Apu

Matti Rönkä koronakriisin uutisoinnista: ”Yleisradio ei ole hallinnon äänitorvi – Olemme asialla kansalaisten puolesta ja kriittisiä kaikkia tietolähteitä kohtaan”

Matti Rönkä koronakriisin uutisoinnista: ”Yleisradio ei ole hallinnon äänitorvi – Olemme asialla kansalaisten puolesta ja kriittisiä kaikkia tietolähteitä kohtaan”
Matti Röngän luotettava hahmo on luotsannut kansaa koronakriisin läpi. Kesälomansa ensi tahdit uutisankkuri viettää ”norppatorpallaan”. Vapaa-ajalla syntyy romaaneita ja dekkareita. Tekeillä olevaan kirjaan korona on tuonut omat mausteensa.

Valtakunnan tunnetuin televisiokasvo Matti Rönkä, 60, on joutunut keskelle maailman suurinta uutista.

Maailmanlaajuinen, hengenvaarallinen virus kuulostaa niin uskomattomalta tarinalta, että se voisi olla jännityskirjailija Ilkka Remeksen mielikuvituksen tuotetta. Valitettavasti se on kuitenkin totta, ja tilanne on yli 30 vuotta televisiotyötä tehneelle konkarillekin uusi.

– Onhan tämä hurjaa, ei tällaista tilannetta ole kenenkään nykytoimittajan uralla ollut. Vain sota-ajan kokeneilla ihmisillä on samanlaisia kokemuksia poikkeusoloista ja kriisistä, jonka kestoa kukaan ei tiedä, Rönkä sanoo.

Yleensä pitkäkestoiset, epämääräiset suurkriisit ovat olleet jossain muualla, ja niitä on seurattu Suomessa vain sivusta.

– Keskustelemme töissä koko ajan siitä, että pitää muistaa käsitellä muitakin aiheita, vaikka nekin tahtovat heijastaa koronaa. Tässä vaiheessa koronauutiset syntyvät vielä pakottomasti, kun selvitettävää on vielä niin paljon.

– Koronakriisissä ollaan jo niin pitkällä, että politiikkakin on palannut. Alku oli pelkkää selviytymistaistelua, mutta nyt poliitikot alkavat jo viisastella, Rönkä pohtii.

Koronavirus ei noudata kriisien peruskaavaa

Tavanomaiset kriisit noudattavat usein uutisten tuttua kaavaa, Rönkä muistuttaa: ensin kerrotaan asiasta mahdollisimman paljon, pari päivää myöhemmin alkaa viranomaisten syyttely, ja yleensä kriisi päättyy esimerkiksi kansakuntaa yhdistävään suruun.

Mutta koronavirus on uutisenakin erilainen. Varmaa tietoa ei ole kellään, ja kolmen kuukauden jälkeen aihe hallitsee yhä uutisia.

– Saamme nojata tosiasioihin, mutta jos emme tiedä jotain, kysymme. Asioiden toistelu luo tulevaisuudenuskoa. On erittäin tärkeää, ettei Yleisradio ole tässäkään minkään hallinnon äänitorvi – toki kriisin alussa keskeiset ministerit olivat lähetyksissämme paljon äänessä, mutta olemme pysyneet terveen kriittisinä ja asiallisina kaikkia tietolähteitä kohtaan. Olemme asialla kansalaisten puolesta.

– Studiovieraita ei voida edes maskeerata, mutta ammattimaskeeraaja on paikalla turvavälin päässä opastamassa, Rönkä kuvailee korona-ajan televisiotyötä.

"Olen kauhun vallassa näiden etätyön värkkien kanssa"

Toimitustyön tekeminen Helsingin Pasilassa on koronakaranteenin aikana yleisradiolaisille yhtä hankalaa kuin muillekin. Kaikki, jotka pystyvät tekemään työnsä kotoa käsin, on lähetetty etätöihin. Televisiostudioilla on jäljellä vain kourallinen ihmisiä.

– Ohjaamossa on 2–3 henkilöä töissä, kuva- ja äänitarkkailijoita, yhteensä noin 20 ihmistä paikalla. Tiloja puhdistetaan koko ajan ja käsiä pestään. Studiovieraita ei voida edes maskeerata, mutta ammattimaskeeraaja on paikalla turvavälin päässä opastamassa, Rönkä kertoo.

Televisiotuotantojen kaltainen suurkoneisto kestää huonosti tällaisia muutoksia. Uutis­ankkuri murehtii, ettei työn jälki ole välttämättä yhtä hyvää kuin tavallisesti.

– Tosi hankalaahan työn tekeminen on, ja pitää nyt vain sallia itselleen, että jälki on vähän köyhempää.

Samaan hengenvetoon Rönkä kehuu työnantajaansa ja työtovereitaan: koronakriisi on ollut Yleisradiolle huima oppimisen paikka. Televisioon tehdään nyt paljon suoria lähetyksiä, ja esimerkiksi urheilutoimittajia on alettu hyödyntää pääuutisten tekemisessä.

– Puhelinhaastattelu on ollut yleensä huono juttu televisiossa tai radiossa, mutta käytössä olleista videopuheluista tulee varmasti yleisempiä uutislähetyksissä. Katsojat ovat hoksanneet, mitä aarteita YleAreenassa on, ja firma on joustavasti osannut tehdä esimerkiksi olohuonekonsertteja.

Omaan digiloikkaansa Rönkä ei ole yhtä tyytyväinen.

– Olen aivan kauhun vallassa näiden etätyön värkkien kanssa, hän irvistää.

Oma digiloikka ei saa Röngältä korkeaa pistemäärää.

Rauhallisuus ja kokemus eduksi

Luotettavalle, kokeneelle uutisjuontajalle on nyt kova tilaus. Tutut, turvalliset kasvot iltauutisissa rauhoittavat katsojia kriisitilanteessa.

– Kyllä rauhallisuus ja kokemus tietysti ovat nyt eduksi. Jos minä sanon uutislähetyksessä, ettemme tiedä jotain, katsoja ajattelee, että näin se varmaan on, ja menenpä seuraavaksi istuttamaan puita. On pakko uskoa tulevaisuuteen, Rönkä selittää.

Irvokkainta tilanteessa on se, että nyt työ vasta palkitsevaa onkin, kun tiedolle on kova tarve, ja katsojaluvut huitelevat taivaissa.

– Ihmiset selvästi arvostavat työtämme. Meidän ei todellakaan tarvitse miettiä, onko työllämme merkitystä.

– Kyllä rauhallisuus ja kokemus tietysti ovat nyt eduksi, Rönkä sanoo.

Savolaisuus on kiusoittelua ja sanaleikkejä

Savolaissukuinen vääräleuka vitsailee, että televisiotyö oli hänelle ”ainoa mahdollinen” ammatinvalinta: uutisankkurina hän ei voi olla vahvasti jotain mieltä.

– Savolaisuuteni näkyy kielellisenä kiusoitteluna, sanaleikkeinä, merkitysten vaihtamisena. Paljona puheena, äänen pitämisenä. Puhe on tärkeää! Joskus piilotan kirjallisuussitaatin tai kielellisen monimerkityksellisyyden uutissähkeisiinkin.

Kesäkuussa Matti Rönkää ei enää televisioruudussa nähdä. Hän jäi toukokuun lopussa yhdistetylle sairaus- ja kesälomalle. Nilkasta leikattiin vanha urheiluvamma, mutta toipuminen oli nopeaa.

Sen jälkeen kirjailija-uutisankkuri paineli ”norppatorpalleen” rentoutumaan.

– Se on erämaakämppä, jossa kuunnellaan vain lintuja.

– Kirjoittamisen mahdollisuus lähtee oivalluksesta, että omat tunteeni ja havaintoni ovat muillekin tunnistettavia, Rönkä pohtii.

Viktor Kärppä on havaintojen työkalu

Uutisankkuri-kirjailija Matti Rönkä, 60, tiivistää rikosromaaniensa päähenkilön, inkeriläis-suomalaisen Viktor Kärpän perusongelman Uskottu mies -teoksen alkusanoihin: ”En pitänyt kuolleista, mutta edesmenneitä rakastin. Elävien kanssa olemista vielä opettelen.”

Lukijoidensa iloksi Rönkä palasi Kärpän pariin kuuden vuoden tauon jälkeen. Uusimmassa teoksessa tämä kuvitteellinen erikoiskoulutettu entinen puna-armeijan kapteeni joutuu taas monimutkaisiin vyyhteihin poliisien ja hämärämiesten kanssa molemmin puolin Suomen itäistä valtionrajaa.

– Viktor Kärppä on minulle työkalu tehdä havaintoja maailmanmenosta, vanhenemisesta, miehenä olemisesta. En kirjoita itsestäni, mutta kirjoitan kaiken itsestäni. Koko kirjoittamisen mahdollisuus lähtee siitä oivalluksesta, että omat tunteeni ja havaintoni ovat muillekin tunnistettavia, Rönkä pohtii.

Onneksi lukijoiden ei vielä tarvitse heittää kokonaan hyvästejä inkeriläiselle kovanaamalle.

– Tykkään Kärpästä kovasti, oli kiva katsoa maailmaa hänen silmillään. On minulla ajatus, että voisin joskus vielä palata Viktorin pariin.

Matti Rönkä paljasti Avulle, että Viktor Kärpän tosielämän kaima on päässyt suvunjatkamishommiin.

Hevoset ja raviurheilu lähellä sydäntä

Viktor Kärppä on vienyt kirjoittajansa jopa raviradoille. Röngän kotikylältä Kuusjärveltä on kotoisin yhdeksänvuotiaan kylmäveriravurin, suomenhevosori Viktor Kärpän pääomistaja ja valmentaja. Rönkä sanoo olevansa hevosen ”isä”.

– Viki on nyt suvunjatkamishommissa, ja sitä markkinoidaan ”sporttisena oriina”, Rönkä nauraa.

Kun Viktor pääsee koronakaranteenin jälkeen taas kilpailemaan, kirjailija lupaa jännittää ravikatsomossa. Hänestä on ihmeellistä katsella, miksi jotkut hevoset haluvat juosta; toiset tammat eivät juokse metriäkään väärälle päälle sattuessaan, ja orit taas saattavat olla ”aivan hurjia”.

– Lapsuudessani naapurissamme oli ravitalli. Olen käynyt viisi vuotta Kuninkuusraveissa, se on niin huima tapahtuma. Suomenhevosporukka on aivan loistavaa, heihin sisältyy uskomatonta toiveikkuutta. Heistä on sanottu, että koulutodistuksessa heillä olisi uskonnossa arvosana 10, mutta matematiikassa 4.

Slaavimelankolia Röngän mukaan on asenne, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.

Dekkareiden tunnelma: slaavimelankolia

Helsinkiläistynyt itäsuomalaiskirjailija sanoo lukijoiden kiittävän Kärppä-dekkareita ilmapiiristä, joka kuvaa venäläisyyttä hyvin.

– Kirjojeni yllä leijuu slaavimelankolia, jonka moni kaksoiskansalainen, inkerinsuomalainen tai Venäjällä työskennellyt tunnistaa. Asenne, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.

Kirjailija matkusti nuoruudessaan paljon Neuvostoliitossa ja Karjalassa – eikä ajatellut, että hyödyntäisi joskus matkakokemuksiaan kirjoissa.

Nykyään – tai ainakin koronavirusta edeltävässä maailmassa – Rönkä pyrki matkustamaan itänaapuriin säännöllisesti, jotta hänen romaanikuvailunsa vastaisivat nykyaikaa.

– Kävin katsomassa, millaisia autoja tai ravintoloita nyt on. Medvedevin ja Putinin aikana on tapahtunut yllättäviä muutoksia, jonnekin saattaa yhtäkkiä putkahtaa uusi urheiluhalli. Kuljin katsomassa arkisia tapahtumia ja mietin välillä, että ”ahaa, tätä voin ehkä käyttää kirjassa”.

– Amerikkalainen satiiri Succession on ihan mahdottoman nerokas. Katsoin Sopranosin uudestaan, se kesti aikaa hyvin, ja olen vasta löytänyt monien kehuman The Wire -rikossarjan, Rönkä listaa tv-suosikkejaan.

Viktor Kärppä ja dekkareiden porttiteoria

Dekkareita Viktor Kärpän luoja lukee mielellään – mutta vain silloin, kun ei ole sellaista juuri kirjoittamassa. Ikisuosikkeihin kuuluvat amerikkalainen noir-rikoskirjallisuus, skandinaavisen lajityypin rikostarinat tai brittikirjailijoiden luomat rikostarkastaja Rebus- tai Komisario Morse -kirjat.

– Viktor Kärppä on pastissi, mukaelma tällaisesta yksityisetsivästä. Yhteiskunta on tällaisissa dekkareissa vain taustalla, päähenkilö se ainoa korruptoitumaton hahmo. Väkivalta ei kiinnosta minua kauheasti.

Rönkä myöntää, että kirjojen lukeminen on jäänyt hieman elokuvien ja televisiosarjojen katsomisen alle. Televisiosarjojen olemus on suoratoistopalveluiden myötä muuttunut, ja niissä on entistä monimutkaisempia juonia.

Hämmästyksekseen hän sanoo löytävänsä ehdottomasti ”nerokkainta kirjoittamista” tv-sarjojen käsikirjoituksista.

– Amerikkalainen satiiri Succession on ihan mahdottoman nerokas. Katsoin Sopranosin uudestaan, se kesti aikaa hyvin, ja olen vasta löytänyt monien kehuman The Wire -rikossarjan. Big Little Lies on hyvä, samoin kuin vakoojasarja Le Bureau, joka näyttää kiinnostavasti ranskalaisesta näkökulmasta, millainen maailma on.

Röngällä on porttiteoria: dekkarien lukeminen voi olla tie vaikeampilukuiseen kirjallisuuteen.

– Eräs äiti kirjoitti minulle poikansa puolesta, joka oli lukenut kirjojani ja teki niistä esitelmää, että voisiko tämä lähettää minulle pari kysymystä. Välillä saan viestejä, että mies, joka ei yleensä lue kirjoja, oli pitänyt Kärpästä. Ainahan se, että joku on oikeasti lukenut kirjaani, on ihmeellinen asia.

Matti Röngän ensi vuonna ilmestyvä uusi kirja on tekijälleen myös aikalaisromaani, yksi sen aikatasoista on 1970-luku. Taustatyötä ei paljonkaan tarvitse tehdä.

Seuraava romaani pohtii miehen elämää toisesta kulmasta

Nyt uutismies kirjoittaa jo seuraavaa romaaniaan, joka pohdiskelee miehen elämää jälleen toisesta näkökulmasta.

Teemana ovat henkiset vammat, perhetragediat tai käyttäytymismallit, jotka kulkevat sukupolvesta toiseen. Teos jatkaa Röngän Eino-romaanissa (Gummerus 2015) aloitettuja teemoja.

Ensi vuonna ilmestyvä uusi kirja on tekijälleen myös aikalaisromaani, yksi sen aikatasoista on 1970-luku. Taustatyötä kirjailijan ei paljonkaan tarvitse tehdä.

– Minulle 1970–80-luvut ovat nykyaikaa, muille nostalgiaa tai historiaa, Rönkä hymähtää.

Monilla aikakausilla liikkuvan romaanin kirjoittamiseen koronavirus on tuonut yllättävän haasteen.

– Kun kirjoitan nykyajasta, sijoitanko kirjan nykyajan vuoteen 2019 vai 2021, onko korona arkea? ●

Matti Rönkä

  • Syntyi: 9. syyskuuta 1959 Kuusjärvellä.
  • Asuu: omakotitalossa Pohjois-Helsingissä.
  • Perhe: kolme aikuista lasta.
  • Työ: Yleisradion pääuutisten uutisankkuri ja kirjailija. Julkaissut 10 romaania, joista kahdeksan on Viktor Kärppä -rikosromaaneja.

Päivitetty 18.6. – Ilmestynyt 11.6.2020

Julkaistu: 18.6.2020
Kommentoi »