Apu

Mauno Koivisto: Koko kansan Manu – Jari Tervon tv-sarja on muotokuva fundeeraavasta pelimiehestä

Mauno Koivisto: Koko kansan Manu – Jari Tervon tv-sarja on muotokuva fundeeraavasta pelimiehestä
Säätytalon loisteessa julkistettiin Jari Tervon uusi tv-sarja Koivisto. Se piirtää henkilökuvaa Mauno Koivistosta, joka hallitsi julkisuuden ja sisimpänsä kätkemisen. Lehdistötilaisuuteen oli saapunut ex-presidentin perhettä ja ystäviä.

Kyllä siinä ihan tuttu mies on, sanoo Tellervo Koivisto ja nousee Helsingin Säätytalon komean salin istuinpenkin eturivistä.

Rouva Koivisto, 90, on muiden kutsuvieraiden tapaan nähnyt kaksi jaksoa Ylellä tapaninpäivänä alkavasta kahdeksanosaisesta dokumenttisarjasta Koivisto.

Miehen tunnistaa, mutta muuttiko asema ja kansansuosio häntä?

– Ei. Asianosainen oli pohjimmiltaan samanlainen koko ajan. Hän meni mieluiten töihin kävellen tai pyörällä, eikä kotiin tullut viha- eikä ihailijapostia. Eniten elämä muuttui lisääntyneen mediahuomion ja haastattelujen myötä, Tellervo Koivisto sanoo Avulle.

Hänen mukaansa tärkeimmät käännekohdat Mauno Koiviston elämässä olivat sodat, niiden jälkeen solmittu rauha, opiskelu töiden ohella ja pääministeriys (1968–1970 ja 1979–1982).

Vuoden vanha aviopari eli Mauno ja Tellervo Koivisto pyöräretkellä vuonna 1953. Koivistot olivat sekä pariskunta että poliittinen yksikkö, ja Tellervolla oli myös oma aktiivinen roolinsa.

– Ne kaikki kasvattivat häntä presidentiksi ja valoivat pohjaa sille, että hän pystyi ottamaan tehtävän vastaan, kun tuli sen aika.

Tellervo Koiviston toissa vuonna tehdyt kolme pitkää haastattelua sekä hänen luovuttamansa ennennäkemätön arkistomateriaali ovat oleellinen osa tv-sarjaa.

Siinä kerrotaan kronologisesti Mauno Koiviston (1923–2017) taival talvisotaan vapaaehtoisena ilmoittautuneesta työläiskodin pojasta ja satamaduunarista sosiologian tohtoriksi, kansanedustajaksi, pääministeriksi, Suomen Pankin johtajaksi ja presidentiksi.

Tellervo Koivisto piti Intervisio-tuotantoyhtiön Ylelle aiemmin tuottamasta sarjasta Kekkonen ja suostui siksi mielellään, kun samaa formaattia ehdotettiin Koivistosta.

Pitkä tarkastelujakso (1930-luvulta 2000-luvulle) pitää sisällään paitsi valtavan määrän Suomen historiaa myös vuosikymmeniä Tellervo Koiviston ja hänen miehensä elämää.

Tellervo Koiviston haastattelut ja häneltä saatu arkistomateriaali ovat tärkeä osa tv-sarjaa.Toimittajana on Kekkonen-sarjan tapaan Jari Tervo.

Koivisto ei tarvinnut hännystelijöiden joukkoa tuekseen

Mauno Koivisto valittiin Suomen presidentiksi dramaattisten vaiheiden jälkeen, kun pitkään sairastellut ja pahoin dementoitunut Urho Kekkonen luopui vallasta 26. lokakuuta 1981.

Vuoden 1982 presidentinvaalien ratkaisevalla kierroksella Koivistoa tukivat oma puolue SDP ja SKDL:n enemmistö, mutta myös Suomen maaseudun puolue ja Perustuslaillinen oikeistopuolue. Vaalilla oli jo selvästi henkilövaalin luonne, vaikka se toimitettiin valitsijamiesten välityksellä.

Tellervo Koivisto ja tytär Assi Koivisto valittiin SDP:n valitsijamiehiksi, ja rouva Koiviston 50 649 äänen vyöry Helsingin vaalipiirissä oli historiallisen suuri.

Koivistot olivat paitsi ilmeisen onnellinen aviopari myös poliittinen yksikkö. Useat haastateltavat tuovat esiin sen, kuinka Tellervo Koivisto oli sekä vahva itsenäinen toimija että miehensä tuki, turva ja taustalla vaikuttanut neuvonantaja.

Mauno Koivisto erosi Urho Kekkosesta ja muista aikakauden päättäjistä siinäkin, että hän ei tarvinnut tuekseen miesporukoiden sauna- ja kabinettiporukoita, örvellystä tai hännystelijäjoukkoja. Hän luotti vain perhe- ja muuhun lähipiiriinsä ja lähti työt hoidettuaan kotiin, jos siltä tuntui.

Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto, rouva Tellervo Koivisto ja tytär Assi Koivisto vuonna 1982.

Sarjan käsikirjoittaja Marjo Vilkko myöntää, että ilman Tellervo Koiviston osuutta kertomus olisi jäänyt vajaaksi.

– Sarja olisi syntynyt, mutta se olisi jäänyt paljosta paitsi. Hyviä tarinoita oli paljon, ja luotamme siihen, että katsojat jaksavat kuunnella ja paneutua asioihin – hauskuutta unohtamatta, Vilkko sanoo.

Historioitsijan koulutuksen saanut Vilkko teki sarjaa varten laajan pohjatyön ja oli alusta asti mukana prosessissa.

– Jokainen ymmärtää, että ajallisesti näin laajassa tuotannossa pitää yksinkertaistaa ja tehdä valintoja, mutta faktat ovat kaiken lähtökohta.

Vilkko toivoo etenkin nuorempien polvien katsovan sarjaa siksi, että myös sen päähenkilö lähti kaikessa tosiasioista ja pyrki jatkuvasti kehittämään itseään.

– Jos Koivisto ei tiennyt jotain, hän sanoi sen. Ei varmaan tarvitse mainita nimiä, mutta kansainvälisesti ja kotimaasta löytyy tänä päivänä poliitikkoja, joille faktoja ei ole olemassa tai niillä ei ole väliä.

Esimiehille sanotaan vastaan ja joskus kieltäydytään tottelemasta, kun on syytä. Niin minäkin tein.

Säätytalolla sarjan julkistusta seurasivat Mauno Koiviston läheiset ja ystävät, kuten Erkki Liikanen, Seppo Lindblom, Assi Koivisto, Pekka Korpinen, Tellervo Koivisto ja Lasse Lehtinen. Paikalla olivat myös Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ja tv-sarjan toimittanut Jari Tervo.

Koivisto osasi myös suuttua ja olla pitkävihainen

Kaikki tv-dokumentissa esiintyvät eivät ole enää elossa, mutta sekä ennakkokatselun vierasjoukko että jaksojen haastateltavat ovat kuin takavuosien politiikan kuka kukin on –kirjasta: Ele Alenius, Harri Holkeri, Kalevi Kivistö, Erkki Liikanen, Paavo Lipponen, Ilkka Suominen, Christoffer Taxell, Pirkko Työläjärvi...

– Onhan tämä kulttuuriteko. Erityisen ilahtunut olen siitä, että Koiviston pankkitaustaa tuodaan esille, koska Suomen Pankissa hän kasvoi korkoa presidentiksi, pankin johdosta hiljattain eläkkeelle jäänyt Erkki Liikanen sanoo.

Liikanen korostaa Koiviston tiedonjanoa. Kun nuori SDP:n kansanedustaja tapasi vanhempaa valtiomiestä 1970–80-luvulla, he puhuivat päivänpolitiikkaa enemmän kirjoista, kulttuurista ja historiasta.

– Hän luki käytännössä kaiken vapaa-aikansa. Jos jotain oppia antaisi nykypolville, niin sen, että oltaisiin laaja-alaisesti kiinnostuneita sivistämään itseään.

Nytkö niin ei tehdä?

– No, en minä niin sanonut... Mutta muotoillaanko, että meillä 60-lukulaisilla oli laaja halu kerryttää tietopankkia eri elämänaloilta ja seurata kulttuuria sekä yhteiskuntaa monipuolisesti.

Mauno Koivistosta voi etenkin jälkikäteen saada rikkeettömän kuvan, mutta dokumentissakin korostetaan, että joviaalin fundeeraajan alla piili tarvittaessa kivikova neuvottelija ja pelimies.

Erkki Liikanen sanoo, ettei kukaan ollut eikä ole virheetön.

– Koivisto oli aika tulinen luonne. Kun hän suuttui, sen kyllä huomasi. Hän osasi myös olla pitkävihainen, jos katsoi, että siihen on aihetta.

Vanhemmat vaikuttajat. Tellervo Koivisto keskusteli Säätytalolla pitkään entisen pääministerin Paavo Lipposen kanssa.

Koivisto ei auktoriteetteja kumarrellut

Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila myöntää, että aiemmin samalla teemalla ja tiimillä toteutetun Kekkos-sarjan suosio ja kiittävät arviot takasivat osaltaan vihreän valon tuotannolle. Hänen mukaansa sarja istuu luontevasti juuri kansallisen julkisen palvelun yhtiön profiiliin.

– Ylellä on tehtävänsä kansakunnan muistina: kertoa, mitä ja miten historiassa tapahtui, jäsentää menneisyyttä ja osin selittää, mitä nykyisyyden takana on, Ylä-Anttila kommentoi.

Tuotantoyhtiö Intervisiolla sarjaa teki tusinan ammattilaisen tiimi. Tuottaja Antti Seppäsen mukaan prosessi kesti yli kaksi vuotta, haastateltavia oli noin 30 ja kuvauspäiviä reilut 40.

Kuten useimmat median tekijät ja kuluttajat tietävät, tällainen aikaa, resursseja ja työrauhaa antava työskentelytapa on journalismissa käynyt yhä harvinaisemmaksi.

Assi, Tellervo ja Mauno Koivisto perhekuvassa.

Kekkos-sarjan tapaan tarinan kuljettaja ja toimittaja on kirjailija Jari Tervo.

– Vahvin mielikuvani Koivistosta oli, että hän oli hyvin omaperäinen persoona – ja samaa sanoivat kaikki, joiden kanssa olin sarjaa tehdessä tekemisissä. Koivisto oli mielestäni presidenteistämme hauskin eikä turhia kumarrellut auktoriteetteja, Tervo naurahtaa.

Tervon mukaan Koiviston suurimman perinnön voi tiivistää kahteen asiaan: parlamentarismin kehittämiseen muun muassa rajaamalla presidenttien valtakaudet kahteen sekä Suomen länsisuhteiden vahvistamiseen.

Olen ollut mediapoliitikko alusta asti.

Koko kansan Manu

Mauno Henrik Koivisto oli monella tapaa ristiriitainen hahmo. Vapaaehtoisena sotaan lähtenyt isänmaallinen poika, josta kasvoi aseita ja voimapolitiikkaa inhoava mies.

Sosialistiksi luokiteltu poliitikko, jolla oli hiljainen mutta syvä uskonnollinen vakaumus. Kylmän sodan aikana virallisen liturgian idänsuhteita ylläpitänyt, mutta kulisseissa väsymättä Suomea kohti läntisten demokratioiden viiteryhmää luotsannut päättäjä.

Hän oli myös julkisuudessa perheineen hurmannut pitkä ja komea ”koko kansan Manu”, joka samalla suojeli tiukasti yksityisyyttään ja piti sisimmät ajatuksensa ja pyrkimyksensä piilossa jopa lähipiiriltään.

Presidentti Mauno Koivisto pelaa lentopalloa kesäkuussa 1982.

Ulkonäkö on asia, jonka merkitys liitettiin ja liitetään enemmän nais- kuin miespoliitikkoihin – ja usein vielä niin, ettei mikään vaihtoehto ole hyvä. Vaikka itse aihepiiri on pinnallinen ja toissijainen, se ei ollut merkityksetön Koivistonkaan kohdalla.

Mauno Koivisto oli ensimmäinen suomalaispoliitikko, joka osasi käyttää julkisuutta ja etenkin televisiota hyväkseen. Tärkeä foorumi tälle epävirallisemmalle esiintymiselle oli parhaimmillaan lähes kaksi miljoonaa katsojaa saanut viihdeohjelma Jatkoaika, jota luotsasivat 1960-luvulla Hannu Taanila ja Lenita Airisto.

On vaikea olla nauramatta ääneen arkistopätkälle, jossa nuorta radikaalikaartia edustanut näyttelijä Kirsti Wallasvaara unohtaa täysin roolinsa ja räpsyttelee peittelemättömän ihastuneena ripsiään yhtä pontevasti takaisin flirttailevalle pääministerille – joka lopuksi venyttelee valtavia hartioitaan ja kouriaan urheilukentiltä tuttuun tyyliin.

Lähtökohta oli se, että tulos on hyvä, jos minä en möhlää.

Assi ja Tellervo Koivisto.

Oikeistodemari ei kelvannut kommunisteille

Toinen vuonna 2019 huvittava asia ovat Koiviston vastaisen kampanjan rankimmat viestit ennen vuoden 1982 presidentinvaaleja.

Koivisto ei oikeistosiiven demarina kelvannut kovan linjan kommunisteille, mutta ei liioin vuorineuvoksille eikä EK:n edeltäjälle Teollisuuden ja työnantajain keskusliitolle.

Liike-elämän huipulla oltiin vakuuttuneita, että tuolloin jo alkoholisoitunut ja Neuvostoliiton tukema Ahti Karjalainen (kesk.) olisi presidenttinä ainoa, joka kykenisi turvaamaan idänkaupan rahavirrat.

Koiviston valinta olisi kuulemma aiheuttanut paitsi ulkomaankaupan romahduksen myös esimerkiksi kirkkojen sulkemisen, perhehopeiden ja muun henkilökohtaisen arvo-omaisuuden takavarikoimisen ja tavarakadon kaupoissa.

Länsisuuntausta ajanut Koivisto arvosti suuresti perestroikan isää Mihail Gorbatšovia, jonka kanssa hän oli aktiivisessa kirjeenvaihdossa.

Tellervo Koivisto toteaa dokumentissa sarkastisesti olleensa vuorineuvosten linjoilla sikäli, ettei hänkään uskonut Suomeen ikinä valittavan vasemmistolaista presidenttiä.

– Kun joku näistä tuli vastaan ja pauhasi, että ”ei tule sinun miehestäs presidenttiä, tulen juuri sellaisesta kokouksesta, jolla se estetään” katsoin lähinnä hämmästyneenä, että mitä siinä uhoot. En minäkään usko, että tulee.

Mutta tulipa vain, 12 vuoden ajaksi. Mitä Tellervo Koivisto haluaisi sarjan katsojille sanoa?

– Toivon, että nuoremmat saisivat uutta tietoa ja kaikenikäiset ymmärtäisivät, että monimutkaisiin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Mauno sanoi usein, että hän haluaa jättää puheissaan kuulijalle punaisen langan, jota tämä voi halutessaan seurata. Tässä sarjassa on aika iso punainen kerä ja monta lankaa. ●

Koivisto TV1:llä alk. 26.12. klo 20. Kursiivilla kirjoitetut lauseet ovat Mauno Koiviston sitaatteja tv-sarjasta.

Julkaistu: 26.12.2019
Kommentoi »