Apu

Maurice Chevalierin kanssa keikalla



Maurice Chevalierin kanssa keikalla

"Ämmänsaaren työväentalolla on paljon parempi yleisö."
Teksti Vexi Salmi

Ajelimme Irwinin hulppealla Camarolla tammikuussa Ranskan Cannesiin, Euroopan suurimpaan musiikkitapahtumaan. Midem-festivaaleilla järjestettiin vuonna 1969 gaala, johon oli kutsuttu Euroopan kaikki edellisenä vuonna omassa maassaan eniten levyjä myyneet artistit. Suomea edusti Irwin Ryysyrannalla.

Näimme jo ennen lähtöä ohjelmalehtisistä, että gaalan juontaisi vanha herra Maurice Chevalier. Tunsimme hänet monista filmeistä ja lauluista. Hän ei kuulunut suosikkeihimme, mutta Irwin muisti mainita kaikille kavereilleen lähtevänsä keikalle Cannesiin Chevalierin kanssa. Se kuulosti komealta.

Olimme ostaneet Kuusiselta tilaisuuden edellyttämät smokit. Olimme kuin veljeksiä. Kummallakin oli valkoiset takit ja mustat housut. Asumme herättivät huomiota jopa kaiken nähneissä cannesilaisissa. Valokuvaajat piirittivät meitä, ja jaoimme nimikirjoituksia rantabulevardilla parveilevalle kansalle.

Meidät majoitettiin ylelliseen sviittiin, ja Majestic-hotellin henkilökunta pokkuroi kuin maailmantähdille. Meillä ei ollut mitään sitä vastaan. Suhtauduimme siihen suomalaisen viileästi. Ehkä hetken aikaa luulimme kuuluvamme tähtien ihmeelliseen joukkoon.

Rantabulevardi, hotellirivistöt ja nimikirjoitustenmetsästäjät suhahtivat päähän kuin paloviina.

Konsertti järjestettiin nyt jo puretulla vanhalla kasinolla. Lavan takaosa muistutti kaikessa karuudessaan suomalaista työväentaloa. Maailmantähdet seuralaisineen istuskelivat pakkilaatikoiden ja kulissikasojen päällä.

Tsekkiläinen, korkealta laulava Karel Gott, ranskalainen diiva Patty Bravo, pariisitar Dalida, saksalainen pellavapää Heino ja illan juontaja, ranskalaisten suursuosikki Maurice Chevalier erottuivat Euroopan laidoilta saapuneista pikkutähtösistä jo elekielellään. Sekasortoista tunnelmaa lisäsivät kiireiset valo- ja kulissimiehet sekä surisevat filmikamerat.

Jokainen laulaja esitti laulunsa omalla kielellään, Irwin suomeksi. Kultaan ja turkiksiin pukeutunut kutsuvierasyleisö kuunteli laulua ihmeissään.

Kukaan ei tiennyt, miten esitykseen piti suhtautua. Oliko se huumoria vai vakava kannanotto?

Sieltä täältä kuului naurunpurskahduksia, mutta Irwin jatkoi laulunsa loppuun kasvot peruslukemilla ja livahti takatilaan.

Esiripun takana Chevalier taputti häntä isällisesti ja osaaottavasti olkapäälle. Ohjelma päättyi muistopalkintojen jakoon ja kukitukseen.

Olimme saaneet maistaa kansainvälistä konserttielämää.

Konsertin jälkeen syöksyimme lähimpään yökerhoon, tilasimme tuplat ja jatkoimme samaa tahtia aamuun asti.

Kuudelta horjahtelimme hiljaista rantabulevardia hotellille ja Irwin totesi, että Ämmänsaaren työväentalolla on paljon parempi yleisö: "Oli viimeinen kerta, kun minä laulan typerille timanttikauloille. Ne ei ymmärrä elämästä mitään." Minä säestin, että Chevalierin viimeisestä hitistä on kulunut jo kymmenen vuotta, sinulla on hittiputki vasta alussa.

Kahden viikon matkan jälkeen palasimme Hämeenlinnaan ja jokainen halukas ja halutonkin sai kuulla, että olimme olleet Cannesissa keikalla Maurice Chevalierin kanssa.

Siitä, miten keikka meni, vaikenimme.

Julkaistu: 26.4.2012