Apu

Martti Suosalo täyttää 60 vuotta: ”Olen hyvä isä, mutta myös mököttävä marttyyri”

Martti Suosalo täyttää 60 vuotta: ”Olen hyvä isä, mutta myös mököttävä marttyyri”
Martti Suosalo on monen silmissä Suomen ykkösnäyttelijä, jonka hahmoissa miehet sanovat näkevänsä itsensä. Kotona hän sanoo tekevänsä kuten Virpi-vaimo katsoo oikeaksi. Laiska mutta perin ahkera mies kertoo olevansa kuin tuuliviiri: – Minusta ei saa selvää kukaan, vähiten minä itse.
Julkaistu: 4.5.2022

Ihana Virpi Suutari. Näillä sanoilla alkaa yksi luku näyttelijä Martti Suosalon tuoreessa elämäkerrassa. Hän kirjoitti sanat Ajaston kalenterinsa viimeiselle sivulle punaisella puukynällä, jotta muistaisi, että Virpi oli ihana. He tapasivat elokuussa 1994 Manala-ravintolassa Helsingissä. Martti kertoo, että häneltä puuttui sosiaalista aloitekykyä, mutta baaritiskillä hän osoitti sitä oikealla hetkellä.

– Ei minun tarvinnut sanoa kuin muutama sana. Toiselta puolelta alkoi papupata puhua.

Joulun alla Virpi Suutari odotti jo vauvaa.

Kalenteri on Martilla yhä tallessa, mutta sivu repeytynyt niin, että nyt siinä lukee hana Virpi Suutari.

Virpin mukaan heissä kohtasi Manalan baaritiskillä kaksi pohjoisen ihmistä. Martille kaikki oli selvää heti.

''Voi sanoa niin, että olemme toistemme suuret rakkaudet. Vuosien myötä rakkaus muuttaa muotoaan ja syvenee. Saamme rakastaa lapsiamme, ja rupesin rakastamaan Virpiä lasteni äitinä ja perheen sisällä erilaisissa rooleissa. Siitä tulee kumppanuutta, ja olemme myös yhtiökumppanit. Olemme onnekkaita monen asian suhteen. Saan olla kiitollinen siitä, että asiat ovat menneet näin hyvin.''

Näin sanottuaan hän koputtaa keittiön puista pöytää.

Näyttelijä Suosalo on tullut lukemasta tuoretta elämäkertaansa äänikirjaksi. Johanna Venhon kirjoittama Martti Suosalon tähänastinen elämä (WSOY) on minämuotoinen, mutta päähenkilö korostaa, että teos on Venhon, ei hänen.

– Pystyn allekirjoittamaan kaiken, huumorin ja rytmin. Hän on tehnyt kirjan taitavasti.

Martti on vastikään esiintynyt Pohjois-Ruotsissa ja Lapissa ja ehtinyt myös hiihtää, mistä kertovat päivettyneet kasvot. Hän kertoo tyytyväisenä, että tyttäret Siiri ja Aino tulivat pohjoiseen muutamaksi päiväksi. Joulumaa-elokuvan kakkososaakin on kuvattu.

– Tämän ikäisenä käyn elokuvissa piipahtamassa juoppona, pettäjänä tai psykopaattina.

Laiskottelu on yksi Martti Suosalon harrastuksista. Kun hän kiertää esiintymässä eri puolilla Suomea, siihen tarjoutuu mahdollisuus hotellihuoneissa. Hän makaa sängyllä ja haaveilee – sitä hän on tehnyt lapsesta asti.

Helsingin Kaupunginteatterissa Martti oli keväällä pääroolissa näytelmässä Mikko Räsäsen tulevaisuus, mutta enimmäkseen hän myy itse esityksensä puolisonsa Virpin ja itsensä yhteisen yrityksen kautta. Ohjelmistossa on 7–8 esitystä, monologeja ja pienen kokoonpanon kanssa. Koko ensi syksy on jo täynnä.

Tiivis työtahti ihmiselle, joka kuvaa itseään laiskaksi.

– Olen myös huono sanomaan ei.

Martti Suosalo ja Virpi Suutari ovat olleet yhdessä 25 vuotta. Lapset ovat lukeneet Martin elämä­kertakirjasta vanhempiensa kohtaamisesta. – Nuorimmaista järkytti, että suutelimme baaritiskillä ja että menin heti yöksi Martin luokse, Virpi kertoo.

Dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari kuvaa Martin elämäkerrassa puolisoaan korkeampien voimien valitsemaksi näyttelijäksi. Tapanilan-kodissa hän sanoo, että näyttämö on Martin koti.

– Kuulut näyttämölle, mutta toivottavasti tämä koti on yhtä tärkeä.

– Täällä ei tiedä, mitä tapahtuu. Näyttämöllä on turvallista olla. Siellä joku toinen on valinnut puolestasi, mitä siellä tapahtuu, Martti kuittaa.

Kotona Virpi johtaa perheen orkesteria.

– Saan työssä päättää ihan tarpeeksi, joten minulle sopii mainiosti, että kotona on kumppani, joka päättää asioista. Virpi saa visioita, jotka minä toteutan. Kun hän lausuu avainsanat pitäisikö tehdä, rupean välittömästi tekemään.

Jos Virpi pohtii, pitäisikö valokuvat laittaa albumiin, Martti ajaa Prismaan, ostaa albumit, lajittelee ja liimaa.

Martin työt taas pyörittävät perheen taloutta. Dokumenttielokuvat eivät ole rahasampo, vaikka Virpin tekemä Aino ja Alvar Aallosta kertova dokumentti oli myös taloudellinen menestys. Puolison elokuvaprojekteissa Martti hoitaa logistisia asioita, sillä lailla myös säästetään ja voidaan käyttää raha jälkitöihin ja laadun parantamiseen.

Leikatessaan Kansanradio-dokumenttia Virpi käytti hyväkseen Martin lahjoja. Martti pystyy esimerkiksi sanomaan, millä ajoituksella joku on hauskaa tai miksi auton täytyy kääntyä sekuntia aikaisemmin.

– Virpi taas osallistuu töihini sivistämällä minua. Hänellä on vahva taidesivistys, ja hän tietää, mitä tarvitsen. Hän lukee Hesarin ja referoi minulle tärkeimmät asiat. Tiedon hankkiminen on Virpin harrastus, ja hyödyn siinä sivussa. Keskustelemme ja kommentoimme toistemme töitä.

Ennen kuin Martti Suosalosta tuli näyttelijä, hän ehti olla autonkuljettaja, rakennusmies, talonmies, tarjoilija, tiskaaja, pizzakokki, siivooja ja ikkunanpesijä. Näyttelijänäkin hän kuvaa itseään työmieheksi. Ja työ pitää tehdä hyvin.

– Pelkillä lahjoilla ei kukaan pärjää. Pitää nähdä vaivaa sen eteen, että saa yhteyden yleisöön. Se on pitkällinen tie.

Teatterikorkeakouluun Martti pääsi kolmannella yrittämällä, ensimmäiselle Jouko Turkan vuosikurssille. Tämän mielestä Martti ja Anna-Leena Härkönen olivat kurssin lahjakkaimmat. Martti kertoo oppineesta Turkalta paljon teatterista ja taiteesta – ja sen, ettei huumori ole pilkkaa, vaan myötätuntoa.

Teatterikoulu ja Turkan aika ei jättänyt häneen traumoja. Mutta kun Martti muisteli elämäkertaansa varten Turkkaa, hän itki pian hillittömästi sohvalla ja piti Virpiä kädestä. Se teki hyvää, vaikka jossain kohtaa Turkka alkoi tivata hänen päänsä sisällä, oliko tuo nyt sitten uskottavaa.

Syksyllä 1983 opiskelijat esittivät Tuhat ja yksi yötä, jossa Martti oli näyttämömies Simppa. Hän oli lavalla rakennushanskat käsissä. Siitä tuli tärkeä rooli. Turkka sanoi, että jätkä on Martin perushahmo ja kutsui häntä koko kouluajan jätkäksi. Näyttelijä Kari Väänänen totesi esityksen nähtyään, että sillä roolilla Martti tulee tekemään leipänsä.

– Kari oli oikeassa. Jokaisella näyttelijällä on perushahmo, joka lähtee rönsyämään. Minussa se on jätkä Jäppinen. Jätkä jäntevä on työteliäs veijari, kulkuri ja tukkijätkä. Lapissa se on kunnianimi.

Jouko Turkan ohjaamaa Seitsemää veljestä harjoitellaan Teatteri­korkeakoulun jumppasalissa 1986. Kuva elämäkerrasta.

Edesmennyt kriitikko Jukka Kajava totesi suositun Luolamies-monologin arviossaan: ”Marttihan on yksi meistä.” Näyttelijä itse toteaa, että juuri se on hänen suosionsa avain. Hän ei ole koskaan kuvitellutkaan olevansa muuta.

''Näin tulevat ihmiset sanomaan. Eilen viimeksi, ja kahdesti. Myös miehet pystyvät samastumaan minuun. En ole naisten- vaan miestenmies. En ole heidän kilpailijansa, vaan he näkevät jotain sellaista, joka lohduttaa. He näkevät itsensä näyttämöllä ja valkokankaalla. Se on hieno asia.''

Vastikään esityksen jälkeen kaksi jylhää miestä kertoi Martille oluttuoppiensa äärestä, että näytti siltä, ettei hän ollut harjoitellut yhtään.

– Siihenhän pyritään. Mielestänihän näyttelen niin perkeleesti. Se oli parasta kiitosta, jota olen aikoihin saanut.

Esiintyessään Martti Suosalo saa yleisön nauramaan sydämensä pohjasta ja liikuttumaan kyyneliin. Tätä hän kommentoi kulmiensa alta.

– Puolet petäjäistä -osasto kulkee suvussa. Kuulisittepa setäni Paavon jutut.

Hän kertoo tarinan perheen talon synnystä. Paavo-setä on ay-mies ja timpuri. Hän ei ollut tavannut veljenpoikaansa 20 vuoteen, mutta tuli rakentamaan Martille taloa ja majoittui tontille parhaat päivänsä nähneeseen asuntovaunuun. Sähkötöihin tuli apuun Paavon poliittisten aikojen kaveri Reko.

– Taloon olisi tehty sähköt noin viikossa, mutta nämä kaksi saivat käytetyksi kuukauden. Juttua piisasi.

Ensimmäisen kerran Martti Suosalo huomasi nauttivansa esiintymisestä, kun hän kuusivuotiaana oli mallina lastenmuotinäytöksessä Oulun Centrum-tavaratalossa. Isä Kalle oli E-liikkeen töissä ja sen myötä lapsetkin olivat mainostehtävissä. Isoisä Martti oli harrastajanäyttelijä. Häntä Martti ei ehtinyt tavata, mutta nimi oli enne, sillä etunimen lisäksi isoisältä periytyi ammatti.

Martin ensimmäiset yhdeksän vuotta perhe asui Tuirassa Oulussa. Sitten muutettiin Turkuun isän työn perässä, Eine-äiti hoiti kotia ja lapsia, Marttia ja kolme vuotta vanhempaa isosiskoa, Merjaa. Martin lukioiässä palattiin Ouluun, kun isästä tuli Eka-Marketin johtaja. Oulussa Martin jalkapalloilu vaihtui nuorisoteatteriin.

Lapsina sisarukset viettivät kesiä Rovaniemellä äidinäidin Elisi-mummon luona. Harras vanhoillislestadiolainen opetti lapsille iltarukouksen: ”Tule Jeesus lapses luo, armos, siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa.”

–En käy kirkossa enkä lue Raamattua, mutta joka ilta luen Elisi-mummon rukouksen. Olen opettanut sen lapsillekin, ja se toimii.

Vanhemmat ovat Martille yhä läheisiä, äiti rakkaista rakkain. Hän on ymmärtänyt kaikki poikansa kohellukset.

– Äiti on hyvin lappilainen ihminen, periaatteen nainen. Hän on aina ollut perheemme hiljainen johtaja. Äitiin voi aina luottaa eikä hän ole tuuliviiri kuten minä. En ole periaatteen mies missään asiassa. Minusta ei saa selvää kukaan, vähiten minä itse. Yllätän itseni joka päivä.

Pikku-Martti porkkanamaalla kesällä 1967. Taustalla Merja-sisko. Kuvitusta Martti Suosalon elämäkerrasta.

Martti sanoo, että tyytyväisyys on hänelle ominainen olotila. Hän uskoo, että kaikki järjestyy – ja on järjestynytkin.

Hänellä on silti lapsesta asti ollut myös lempinimi Martti Marttyyri. Hän juoksi Merja-siskonsa perässä ja oli aina joukon pienin. Hän koki epäoikeudenmukaisuuden tunteita, kun jäi paitsi jostain mitä isommat saivat. Piirre putkahtelee yhä esiin. Se tulee esille asioissa, joihin hän on alistunut vastentahtoisesti. Hän myös syyllistyy helposti.

– Kärsin hiljaisesti mököttäen, mikä taas on puuduttavaa läheisille. Mökötän ehkä päivän. Riippuu siitä, miten isosta asiasta on kysymys ja kuinka nopeasti tajuan sen itse. Aikani puntaroituani näen, ettei ollut mitään syytä. Pyydän anteeksi, että olen mököttänyt ja ollut marttyyri.

Virpi kuvaa Marttia itsenäisimmäksi ihmiseksi, jonka hän tuntee. Martti sanoo tämän johtuvan juuri niistä monista käytännön ammateista, joita hän ehti kokeilla ennen teatteria. Niistä on hyötyä perheen pyörittämisessä.

– Pystyn ryhtymään toimeen välittömästi. Joskus itsenäisyys menee liian pitkälle enkä tajua pyytää apua. Mielelläni teen itse, mutta pitäisi oppia delegoimaan asioita toisille.

Virpi kehuu Marttia myös loistavaksi isäksi.

– Varmasti olen sitä ja uskon, että muutkin isät ovat loistavia. Isät osallistuvat lasten kanssa puljaamiseen eri tavalla kuin aikaisemmin. Mutta he eivät ole niin käteviä ja taitavia kuin entiset isät, jotka opettivat taitoja pojilleen. Ei itsenikään ole tullut niitä hirveästi opetetuksi Iivarille.

Lapsista 26-vuotias Iivari ja 22-vuotias Siiri ovat jo omilla teillään, kotona asuu 16-vuotias Aino.

– Nautimme väljän pesän syndroomasta. Suhde lapsiin ei katoa, kun he muuttavat pois kotoa. He asuvat lähellä, tulevat usein sunnuntaisin syömään ja vaihdamme kuulumiset.

Martti Suosalo täyttää heinäkuussa 60 vuotta. Omalle nuorelle itselleen, jonka omaisuus mahtui muovipussiin ja joka asui Ryhmäteatterin pukuhuoneessa koiransa Jäppisen kanssa, hän sanoisi näin: ”Älä koskaan päädy tilanteeseen, että istut keittiönpöydän ääressä kertomassa siitä, että olet päässyt tähän pisteeseen. Älä mieti turhia.”

''Siihen aikaan, kun olin itsekseni, kaikki pääkopassa oli teatteria. Perheen tultua pystyin ajattelemaan muitakin asioita. Näyttelijän on tärkeää nähdä arkea ja poimia siitä asioita eikä tuijottaa omaa napaansa.''

Ikää hän ei ajattele muuten kuin että näyttelijän työkaluna toimiva keho on kuin tylsyvä kirves. Polvi vaivaa, ja hän on tänään menossa näyttämään sitä fysioterapeutille.

– Martti on kiukkuinen kuin ampiainen, kun ei pääse polven takia nyt juoksemaan, Virpi kommentoi hymyillen.

– Polvi on kuitenkin maapähkinöitä siihen nähden mitä jotkut kaverit ovat joutuneet kokemaan, Martti vastaa.

Kiertävän komeljanttarin – kuten Martti itseään kutsuu – työ jatkuu.

Suunnitelmissa on myös perustaa Sirkus Suosalo. Se on 250 hengen teltta, jonka hän laittaisi pystyyn sinne, minne esityksensä vie. Teltan pystyttäminen kävisi myös kunnon hoitamisesta.

– Tykkään roudata, tykkään ajaa autoja ja tykkään esittää. Saisin kaiken siinä samassa paketissa.

Martti Suosalo

● Syntyi: 19. heinäkuuta 1962 Oulussa.

● Asuu: Helsingissä.

● Perhe: puoliso, dokumenttiohjaaja Virpi Suutari, lapset Iivari, 26, Siiri, 22, ja Aino, 16.

● Ajankohtaista: huhtikuun lopussa ilmestyi Johanna Venhon kirjoittama elämäkerta Martti Suosalon tähänastinen elämä (WSOY).

Meikki Tiina-Maria Valanti. Martin huivi Vaatturiliike Sauma.

Juttua muokattu 6.5. kello 9:48: Korjattu Suosalon syntymäpäivä.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
2 kommenttia