Apu

Matti Kyllönen: Imola 1994 oli painajaismainen kokemus


Urheiluselostaja ja tv-tuottaja Matti Kyllönen, 70 vuotta, pyristelee eroon erilaisista ennakkoluuloista.
Kuvat Martti Kainulainen / Lehtikuva

Selostajaurani dramaattisin hetki on vuoden 1994 Imolan osakilpailu. Arton Senna ja Roland Ratzenberger kuolivat silmieni edessä. Se oli painajaismainen kokemus ja sattui todella syvältä. Kotiin palatessani itkin pitkään. Ajattelin, että tämä on niin järjettömän tyhmää touhua, etten halua olla tällaisten asioiden kanssa missään tekemisissä.

Suurin ammatillinen esikuvani on englantilainen selostajalegenda Murray Walker. Hän selosti formulalähetyksiä BBC:lle 1970-luvun puolivälistä vuosituhannen ­alkuun. Walkerin selostustyyli oli käsittämättömän intohimoinen ja syvällinen. ­Hänen esimerkkinsä innostamana halusin itsekin keskittyä lähetyksissä nimenomaan fiilikseen.

"Huonoa omaatuntoa tunsi väkisinkin"

Vastuun kantaminen ja luvatuista asioista kiinni pitäminen on itselleni tärkeää. Varsinkin kiihkeimpien formulavuosien aikana työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen oli hyvin haastavaa, sillä toimin samaan aikaan myös tv-tuotantoyhtiön toimitusjohtajana ja vastaavana tuottajana. Silloin oli monesti kovilla, ja huonoa omaatuntoa tunsi väkisinkin.

Elin nuoruusvuoteni maalaistalossa. Kuljin isäni kanssa raskaissa metsätöissä kesät talvet ja opin sitä kautta kunnioittamaan hyvää fyysistä kuntoa. Lääkäri ­totesi jokin aika sitten, että ”olet sä tehnyt joskus jotain muutakin kuin selostanut”.

Selostajantyö julistamista siinä kuin saarnaaminenkin

Vanhempani kuuluivat herätysliikkeeseen ja sain kristillisen kasvatuksen. Vaikka se tuottikin turbulenssia moneen suuntaan, opin myöhemmällä iällä arvostamaan heidän ohjeistustaan. He antoivat mallin elämälle ja johdattivat oikealle tielle.

Vanhempieni toiveesta hakeuduin kirkolliseen koulutukseen ja opiskelin Helsingin Raamattukoulussa nuoriso-ohjaajaksi. Työhön kuului monia julkisia esiintymisiä, myös kirkossa saarnaamista. Oma ­puheilmaisuni kehittyi siinä valtavasti. Jälkikäteen olen ajatellut, että samanlaista julistamistahan se selostajankin työ on.

Olen pyrkinyt välttämään neuvomasta omia lapsiani. Iltarukousperinteen olen halunnut heille silti siirtää. Hengellisyys merkitsee itselleni hyvin paljon, ja sen kautta olen halunnut tuoda vakautta myös heidän elämäänsä. Jumalasta ja enkeleistä puhuminen on itselleni hyvin luontevaa.

"Maahanmuuttajat ovat Suomelle rikkaus"

Yritän pyristellä eroon erilaisista ennakkoluuloista. Reissasin selostajanurani aikana parinkymmenen vuoden ajan ­maailmalla, ja opin sinä aikana valtavasti suvaitsevaisuudesta ja erilaisista kulttuureista. Esimerkiksi maahanmuuttajiin suhtaudun hyvin positiivisesti. He ovat Suomelle voimavara ja rikkaus.

Huumori merkitsee itselleni hirveän paljon. Selostajan työssä kielenkantojen pitää olla löysät, eikä asioita saa ottaa liian vakavasti. Totinen torvensoittaja ei kiinnosta ketään. Huumorin kautta myös omaa ­persoonallisuutta on helppo tuoda esiin.

Kaikkien parasta ja suurinta elämässäni on lastenlasteni kanssa touhuaminen. Se on yhdessäoloa isolla Y:llä. On todella ­motivoivaa katsoa heidän kasvamistaan ja nähdä sitä kautta uuden elämän kaari.

Julkaistu: 15.2.2019