Apu

Martu Väisänen ei koe olevansa nainen eikä mies: rintojen poisto oli helpotus

Martu Väisänen ei koe olevansa nainen eikä mies: rintojen poisto oli helpotus
Kun Martu Väisäselle kasvoi teini-iässä rinnat, hänestä tuntui, että oma keho petti hänet. Rinnat ovat vahva naiseuden merkki, ja ne muistuttivat häntä sukupuolesta, joka tuntui vieraalta. Kunnes 45-vuotiaana hän päätti poistattaa rinnat kokonaan.
Julkaistu: 21.6.2019
Kolme vuotta sitten Martu Väisänen seisoi tamperelaisessa hotellihuoneessa ja katsoi paljasta ylävartaloaan peilistä. Siinä ne nyt olivat, rinnat, vielä kerran. Hän otti niistä kuvan muistoksi.
– Ei minulle niitä ikävä tulisi, vaan halusin tallentaa muutoksen, Martu sanoo.
Ensimmäiset suihkussa käynnit rintojen poiston jälkeen itkettivät. Tuntui niin helpottavalta, ettei rintoja enää ole.
Martu Väisäsen Facebook-profiilin esittelytekstinä lukee ”ihiminen”, ja sydän. Hän ei tunne olevansa nainen, mutta hän ei halua olla myöskään yhtään enempää mies. Vasta muutama vuosi sitten hän on löytänyt sanan sille, kuka hän sitten on – hän on muunsukupuolinen.
Rinnat mielletään vahvasti naiseuden merkiksi. Martulle ne edustivat jotain, mitä hän ei ole. Ne eivät koskaan tuntuneet omilta, joten ne ahdistivat ja aiheuttivat vuosien ajan kehoristiriitaa.
– Halusin poistaa itsestäni jotain, joka ei ollut oikeasti osa minua.
Samalla rintojen poisto oli Martulle itselleen osoitus siitä, että hän itse määrittelee, kuka hän on. Hänen mielestään kaikkien pitäisi saada olla sitä, mitä todella ovat.
Martu Väisänen ­työskentelee ­Lähde-hankkeessa taidekummina. Lisäksi hän järjestää Oulu ­Pride ­-tapahtumaa tuottajana ja tekee valo­kuvaajan työtä freelancerinä.
Suomessa on tuhansia muunsukupuolisia, jotka kokevat kukin sukupuolen omalla tavallaan. Osa tuntee olevansa jotain naisen ja miehen väliltä. Osa kokee, ettei ole mitään sukupuolta. Moni tuntee, että naisessa tai miehessä on jotain liikaa tai liian vähän.
Martu syntyi vuonna 1971, aikana, jolloin sukupuolivähemmistöistä ei juuri puhuttu. Samana vuonna homoseksuaalisuus lakkasi olemasta Suomessa rikos.
Pieni Martu leikki kaikenlaisia leikkejä, ehkä eniten pikkuautoilla, vaikka eihän se vielä mitään välttämättä merkitse. Myös pehmoleluja oli iso rivi.
– Naapurin rouva sanoi, että tuo on sellainen poikatyttö. Äitini ei onneksi koskaan puuttunut leikkeihini, Martu kertoo.
Martu muistaa kuulleensa lapsena muutaman kerran, kuinka aikuiset viittasivat kierrellen ja kaarrellen johonkin sukupuolivähemmistöön. Tuttu homoseksuaali mies oli vaan vähän ”semmonen”. Jos Ruotsista lähdettiin hakemaan voita, kuului vitsi, ettei siellä saa sitten pyllistää.
– Ja lapset siihen, että häh, mitä.

Tuntui, että oma keho petti hänet

Teini-iässä alkoi tuntua ensimmäistä kertaa, että jokin omassa itsessä on epämääräisesti väärin. Kuukautisten alku tuntui ikävältä. Mutta erityisen pahalta tuntui, kun rinnat alkoivat kasvaa.
– Nyin paitaani kädellä, koska rinnat häiritsivät.
Kun rinnat kasvoivat isommiksi, ahdistus lisääntyi. Martu tunsi vihaa, ja häntä nolotti ja hävetti. Tuntui, että oma keho petti hänet.
Vasta keski-iässä Martu ymmärsi, että rintojen kasvu tuntui pahalta siksi, että keho alkoi tehdä hänestä naisellisempaa kuin hän oikeasti haluaa olla. Silloin teininä kaikki tuntui vain oudolta tavalla, josta oli hankala saada otetta.
Martu Väisänen ­häpesi omaa kehoaan rintojensa takia. Rintojenpoistoleikkauksella hän halusi ­häpeästä eroon ja teki samalla näky­väksi itselleen, että on muunsukupuolinen. – Rinnat eivät ­olleet osa sukupuoli-­identiteettiäni.
Sana muunsukupuolinen olisi helpottanut identiteettinsä kanssa kamppailevaa teini-Martua, mutta sitä hän ei kuulisi vielä pariinkymmeneen vuoteen. 1980-luvulla kouluissa ei puhuttu sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Siihenkin olisi vielä matkaa, sillä homous lakkasi olemasta sairaus Suomessa vasta vuonna 1981.
Epämääräisesti vääränlainen Martu tunsi, että hän kuuluu ehkä johonkin vähemmistöön. Hän ajatteli, ettei ole perinteisellä tavalla heteroseksuaali. Siksi hän päätteli olevansa homoseksuaali.
– Tulin kaapista 25-vuotiaana. Aloin liikkua Setan piireissä ja liityin myös sen toimintaan mukaan. Setan bileistä ja lehden kirjeenvaihtopalstalta löysin oman henkisiä ihmisiä.
Setan piireissä Martu tapasi yllättäen lapsuudenkaverinsa Ullan, josta tuli kaikkein läheisin ystävä. Oli ainakin yksi henkilö, joka aina tuntui hyväksyvän Martun sellaisena, kuin tämä on.
– Se oli lempeää ja pyyteetöntä ystävyyttä. Suoraa mutta ei ikinä loukkaavaa.
Martu yritti seurustella naisten kanssa, mutta palapelissä oli vieläkin outoja palasia. Jokin tuntui yhä selittämättömällä tavalla väärältä.
– Mietin, että mitä tässä en ymmärrä. Miksi en saa millään suhteita toimimaan.

Kumppanille oli hankala selittää, miksi rintoja ei saa huomioida

Ja sitten ne rinnat. Seurustelukumppanille oli hankala selittää, miksi rintoja ei saa huomioida. Pahempaa oli, että jokapäiväiset asiat tuntuivat rintojen takia pahalta. Suihku. Nukkuminen. Liikunta. Urheilupaikkojen pukukopit.
Joskus rinnat aiheuttivat fyysistä pahoinvointia. Kun Martu oli siskonsa kanssa Oulussa katsomassa Olavi Uusivirtaa, joku väkijoukossa huitaisi Martua vahingossa laukulla ja osui tätä rintaan.
– Kosketus rintaan tuntui niin pahalta, että alkoi oksettaa, Martu kertoo.
Vasta kymmenisen vuotta sitten vyyhti alkoi selvitä Martun mielessä. Silloinen kumppani halusi sitoa omat rintansa, jotta ne olisivat litteämmät, ja Martusta tuntui oikealta tehdä samoin. Sitenhän rinnat saisi piiloon itseltä ja muilta. Niitä ei tarvitsisi aina hävetä.
– Tilasimme yhdessä Yhdysvalloista binderit. Ne ovat eräänlaisia paitoja tai toppeja, jotka litistävät rintoja.
Kumppani kertoi olevansa hukassa identiteettinsä kanssa ja käyneensä sen takia joitakin kertoja transpoliklinikalla. Kumppanin kokemus sukupuolesta kuulosti tutulta ja jäi Martun mieleen kytemään. Netissä ja Setan tiedotteissa Martun huomio alkoi kiinnittyä muunsukupuolinen-sanaan.
Siitä alkoi ajatusten sarja, joka vihdoin antoi Martulle uusia tajuamisen hetkiä.
– Tunnen olevani vääränlainen siksi, että yritän olla nainen, vaikka olen oikeasti muunsukupuolinen. Rinnat inhottavat, koska ne muistuttavat minua naiseudesta joka hetki.
Rakas ystävä Ulla jatkoi Martun ymmärtämistä ja tukemista.
– Ulla sanoi, että minulle sinä et ole koskaan ollut tyttö etkä poika, vaan sinä olet vaan Martu. Voiko kauniimmin sanoa.
Binderin kanssa ei voinut pitää kovin tiukkaa paitaa. Sen kanssa ei voinut kunnolla urheilla, koska se hiosti ja hikoilutti. Se piti ottaa yöksi pois. Se puristi.
Hetki hetkeltä Martu alkoi toivoa yhä enemmän, että pääsisi rinnoistaan kokonaan eroon.
– Aloin kuvitella, että jos rinnat saisi helposti leikattua saksilla vain pois, tekisin sen.

Lääkäri ei ollut kuullut muunsukupuolisuudesta

Martu viivytteli vuosia, ennen kuin päätti mennä transpoliklinikalle puhumaan. Mutta lopulta hän sai mentyä, olihan lääkäriasema melkein vieressä. Samalla hän halusi keskustella mahdollisuudesta poistattaa rinnat.
Korjausleikkaukseen pääsee Suomessa transpoliklinikan lähetteellä. Polille taas pääsee terveyskeskuslääkäristä, jonka kuuluu kirjoittaa lähete potilaan tarvetta kyseenalaistamatta. Vasta transpoliklinikka tekee tutkimuksen ja diagnoosin.
– Varasin ajan lääkärille, joka ei ollut kuullut muunsukupuolisuudesta. Hän kyseli hämmentyneenä lapsuudestani ja muusta, vaikkei ole lääkärin tehtävä haastatella. Totesin, että katsotaan yhdessä tietoa tuolta sivustolta.
Aika Helsinkiin transpoliklinikalle osui marraskuiselle aamupäivälle. Päivä tuntui erityiseltä mutta jännittävältä. Vihdoin Martun elämässä oli tapahtumassa jotain, jota hän oli tarvinnut aina.
Poliklinikkakäyntiä varjosti samalla huoli: Ulla oli joutumassa leikkaukseen. Tämä oli sairastanut aikaisemmin syöpää, mutta nyt epäiltiin vakavaa maksasairautta.
Martu rohkaistui ensimmäisellä vastaanottokäynnillä. Yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa hän päätti, että hoidot aloitetaan, ja se tuntui hyvältä. Olo oli kevyempi kuin pitkään aikaan, mutta takaisku oli tulossa.
Polilta päästyään Martu laittoi viestin Ullan äidille kertoakseen, miten leikkaus oli mennyt.
– Vastaus oli, että soita, koska uutiset eivät ole hyviä. Ulla oli kuollut.
Seuraavista kuukausista Martu ei muista mitään.
Hän jaksoi palata hitaasti transpolille. Pahimpina hetkinä hän jaksoi siksi, että tiesi, että Ulla olisi kannustanut häntä.

Kaikki tavalliset asiat elämässä helpottuivat

Transpolilla käyntejä jatkui noin vuoden. Martu sai diagnooseiksi kehoristiriidan sekä F64.8:n, muu sukupuoli-identiteetin häiriö. Lääkärin kanssa alettiin suunnitella rintojen poistoa.
– Sanoin, että kaikki pois vain, myös nännit. Leikkaus on helpompi niin.
Leikkaus sattui itsenäisyyspäivää edeltävälle päivälle. Se tehtiin Tampereella, koska silloin Helsingin klinikka ei tehnyt muunsukupuolisille sukupuolenkorjausleikkauksia.
Kaikki meni hienosti. Lääkäri oli Martusta älyttömän ihana.
– Ainoastaan kanyylin laitto oli ahdistava kokemus kaltaiselleni neulakammoiselle. Harjoittelija haki verisuonta pitkään.
Kun Martu oli toipunut leikkauksesta, olo oli suunnattomasti kevyempi. Kaikki tavalliset asiat elämässä helpottuivat, koska oman kehon kanssa oli parempi olla. Oli myös ihmeellistä, että pystyi pitämään tiukkoja paitoja ilman, että hävetti.
Transpoliklinikalta Martu sai hormonireseptin hankkiakseen testosteronia, jolla lisätään miessukuhormonin osuutta kehossa. Se voi saada aikaan miessukupuolelle ominaisia piirteitä, kuten äänen madaltumista ja karvoituksen lisääntymistä.
– Mutta jätin hormonit ostamatta. Totesin, että en tarvitse niitä.
Vaikka keho onkin ollut naisen, Martun ei tarvitse lisätä siihen miehisiä ominaisuuksia, jotta hän tuntisi olevansa oma itsensä. Rintojen poisto riitti.

Sukupuoli-identiteetti voi löytyä vaikka vasta vanhana

Oulussa eletään kevään ensimmäisiä oikeasti valoisia päiviä. Martu keittää aamupäiväteetä kerrostaloasunnossaan Heinäpäässä. Kuura-koira pyörii ympärillä ja vaatii rapsutuksia. Herkällä eläimellä on ollut ikävä.
– Tulin juuri kotiin Kajaanista, jossa kävin Lähde-hankkeen vuoksi. Autan sellaisia erityisiä ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotka vielä etsivät, keitä ovat.
Martu kertoo, että haluaa auttaa kaikkia löytämään oman itsensä. Sukupuoli-identiteetti voi löytyä todella vasta keski-iässä, kuten Martulle kävi. Tai vanhanakin.
Nykyisin sukupuolen moninaisuudesta puhutaan enemmän kuin ennen, joten moni keski-ikäinen voi alkaa tarkastella itseään uudestaan. Sukupuoli-identiteetti voi elämän aikana myös muuttua.
– Kun palapelin saa tehtyä, sitä ei kontaktoida päällystysmuovilla. Sen voi rakentaa joskus uudestaan, Martu sanoo.
Lennu-kissa lymyilee hattuhyllyllä. Untamo tulee syliin rapsutettavaksi.
Martua harmittaa nykyinen keskustelu, jonka mukaan kaikki on niin vapaamielistä, että ”homoja on alkanut ilmestyä joka puolelle”.
– Sukupuolen moninaisuutta on ollut aina, mutta ennen sille ei ole ollut nimeä. Kun jokin asia saa nimen, siitä aletaan puhua.

"Vessoista olisi helppo ottaa mies- ja naistarrat pois"

Monet asiat Suomessa olisivat Martun mielestä sellaisia, joita olisi helppo toteuttaa pienellä rahalla ja jotka helpottaisivat sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevia valtavasti.
– Vessoista olisi helppo ottaa mies- ja naistarrat pois ja kirjoittaa niihin, että vessa. Ei sitä varten tarvitse repiä seiniä alas, Martu sanoo naurahtaen.
Oma minä tuntuu nyt vakaalta ja hyvältä. Rintojen kohdalla on nyt arvet, jotka hieman kutittavat.
Olohuoneen seinällä sateenkaariviirin takana lepää rakkaan Ullan kuva.
– Ulla sanoi, että hän sai elää itsensä näköistä elämää. Sen olen koettanut ottaa ­Ullalta opiksi.
Martu Väisäsen ­mielestä kaikkien ­pitäisi voida olla ­sellaisia, kuin ovat. Jos ei ole tyttö eikä poika, ei ole pakko ­olla kumpaakaan. – Ja tämä ei myöskään ole keltään ­tytöltä tai pojalta pois.
2 kommenttia