Kesän merkit näkyvät jo Turun Vartiovuorenmäellä. Ruoho vihertää, kun Ruohosen veljekset Matti ja Teppo kapuavat rinnettä ylös.

Meno on maltillista, sillä molempia on riivannut viikkokausien sitkeä flunssa. Neljätoista keikkaa jouduttiin perumaan taudin takia.

Se harmittaa vieläkin.

– Teppo räkis ja yskis, ja kolmen päivän kuluttua flunssa tarttui minuun, Matti sanoo.

Turkulaisten ilmeistä Vartiovuorenmäellä vaistoaa, että koettakaa pojat nyt jaksaa vielä seuraavat sata vuotta.

Kauan Matti ja Teppo Ruohonen ovat tanssilavoja ja muita esiintymispaikkoja kierrelleetkin.

He viettävät tänä vuonna uransa 45-vuotisjuhlaa. Vuonna 1969 Jos olet onnellinen -sinkusta alkanut ura ja suosio eivät osoita mitään hiipumisen merkkejä.

Matti ja Teppo on ilmiö, Suomi-iskelmän lippulaiva. He ovat ilmiö myös kansainvälisesti, sillä veljeksillä taitaa olla duojen koossa pysymisen maailmanennätys.

Duo ei ole kaatunut riitoihin eikä näkemyseroihin. Turkulaisuuskaan ei ole ollut este maanlaajuiselle fanijoukolle, johon mahtuu väkeä veljesten mukaan vauvoista vaareihin.

Jugendtalon jyhkeiden seinien sisältä löytyy Matin ja Tepon toimisto. He ovat pitäneet majaa Aurajoen lähellä sijaitsevassa talossa 1980-luvun alusta saakka muutamaa välivuotta lukuun ottamatta.

Konttorin puolella yksi seinä peittyy kulta- ja platinalevyihin, toisella on iso mustavalkoinen valokuva veljeksistä uransa alussa. Kuvan nuorukaisista tunnistaa nykyiset herrat. Vaikka tukka on harventunut, tuike silmissä on yhä sama.

Alkuvuosina toimistossa pyöri väkeä enemmän, mutta nykyään Matti ja Teppo hoitavat koko bisneksen itsekseen.

Jyhkeiden seinien sisäpuolella syntyvät esiintymisiä ja kiertueita koskevat päätökset. Ne tekee pikkuveli Matti.

– Leijonaluonne Matti päättää, minä nyökkään, Teppo väittää.

Veljeksistä kuulee ja näkee, että yhtä köyttä on vedetty lapsuudesta lähtien. Puhetta ja tarinoita piisaa, ja toinen jatkaa lausetta siitä, mihin toinen lopettaa.

Huumorimiehinä veljekset ovat sitä luokkaa, että heidän stand up -komiikkansa puree myös keikoilla.

– Yleisön viihdyttäminen on esiintymisen lähtökohta. Tärkeintä on, että porukka viihtyy ja me viihdymme itse. Pilke silmäkulmassa on mukava kierrellä Suomea, Teppo sanoo.

– Yksinkertainen on kaunista. Uran alkuvaiheessa ilmestynyt kolmas sinkkumme Kissankultaa räjäytti pankin, ja me esitämme sitä edelleen hittisikermässämme, Matti sanoo.

Sikermään kuuluvat tietysti myös biisit Kaiken takana on nainen ja Mä joka päivä töitä teen.

Ruohosen veljekset ovat ilmiö myös siksi, ettei heidän uransa ole ollut riippuvainen vain takavuosien hiteistä.

Seuraava levy ilmestyy jo elokuussa, sillä uusia ralleja syntyy edelleen Matin luovuuspankissa.

Teppo väittää ”runosuolensa” tyhjentyneen.

– Matin kunnianhimo riittää loppuun asti! Uran hiljaisimmassa vaiheessa minä olin jo luovuttaa, mutta Matti ei.

Luovan vaiheen aikana Matti lähtee kitaransa ja vaimonsa kanssa Teneriffalle.

Teppo lomailee vaimonsa kanssa samalla saarella, mutta yleensä eri aikaan kuin velipoika.

– Emme me sentään kaikkea aikaa vietä yhdessä, Teppo sanoo.

– Ja kun ikää tulee, vapaata on pidettävä enemmän kuin nuorempana, Matti toteaa, vaikka maallikon silmissä veljesten keikkakalenteri näyttää melkoisen täydeltä.

Teneriffa merkitsee heille toista kotia ja peruskuntoharjoittelukautta.

Puolitoista miljoonaa levyä myyneen duon ensimmäinen menestyskausi osui 1980-luvulle. Veljekset kutsuvat sitä arkirealismin kulta-ajaksi.

– Sitten koitti suvantovaihe, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen alkoi uusi nousu. Viisi viime vuotta ovat olleet yhtä mylläkkää. Tupa on keikoilla täysi, ja tunnelma meinaa välillä karata käsistä, mutta se tuntuu meistä palkinnolta. Parempi tunnelma katossa kuin se, että siellä seistäisiin tumput suorina.

Matti korostaa menestyksessä hittien lisäksi hyvän bändin ja miksaajan osuutta.

– Tämä on yhteistyötä, jossa jokaisen osuus on tärkeä.

Veljeksiä huolestuttaa nykyinen suuntaus, jossa pinnalle ponnahdetaan erilaisten kilpailujen kautta.

Nopea nousu johtaa harvoin elämänmittaiseen uraan, ja pyrky pintajulkisuuteen ei ole oikea lähtökohta esiintyvälle artistille.

– Se on täysin vikasuunta, Teppo sanoo.

Mattia ja Teppoa on pyydetty mukaan moniin televisio-ohjelmiin, myös Vain elämää -ohjelman toiseen kauteen.

Teppo sanoo, ettei siihen ollut tarvetta, ja Matti suorastaan kauhistui ajatuksesta.

– Vuosikymmenet ilta- ja yötyötä tehneenä vuorokausirytmini on sellainen, että herään yleensä vasta puolenpäivän aikaan. Ei onnistuisi millään, että minun pitäisi herätä maskiin viideltä ja laulaa heti aamusta!

Matti jatkaa, että Teposta tulisi hyvänä tanssijana oiva kilpailija Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.

Merimiespuvut yllä, tukat suittuina Matti ja Teppo lauloivat jo pikkupoikina erilaisissa tilaisuuksissa. Vähän isompina heitettiin päiväkeikkaa hautajaisissa ja illalla laulettiin jo häissä.

Tiernapoikaesityksissä mukana olivat poikien isoveli Seppo Ruohonen ja Matti Salminen.

– Nämä ovat Matin tekemät tiernapoikien miekat, Teppo näyttää puisia miekkoja.

Seposta ja Matista tuli oopperalaulajia, mutta Mattia ja Teppoa veti puoleensa klassista enemmän viihdemusiikki. Sitä kuunneltiin legendaarisesta Radio Luxemburgista.

Molemmat opiskelivat musiikkiopistossa. Matin soitin oli viulu, Tepon piano. Turun työväen lapsikuorossa pojat tottuivat pienestä pitäen esiintymään yleisön edessä. Kuoroa he pitävät edelleen voimavarana, jonka avulla on voitettu monet esiintymisjännitykset.

Veljesten äiti työskenteli sairaala-apulaisena ja isä oli hommissa Wärtsilässä. Musiikkia perheessä harrastettiin sen verran, että äiti lauloi naiskuorossa. Ja kun oikein kaivelee sukujuuria, niin selviää, että säveltäjä Oskar Merikanto on Matille ja Tepolle kaukaista sukua.

Poikien isä ei laulanut kuin suihkussa, mutta hän johdatti jälkikasvunsa urheilun pariin. Matti ja Teppo pelasivat jalkapalloa Tepsin eri ikäkausien edustusjoukkueissa.

– Jossain vaiheessa äiti tuli sanomaan, että nyt loppuu pelaaminen, sillä poikien on keskityttävä musiikkiin, Teppo sanoo.

– Joka tapauksessa jalkapallo kasvatti joukkuehenkeä. Nyt me muodostamme tiimin bändin kanssa, Matti sanoo.

Ruohosten lapsuudenkoti oli vaatimaton, mutta onnellinen.

– Meillä oli parinkymmenen neliön suuruinen asunto. Ajat olivat aivan erilaiset kuin nykyään. Minä odotin aina, että isoveli Seppo kasvaa ulos housuistaan, jotta perisin ne, Teppo sanoo.

Matti peri puolestaan molempien vanhempien veljien vanhat vaatteet ja muut kamat kuten urheiluvälineet.

Musiikkibisneksessä on tapahtunut vuosikymmenien aikana valtava muutos.

– Suurin muutos on tekninen kehitys ja eri musiikkigenrejen sekoittuminen, mikä on pelkästään myönteistä. Se on monipuolistanut tarjontaa. Uramme alkuaikoina kaikki oli niin akustista, että meitä haukuttiin, jos keikalla oli mukana jokin kone, Teppo sanoo.

– Ennen yleisö vaati humppaa, valssia ja tangoa, nyt se vaatii kokonaisvaltaista viihdyttämistä, Matti sanoo.

Muutos näkyy myös keikkapaikkojen oloissa. Ennen saatettiin kökkiä asioilla takapihan riu’ulla,  mutta nyt Ruohosen pojille on tarjolla mansikkakakkua ja kahvia takahuoneessa.

He väittävät itseään pullapojiksi, joiden vyötärönympärys on kasvanut liian suureksi hyvien tarjoilujen ansiosta.

Väite on tyypillistä turkulaista liioittelua, sillä yli kuusikymppisiksi miehiksi Matti ja Teppo ovat harvinaisen solakassa kunnossa.

Housunkaulus ei kiristä, kun he vapunpäivänä vetävät ykköset ylleen ja esiintyvät Turun konserttitalolla. Bändinä soittaa ei sen enempää tai vähempää kuin Turun filharmoninen orkesteri.

– Se on ensimmäinen kerta niin ison orkesterin kanssa ja kokemuksena varmasti ainutlaatuinen, veljekset toteavat yhteen ääneen.

Ovat he senkin kokeneet, että 10 000 ihmistä tekee aaltoliikettä heidän hittiensä tahdissa ja että Sleepy Sleepersien heidän lauluistaan tekemä lp-levy myi 70 000 kappaletta.

Jokin taika turkulaisveljeksiin kätkeytyy. Väittäisin, että se on heidän aitoutensa ja karismansa. Menestys ei ole noussut hattuun, eikä elkeistä voi aistia mitään tärkeilevää kotkotusta.

Ja kumpi sitten on Matti, kumpi Teppo?

Matti on tummempi, Teppo vaaleampi ja vanhempi, vaikka puolentoista vuoden ikäerollaan he voisivat olla melkein kaksosia.

Teksti Liisa Talvitie

Kuvat Toni Härkönen