Matka Aleksander Barkovista Tommi Tikkaan on posketon – krooninen laatusentteripula suomalaisen jääkiekkoilun Eurooppa-osastolla
Väli-Kiuas perkaa suomalaisten keskushyökkääjien laatua ja määrää Euroopassa. NHL on kuin toinen todellisuus, siellä suomalaiset tähtisentterit ovat kuin eri maailmasta.
Suomalainen jääkiekkoilu on jatkumo. Juniorilätkästä ponnistetaan ammattilaiseksi SM-liigaan, SM-liigasta kilvoitellaan paikkaa Leijoniin ensin EHT:lle, parhaat yltävät jopa MM-kisoihin – ja aivan pelaajien eliitti pääsee NHL:ään asti.
– Totta, noin se on. Ja tuossa kaikessa joko sijaitsee tai ei sijaitse riittävän kova kilpailu aivan sieltä lapsuudesta ja nuoruudesta asti, Petteri Sihvonen nyökkäilee.
Sihvonen ja Tommi Kerttula puhuvat Väli-Kiukaassa suomalaisen jääkiekkoilun keskushyökkääjistä. Kaksikko on huolissaan etenkin Euroopassa pelaavien suomalaisten senttereiden laadusta.
– NHL:ssä tilanne on kaikkien aikojen paras, kuten tiedetään, Aleksander Barkov, Anton Lundell, Roope Hintz, Sebastian Aho ja aina tarvittaessa myös Mikael Granlund, joka on minun papereissani jopa parempi sentteri kuin Hintz ja Aho ovat NHL:n pitimiksi, Sihvonen luettelee.
Mutta se Euroopassa pelaavien suomalaisten keskushyökkääjien taso ja tilanne.
– Niin, siitä me puhumme Kerttulan kanssa pitkiä nimilistoja posmittaen peukkuja ylös ja alas näyttäen. Huoli laadusta on kova. Jos nyt katsoo SM-liigan välieräsarjojakin, jos siellä nyt on yksin joku Ilveksen Matias Mäntykivi, eikä juuri muita, niin heikkoa on.
Väli-Kiukaan lopuksi Kerttula ehdottaa Sihvoselle, että kaksikko ottaisi kevään silmämääräkseen niin sentteri- kuin laitahyökkääjä- kuin puolustajatilanteen seuraamisen koskien Leijonien MM-kisaprosessia.
– Niin, se oli Kerttulalta hieno veto ja oivallus ad hoc, jääkiekkojournalismia pitää kehittää, tuota kautta voimme päästä jonnekin oikein suomalaisen lätkän perustuksiin ja perustoihin kiinni, että missä mennään nyt, mikä on osaamisen taso pelaajistossa milläkin osa-alueilla, Sihvonen päättää.
