallaan tavoitin siihen kaupungin koko sielunmaiseman, kauppatoria myöten.

Isompiakin kuvioita on vireillä muun muassa Portugaliin ja Venäjälle. Nizzakin on saamassa oman nimikkotuoksunsa.

Itseoppinut

Maxin nenä on tavoittanut ja analysoinut tähän mennessä jo yli tuhat erilaista tuoksua.

Kansainvälisillä kosmetiikkajäteillä voi olla palkkalistoillaan parfymöörejä jo useammassa sukupolvessa. Alan hienoihin kouluihin menemistä on vain rikkailla. Max ei ole niitä käynyt, koska tulee köyhästä perheestä. Kaikki tieto ja taito on rakennettu oman intohimon varaan.

– Ihminen voi oppia kaiken itse, kun on pakko. Teen töitä niin kauan, että vielä jonain päivänä olen rikas.

Max Joacim Cosmetics Oy:n omaan myyntivalikoimaan kuuluu 25 hajuvettä ja parfyymia. Lisäksi Max valmistaa tilauksesta ainutkertaisia nimikkotuoksuja. Niitä ovat tilanneet Porin, Helsingin ja Viitasaaren kaupunkien lisäksi muun muassa useat mainostoimistot, Ivana Helsinki, Lidl-Suomi, Suomen Yrittäjät, Helsingin kaupunki, Sinebrychoffin taidemuseo sekä lukuisat muut yritykset, yhteisöt ja yksityishenkilöt.

Vuonna 2015 Max sai tehtäväkseen luoda säveltäjä Sibeliuksen kodin Ainolan puutarhan kukkien inspiroiman naisten hajuveden. Vuonna 2016 hänet kutsuttiin Helsingin kaupunginmuseon Haju-aistikokemuksen toteuttajaksi. Näyttelyssä kävi yli 80 000 nuuskijaa.

Velkakierteessä

Näyttöjen perusteella voisi olettaa, että tyylikäs herrasmies kierii rahoissa ja syö huippukalliissa ravintoloissa. Maxin tie on kuitenkin ollut aina viime vuosiin asti velkakierrettä ja kituuttamista. Ruotsinsuomalaisen työläisperheen poika on iskenyt kymmeniä vuosia päätään seinään, kun on uskonut intohimoonsa enemmän kuin rahoittajat.

Vasta nyt, 46-vuotiaana, Max on siinä tilanteessa, että voi omistautua täysipäiväisesti intohimolleen: tuoksuille ja niiden jalostamiselle parfyymeiksi. Usein päivät venähtävät yöksi Viikin tiedepuiston laboratoriossa Helsingissä.

Elämäntilanne on Maxille uusi. Vielä 2000-luvun puolivälissä jo julkisuuttakin saaneen parfymöörin piti osallistua työllistämisjaksolle käsityökeskuksessa Viitasaarella.

– Tein patalappuja ja saunapeflettejä. Arvostan kuitenkin tuota kokemusta. Opin kunnioittamaan suomalaista designia ja käsityötä. Työkeskuksessa minussa heräsi myös valtava kiinnostus Suomi-brändäykseen omissa tuoksuissani, Max kertoo.

Max teki ensimmäisen tuoksunsa jo seitsemänvuotiaana. Tislauspannun hän rakensi äitinsä vanhasta kahvipannusta. Raaka-aineet löytyivät eteläruotsalaisen koulun pihalta: siellä kasvoi valtavasti ruusunlehtiä ja laventelinkukkia. Samaan aikaan Max teki myös ensimmäisen ihovoiteensa.

– Intohimoni kosmetiikkamaailmaan vain kasvaa vuosi vuodelta, Max naurahtaa.

Vanhemmat tehdastyöläisiä

Max tottui niukkuuteen jo lapsena kolmelapsisessa suomalaisessa siirtolaisperheessä. Äiti ja isä olivat tavallisia tehdastyöläisiä Varbergin kaupungissa. Äiti oli duunari lakanatehtaassa, isä betonityömies.

– Intohimoaan ei voi kuitenkaan pysäyttää rahattomuuteen. Kävin haalimassa kemian ja biologian kirjallisuutta paperinkeräyskontista. Opiskelin niistä kaiken mitä pystyin. Sain myös koulussa tärkeää tukea, kun kemian opettaja järjesti harjoituspaikkoja tehtaiden laboratorioihin.

Kesät perhe vietti Suomessa äidin kotiseudulla Viitasaarella.

–Aina kun tulimme kesälomalle, menin ostamaan Viitasaaren apteekista raaka-aineita ihovoiteisiin. Apteekissa farmaseuttitädit olivat innoissaan sellaisesta pikkupojasta. Lapsuudenkesillä on ollut suuri vaikutus uravalintaani.

Erikoinen poika joutui usein kiusatuksikin: ainoa tukija oli oma äiti.

Vanhemmat erosivat Maxin ollessa 15-vuotias. Äiti ilmoitti, että Max, sisko ja veli muuttaisivat hänen kanssaan Suomeen ja Viitasaarelle.

Suloisista kesämuistoista huolimatta muutto Viitasaarelle tiesi Maxille myös vastoinkäymisiä. Ruotsissa koulunumerot olivat olleet hyviä, mutta Viitasaarella Max joutui käymään peruskoulun yhdeksännen luokan uudelleen.

– Ongelmat tulivat kielestä. Kun en aina ymmärtänyt, mitä kokeessa kysyttiin, olivat numerotkin huonoja.

Toisaalta monien aineiden opetus tuntui myös tulevan 50 vuotta Ruotsia jäljessä, kun kaikki oppikirjat olivat vanhentuneet.

– Biologian tunnilla opettaja väitti, että mitkään kemikaalit eivät pääse ihon läpi. Väitin vastaan. Tutkin 16-vuotiaana täyttä päätä liposomiteknologiaa ja tiesin, että liposomit ainakin pääsevät, Max nauraa.

Firma pystyyn 17-vuotiaana

Jos Max olisi saanut jäädä teini-ikäisenä Ruotsiin, hänestä todennäköisesti olisi tullut kemisti. Suomessa opiskelut jäivät kuitenkin peruskouluun. Max haki kosmetologikouluun, mutta ei sinne päässyt.

– Pistin välittömästi firman pystyyn. Olin vasta 17-vuotias, enkä ymmärtänyt yritysmaailmasta yhtään mitään. Kun ei ollut kontaktejakaan, kaikki piti loihtia tyhjästä.

Mukana oli uhoa ja näyttämisen tarvettakin. Max päätti menestyä ja vuokrasi nelostien varresta omakotitalon, johon hän pystytti myös myymälän. Ura alkoi ihovoiteiden ja sampoiden valmistamisella.

Kosmetiikkaa tekevän homoseksuaalin elämä pikkupaikkakunnalla Keski-Suomessa ei ollut helppoa henkisesti. Taloudellisestikin tuli turpiin.

– Piti käydä läpi kaikki ne helvetit, jotka liittyvät yrittäjyyteen. Koko nuoruus meni velkakierteessä ja se jatkuu edelleen. Enää en kuitenkaan ajattele näitä asioita. Jonain päivänä tilanne muuttuu.

Vaikeimpina hetkinä Max provosoi tekemällä vauhdikkaita videoita YouTubeen. Suosituinta videota on vuosien saatossa katsottu jopa yli miljoona kertaa.

Musavideolla Kylähullu jousimies vuonna 2011 Perttula heiluttaa itseään viettelevästi pisaramalliset aurinkolasit päässä, pystytukassa ja yläruumis paljaana. Hahmo on rakennettu samanlaiseksi kuin Tom of Finlandin piirrosten machot homomiehet.

Max laulaa videolla: ”Kun ne sanovat mulle lopeta, niin mä nauran mielessäni. Kun ne voivottelevat ei tuu mistään mitään, minä pistän tuulemaan. Olen intohimoinen uudistaja, suurine unelmineen. En anna kenenkään riistää niitä multa, koska aion ne toteuttaa.

– Pienestä kylästä Viitasaarella oli vaikea puskea eteenpäin. Provosoin musiikilla ja vaikka millä vain saadakseni huomiota ja median kiinnostumaan itsestäni, Max tunnustaa.

Dokumentti muutti suhtautumisen

Kosmetiikkapiirit alkoivat ottaa Maxin vakavammin vasta sitten, kun Jari Kokon ohjaama dokumenttielokuva 44 500 Max esitettiin ensi kerran Joensuun filmifestivaaleilla vuonna 2010 ja televisiossa Yleisradion kanavalla samana vuonna.

– Piirit näkivät, että ranskalaiset olivat minun puolellani. Suomalaiset alkoivat ymmärtää, että teen kosmetiikkaa tosissani.

Lopullisen sysäyksen uuteen alkuun antoi muutto Helsinkiin vuonna 2011, kun Max pääsi Zerkalo Oy:n parfymööriksi.

– Viitasaarella talvi ja syksy olivat niin hiljaisia, että suunnilleen nukuin istualtani myymälässä. Näin elämäni tilaisuuden, kun Zerkalolta ehdotettiin, että lähdetään kehittelemään Eau de Finlande -tuoksua.

Verkkokaupan esittelytekstin mukaan ”Eau de Finlande syntyy, kun vasta auenneet koivunnuput kohtaavat järviveden tuoksun ja suomalaisen luonnon herkät, läpikuultavat sävyt”.

Zerkalo Oy:n resurssit eivät riittäneet vuotta pidempään ja Max joutui taas puille paljaille, vain vuosi muuton jälkeen.

–Ajattelin, että tässä nyt sitten oli koko elämäni ja urani. Onneksi kuitenkin ajan myötä löytyi ihmisiä, jotka olivat innokkaita perustamaan kanssani Max Joacims Cosmetics Oy:n. Hyppäsin täysin tuntemattomaan, koska halusin jatkaa tätä työtä.

Edelleen Maxin ympärillä tosin pyöri ihmisiä, jotka yrittivät ajaa yrityksen konkurssiin ja tuhota hänen elämäntyönsä.

– Kävin valtavan taistelun vuonna 2015. Uskoin kuitenkin vakaasti siihen, että oikeus lopulta aina voittaa. Ympärilläni on nyt hirveän paljon innostavia ihmisiä. Uskon, ettei mene enää kauan, kun tulee joku isompi läpimurto.

Firma pyörii jo vakaammin, mutta Maxin henkilökohtaisessa elämässä niukkuus jatkuu. Hän käyttää julkista liikennettä ja asuu kerrostaloasunnossa vuokralla. Julkista rahaakaan ei ole tullut.

– Suomessa ei ole koskaan ollut tuoksukulttuuria. Välillä tuntuu, että olisi pitänyt syntyä maailman parfyymipääkaupunkiin, Ranskan Grasseen. Silloin olisin tänä päivänä miljonääri, Max naurahtaa.

Vakavoituessaan hän kuitenkin korostaa, ettei raha ole motivoinut häntä koskaan, vaikka se helpottaisikin elämää.

– Vain intohimolla pääsee eteenpäin, Max sanoo.

Jo pitkään työn alla on ollut parfyymi, jonka hinnaksi 15 millilitran pullossa tulee 20 000 euroa.

Kullattu pullo on ranskalaista designia ja parfyymin seassa kiiltää lehtikullan hippuja. Pullo myydään 48 eri osasta valmistetussa puukuutiossa.

– Työ on viivästynyt, koska en hyväksy ainuttakaan virheellistä yksityiskohtaa.

Sitten kun tuote saadaan hiottua huippuunsa, ostaja todennäköisesti löytyy Venäjältä.

Max Joacim Cosmeticsin tulevaisuus on muutenkin luksustuoksuissa, joita myydään ulkomaille.

Nenä ei lepää

Yli tuhat erilaista tuoksua tunnistava nenä ei lepää koskaan.

– Kävelinpä havumetsässä Keski-Suomessa tai rantakadulla Nizzassa, ilmakehä täyttyy kaiken maailman tuoksuyhdisteistä. Enkä vielä ole edes tunnistanut läheskään kaikkia niitä. Jollain Guerlainin kaltaisella ranskalaisella kosmetiikkajätillä on vähintään 2 500 erilaista tuoksua hyllyillään.

Tavalliselle luonnossa kulkijalle maiseman tuoksut ovat selkeitä: nyt haistan männyt, nyt taas koivun. Parfyymörin nenä haistaa eri tavalla: kemikaalikoktailina eri komponentteineen.

– Tiedän, missä suhteessa nuo komponentit luonnossa ovat tosiinsa. Sitten menen laboratoriooni, valitsen raaka-aineet ja alan rakentaa tuoksua, viimeistelen kokonaisuuden erilaisilla vivahteilla. Mitä enemmän ihmisen hajuaistia kehittää, sitä enemmän se automatisoituu.

Max pitää sitäkin mahdollisena, että hänen kykynsä tunnistaa tuoksuja on jatketta aiemmasta elämästä.

– En kai muuten olisi osannut tehdä näitä juttuja jo seitsemänvuotiaana. Elämä on arvoituksia täynnä.

Julkaistu: 14.10.2018