Apu

Mauno Koivisto muisteli 90-vuotispäiväänsä viimeisessä Avun haastattelussa – Tellervo Koivisto kertoi ryöstöstä raitiovaunussa

Presidentti Mauno Koivisto kertoi viimeisessä Avulle antamassaan haastattelussaan joulukuussa 2013, että 90-vuotisjuhlilla ystävien kesken mutistiin menneistä ja uusista asioista. Tellervo Koiviston arki järkkyi juhlien alla, kun hän joutui varkaan uhriksi ratikkamatkalla.
Kuvat Seppo JJ Sirkka

Apu 5.12.2013. Presidentti Mauno Koivisto on 90 vuotta ja kolme päivää päälle. Syntymäpäiviä on juhlittu kolmessa erässä, kahdesti kotona ja kertaalleen Sikariportaan pelikavereiden kanssa illallisella. Sankari hyrisee tyytyväisenä ja periturkulaisesti.

– Oli ihan siedettävät juhlat. Tärkeää on, että näkee vanhoja ystäviä ja tulee monenlaista mielenkiintoista muistelua. Ystävien tapaaminen ystävällisissä merkeissä on kivaa, Koivisto tuumaa.

– Nämä olivat kivuttomat juhlat, kun eivät olleet niin muodolliset. Aiemmin on joutunut kovin muodollisia viettämään, ja ne ottivat voimille ja kärsivällisyydelle. Nämä eivät.

– Ei paljon puheita pidetty eikä laulettu. Mutistiin hiljaisella äänellä, keskusteltiin menneistä ja uusistakin asioista.

Presidentti seuraa uutisia tarkasti. Tosin uutisanti saa vanhentua tunnin pari.

– En sydän syrjällään odota, mitä postiluukusta tulee. Riittää, kun lukee lehdet iltapäivällä. Kato on käynyt sanomalehtipuolella. Ennen Turussakin ilmestyi viisi lehteä. Nyt on menty sähköiselle ja viihteen puolelle. En minä niistä.

"En murehdi maailmanmenoa"

Mauno Henrik Koiviston elämä on sivustakatsojan silmään uskomaton, ainutlaatuisen komea kaari. Millä mielellä mies itse pysähtyy mietiskelemään merkkipäivän paalulle?

– En erikoisemmin murehdi maailmanmenoa. Yleisesti ottaen maailma on rauhoittunut. Aikanaan monet eurooppalaisetkin valtiot sotkivat oloaan kaikenlaisilla kansallisilla ja kapinallisilla toimilla. Nyt sekin on rauhoittunut.

– Kiinan ja Neuvostoliiton väleissä oli aikamoisen terävää vastakkainasettelua, kovistelivat rajajoella. Kiinalaisten kanssa oli välillä vaikeaa, kun halusivat yhteistä naapuriamme moittia, presidentti muistelee.

– Asiat ovat hollillaan. Kyllähän historiassa on ollut näitä pitkiä rauhanaikoja ennenkin. Muutama vuosi sitten havahduin, että helkkari: maailmassa ei ole meneillään yhtään suurta sotaa!

– Nyt on peräti levollista ja itselläni rauhallinen olo. Koivisto pohtii, että yhteen aikaan puhuttiin paljon kasvihuoneilmiöstä ja napajäätiköiden sulamisesta, ja hänkin tähän uskoi. Sitten joku laittoi mittakaavaa, että on ennenkin ollut voimakkaita luonnonilmiöitä ja maapallo niistä selvinnyt.

Hän jatkaa asioiden positiivisen kehityksen fundeeraamista palaamalla ajassa yli 80 vuotta taaksepäin.

– Ennen sisäpoliittiset vastakkainasettelut Suomessa olivat jyrkät. Kun asuttiin Turussa puutalossa, jossa ovet aukenivat pihalle päin, tiesi kenen naapurin kanssa äiti oli puheväleissä, kenen ei. Jakautuminen oli voimakasta.

– Suuri yhteisyys syntyi syksyllä 1939. Se oli ihmeellistä, suuren sisäisen sovun aikaa, jäi syvälle mieleen. Tuli niin iso onnettomuus, että pienemmät siinä himmenivät.

Elo kotosalla on rauhaisaa

Presidentti vaikuttaa leppoisalta, naurahtelee. Elo kotosalla on rauhaisaa. Mennään ja liikutaan sen mukaan kuin oma olotila ja sää sallivat.

– Nautitaan arkipäivästä, kun se on tuskaton. Yleensä se on. Syömisenkään kanssa ei ole ollut pulmia kuin joskus tilapäisesti – mieluummin mietoja makuja vain.

– Aika hurisee tossa. Ei valittamista. Torkuskelen pitkin päivää vähän väliä. Nykyään mieluummin luenkin lepoasennossa, ahkera kirjamies kertoo.

Tänään Koivistoilla ei torkuskella, kohta matkataan rakkaaseen Tähtelään. Tellervo Koivisto laatii ostoslistaa. Presidentti huhuilee vaimoa puhelimeen.

Juhlien emännän ääni on iloinen. Työtä ja muistettavaa oli paljon, samoin apua.

– Oikein hyvin juhlat menivät. Nyt on vähän tyhjä olo, Tellervo Koivisto sanoo.

– Isännän toivomuksesta lähdetäänkin nyt maalle. Hän, joka sanoo, että ei sinne aina viitsi lähteä, kun kaupungissa on haasteellisempaa, kävi kysymässä, että koskas lähdettäis maalle.

Tellervo joutui ryöstön uhriksi

Mennessä kurvataan paikallisen kaupan kautta. Viime kesänä rouva Koivisto ajeli kauppaan, ja hän olettaa, ettei ensi kesänäkään muonatta jäädä – ehkä kuskeja löytyy.

Heti vuodenvaihteen jälkeen juhlitaan Tellervo Koiviston 85-vuotispäiviä.

– Luovun ajamisesta. En ole ilmoittanut ajokortin uusimisesta. Ei minulla korttia enää olekaan. Varas vei lompakon ratikassa, rouva Koivisto aloittaa lakonisesti.

– Ihan tyypillinen tarina. Olin menossa Katajanokalta ratikalla hammaslääkärille Yrjönkadulle. Mukanani oli vetoketjullinen ostoslaukku, ja otin siitä kännykän katsoakseni aikaa. En sulkenut laukkua enää, koska olin juuri nousemassa pois.

– Kuului töminää, sillä moni muukin nousi rytinällä. En meinannut päästä ulos, minut suljettiin siihen. Vilkaisin kassiin: lompakko oli poissa ja kaveri jo City-käytävässä menossa.

Tumma-asuiset miehet

Rouva koivisto kertaa ratikkamatkan kulkua kuten sen jo moneen kertaan miettinyt tekee. Vaunussa oli hyvin tilaa, ja hän valitsi vapaan yksin istuttavan paikan.

– Ei minulla ole mielikuvaa siitä, oliko tämä muutaman tumma-asuisen miehen ryhmä silloin jo kyydissä. En muista, että olisivat välipysäkiltä tulleet. Enkä kuullut, mitä kieltä puhuivat, jos puhuivat. Tellervo Koivisto käveli varkauden jälkeen lyhyen matkan hammaslääkärille.

– Istahdin tuoliin ja sanoin, että vielä tärisee, kun kävi noin. Lääkäri sanoi, että ihan tyypillinen tapaus: vanha, heikosti kävelevä uhri.

– Heillä oli kaikkien pankkien numerot käsillä – pankkikortin peruminen järjestyi siinä hammaslääkärin tuolissa. Tapahtuu kuulemma aika usein heillä – me tyypilliset uhrit taidamme kaikki käydä siellä, rouva Koivisto murjaisee.

Lompakossa meni ajokortin ja pankkikortin lisäksi Kela-kortti – pitää hankkia uusi kuvallinen henkilökortti. Ja mennä kuvaamoon, mikä ei lainkaan ilahduta. Rahaa lompakossa oli ehkä 200 euroa.

– Kerroin turvamiehelle, ja tehtiin ilmoitus poliisille. Paitsi että tuli likainen olo, tunsi myös syyllisyyttä: miksen sulkenut vetoketjua? Tellervo Koivisto harmittelee.

Tapauksesta on pari viikkoa, ja siitä on selvästi kehkeytymässä tarina, joka istuisi hyvin rouva Koiviston legendaaristen päiväkirjakolumnien joukkoon.

Seuraava päiväkirjamerkintä saattaisi tulla 6.12.2013: Koivistot tarkkailevat itsenäisyyspäivän juhlat kotisohvalla osallistuttuaan niihin vuodesta 1966 lähtien. ●

Haastattelu on ilmestynyt Avun numerossa 49/2013.

Julkaistu: 8.1.2020
Kommentoi »