Vanhempani olivat kansanihmisiä. Isä oli käynyt kiertokoulun, äiti kansakoulun. Kumpikaan ei onnekseen elänyt enää silloin, kun pojasta tuli laulaja.

Äitini opetti minulle hyvin voimakkaasti, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Vaikka isäni oli osuusliikkeen toimitusjohtaja, niin äidin mielestä minun piti seurustella kaikkien kanssa. Leikkitoveripiiriini kuului yhtä hyvin maanviljelijöitten ja työläisten poikia kuin paikallisen herrasväen lapsiakin.

Isäni koulutti minusta esiintyjän jo lapsuudessani. Eniten kiitän häntä siitä, että hän määräsi minut koulun puhekilpailuihin, kun olin 13-vuotias. Lukioaikana voitin kaikki koulujenväliset kilpailut. Pystyn yhä pitämään ex tempore -puheita suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Someron yhteiskoulun rehtorina oli hieno idealisti, joka osasi viittätoista kieltä ja kannatti vapaamielistä Summerhillin kasvatuskoulukuntaa. Hän hyväksyi, että oppilaat olivat eri mieltä ja antoi meidän pitää mielipiteemme. Helsingissä tutustuin kulttuuriradikaaleihin. Siitä alkoi koko elämän jatkunut mullistushalu.

Kolusin Dannyn D-tuotannon artistina kaikki Suomen paikat. En edelleenkään tarvitse autossani navigaattoria, koska navigaattori on päässäni. Osaan kaikkien Suomen kaupunkien kadut ulkoa.

Pedro Hietasta on kiittämiseni siitä, että osaan laulaa kohtalaisen puhtaasti. Pedrolla on lähes absoluuttinen sävelkorva. Kun hän rupesi levytuottajakseni, hän sanoi: ”Mauri, laula tarkasti, niin ihmiset jaksavat kuunnella paremmin.” Edelleen kaikki ovat kuulevinaan, että laulan väärin.

Olen monta kertaa joutunut nöyrtymään. On ollut tilaisuuksia, joissa yleisö ei ole välittänyt yhtään siitä, olenko lavalla. Useita teoksiani musiikin ja kirjallisuuden alalla ei ole julkaistu. Koska ideoita riittää valtavasti, en jää suremaan, vaan teen uusia asioita. Tärkeintä on uuden luominen.

Kiitän Suomea opista ja sivistyksestä, jotka se on minulle tarjonnut. Kaiken muun olen tehnyt itse. Olen omin voimin raivannut tieni kansainvälisille markkinoille ja tullut suosituksi Ruotsissa ja Saksassa.

Yritin vakuuttaa ranskalaisille, että heidän kannattaisi tilata minut esiintyjäksi. He sanoivat, että te puhutte niin huonoa ranskaa, että emme me halua teitä. Kolmannella kerralla viisas vaimoni sanoi: ”Mauri, lopeta nuo ylimääräiset kielet. Kenellä suomalaisella on koko illan ohjelma neljällä kielellä? Keskity niihin, mitä osaat.” Tottelin vaimoani.

Jos mies löytää elämänsä naisen, ei kai mitään muuta voi elämältä tai rakkaudelta toivoa. 30 vuotta olemme olleet yhdessä, eikä suhde ole lainkaan väljähtynyt.

Menestys on opettanut nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Menestys ei ole itsestään selvää. Esiintyminen on helppoa, koska hallitsen rutiinin. Minä vaikka väkisin runnon kappaleet läpi niin, että kaikilla on hauskaa. Koska olen humoristi, niin olen humoristi.

Lainaan suurta ruotsalaisjulkkista ja hyvää ystävääni Mark Levengoodia: ”Elämän tarkoitus on sen jatkuvuus.” Se on loistavasti ja alun perin spontaanisti sanottu.

teksti Jorma Lehtola

kuva Kirsi Tuura