Kun Martti J. Kari kuoli, Niina-vaimon valtasi musertava suru: ”Tuntuu kipeältä, miten kovasti kaipaan Maraa”
”Vaikka olen pappi ja kuoleman ammattilainen, olen ihan romuna, sanoo viime syksynä syöpään kuolleen tiedustelueversti Martti J. Karin leski Niina Kari. Nyt Karin perheessä muistetaan rakasta miestä ja isää: ”Kun Mara sairastui, hän uskalsi ottaa enemmän kontaktia tunteisiinsa”.
Pastori Niina Kari on juuri päättänyt messun jyväskyläläisessä vanhuspalvelukeskuksessa. Hän on jakanut ehtoollisen ja puhunut elämän leivästä. Jeesus sanoi: "Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään."
Messun jälkeen Kari on hakenut toimittajan autolla ja tarjoaa nyt keittiössään piirakkaa. Hän on huolissaan piirakkapohjan kovuudesta. Perheen nuorin tytär Peppi, 19, sanoo, että pohja on ehkä vähän paksu. Oikeasti pohjassa ei ole mitään vikaa.
Kun Niina Kari kokkasi miehelleen, tiedustelueversti Martti J. Karille, “Maralle”, ruoka saattoi usein vähän kärähtää. Sen jälkeen kun Martti sai eturauhassyöpädiagnoosin vuonna 2018, pari saattoi heittää asiasta hurttia huumoria.
– Sanoin Maralle, että nyt ei haittaa vaikka ruuassa olisi vähän karsinogeenejä – sinullahan on jo syöpä. Mara sanoi siihen, että "Hei, kiitos muistutuksesta.”
Kari ei ole omasta mielestään kummoinen kokki. Sitä mieltä oli kuulemma myös puoliso, elokuussa 2023 syöpään menehtynyt eversti ja työelämäprofessori Martti J. Kari, jonka suomalaiset tuntevat Venäjä-asiantuntijuudestaan, suureksi hitiksi nousseesta Venäjä-youtube-luennostaan ja selkeistä turvallisuuspoliittisista lausunnoistaan.
Hänen elämästään on juuri ilmestynyt postuumi, Laura Halmisen toimittama muistelmateos Martti J. Kari – Käsikirjoitukset eivät pala (Docendo), joka kertoo erityislaatuisen miehen erityislaatuisesta elämästä.
Martti J. Kari tuli tunnetuksi selväsanaisena ja elävänä luennoitsijana ja sotilastiedustelun asiantuntijana. Kotona hän oli toinen mies, rakastava, erityinen mies ja isä.
Kaikki päättyi siihen hetkeen viime syksynä, kun Martti J. Kari sulki läheistensä vierellä silmänsä viimeisen kerran ja nukkui pois.
”Olen aina ajatellut, että kuolema puhuu minulle. Ja kuitenkin nyt kun Mara on kuollut, olen ihan romuna.”
Kevät on saapumassa Jyväskylään ja Niina ja Peppi Kari sekä villakoira Obi-Wan Kenobi opettelevat elämää arkeaan ilman Maraa. Asiat rullaavat, mutta ikävä on kova. Peppi valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin, pääsykokeisiin, valmentaa taitouintia ja tekee töitä Mäkkärissä.
Obi-Wan Kenobi on siirtynyt nukkumaan Maran kainalosta Niinan kainaloon. Kun isäntä kuoli, “Obi” oksenteli ja lopetti syömisen hetkeksi kokonaan.
Niina hoiti miestään viimeisen puolen vuoden ajan kotona, ja jatkaa nyt töitään pappina. Hän on työskennellyt sairaalapastorina vuodesta 2021, ja rakastanut työtä koko sydämestään.
Kun oma puoliso sairastui, tuntui, kuin oma ammatti olisi valmistanut häntä istumaan sairaalapedin vierellä ja hoivaamaan sairasta.
Mutta ei papin työ silti tee oman puolison kuolemasta yhtään sen helpompaa.
– Minähän olen kuoleman kohtaamisen ammattilainen. Vietin paljon aikaa syöpä- ja veritautien osastolle, ja koin, että kuolema puhuu minulle. En silti osannut valmistautua siihen. Ja nyt kun Mara on kuollut, olen ihan romuna.
”Korona oli meille tosi hyvää aikaa. Oli mahdollisesti sen yhdessä vietetyn ajan seurausta, että lopetimme riitelemisen ihan kokonaan.”
Sairastumiseen liittyy usein monta lannistavaa vaihetta, ja monta toiveikasta uutta alkua. Niin kävi tässäkin perheessä.
Vuonna 2018 Martilla diagnosoitu eturauhassyöpä saatiin aluksi kuriin sytostaattihoidoilla. Tuttu onkologi ehti jo vakuutella Kareja siitä, että ei Mara tähän syöpään kuole.
Sairastaessaan Mara sai paljon aikaan, esimerkiksi viimeisteli väitöskirjansa vuonna 2019. Aikaansaavuus vaikutti mahdollisesti siihen, että perhe lähestulkoon unohti koko syövän vuoden 2020 paikkeilla. Koronan takia vanhemmat viettivät enemmän aikaa yhdessä kuin vuosiin.
– Korona oli meille tosi hyvää aikaa. Oli mahdollisesti sen yhdessä vietetyn ajan seurausta, että lopetimme riitelemisen ihan kokonaan.
Vuonna 2022 lopulla havaittiin kuitenkin keuhkosyöpä. Keväällä 2023 etäpesäkkeet olivat levinneet aivoihin, jossa niitä oli useita kymmeniä. Mitään ei ollut tehtävissä.
”Ihmisen täytyy kuulla, jos toivoa selviytymisestä ei enää ole. Pyysin lääkäriä kertomaan saman tiedon myös lapsille.”
Maaliskuussa 2023 Niina Kari pyysi lääkäriä kertomaan rehellisen arvionsa siitä, kuinka paljon heillä olisi yhteistä aikaa jäljellä. Lääkäri sanoi, että puolta vuotta pidempään hän ei uskalla luvata. Tuosta arviosta Niina Kari on edelleen kiitollinen.
– Ihmisen täytyy kuulla, jos toivoa selviytymisestä ei enää ole. Pyysin lääkäriä kertomaan saman tiedon myös lapsille.
Martti J Kari suhtautui omiin paranemisen mahdollisuuksiin optimisesti vielä joitakin kuukausia ennen kuolemaansa. Hän ehdotti vaimolleen, että he ostaisivat JYP:in kausikortit syksylle 2023, kuten heillä oli tapana tehdä.
– Mara sanoi, että en mä nyt vielä kuole, meillä on koko syksy aikaa käydä peleissä.
Heinäkuussa 2023 Martti J Karille nousi kuitenkin kova kuume, ja seitsemän viikon sairaalahoidon jälkeen Kari menehtyi.
”Mara sanoi, että älä lähde. Oli ainoa oikea ratkaisu tehdä niin.”
Viimeisten viikkojen aikana Karin huoneen ovi kävi tiuhaan. Sisään tuli milloin kukakin viidestä lapsesta ja neljästä lapsenlapsesta. Obi-Wan Kenobi torkkui isännän kainalossa tavalliseen tapaansa.
– Äiti nukkui sairaalassa kaiket yöt. Isä oli tosi vähän yksin, Peppi Kari kertoo.
Se oli myös Maran viimeinen toive.
– Mara sanoi, että älä lähde. Oli ainoa oikea ratkaisu tehdä niin.
Niina Kari pahoittelee itkemistään, vaikka toimittajakaan ei suoriudu haastattelusta kuivin silmin. Karien suhteessa Niina Kari on aina ollut se tunteellisempi. Hän on heistä kahdesta se, joka raivosi ja huusi.
Martti J Kari saattoi puhua kotona raivostuttavuuteen asti inttitermein. Niina Kari sanoo huomauttaneensa puolisolleen asiasta.
– Piti ihan välillä sanoa, että tämä ei ole intti vaan sinun kotisi!
Sotilaskieli saattoi toisinaan antaa kylmän ja ankaran kuvan Martti J Karista.
Eräässä vanhempainillassa hän sanoi, että “kaikki tottelevat kipua”, kun tarkoitti, että jos lapsi ei tottele yhdessä asetettuja sääntöjä, siitä pitää seurata jokin kohtuullinen rangaistus, kuten Pikku Kakkosen epääminen.
”Jos joku lapsista unohti pedata sängyn, Mara soitti perään ja sanoi että sänky on petaamatta, tule petaamaan.”
Myös Peppi-tytär muistaa, että isän sanomisia sai välillä hävetä ja selitellä.
– Kasvatuksesta meillä oli eri näkemyksiä. Maran mielestä sänky oli aina pedattava, koska se on kodin sisäisen kurin ilmentymä. Ja jos joku lapsista unohti pedata sängyn, Mara soitti perään ja sanoi että sänky on petaamatta, tule petaamaan, ja silloin piti tulla. Näissä jutuissa olimme erimielisiä.
Niina Kari tapasi Martti J Karin vuonna 2002, ja suhde eteni nopeasti. Peppi syntyi vuonna 2004. Karin perheen neljä vanhempaa lasta, Sonja, Tommi, Matti ja Eeva syntyivät ensimmäisestä liitosta Jaana-vaimon kanssa.
– Oli lapsille tosi vaikea paikka, että vanhemmat eroavat ja samalla pitää totutella isän uuteen puolisoon ja vauvaan. Mutta minä olin 41 kun sain Pepin, eikä siinä vaiheessa voinut jäädä odottelemaan. Oltiin jo todella kalkkiviivoilla.
Niina Kari kuvailee puolisoaan sääntöjä rakastavaksi mutta myös ehdottoman luotettavaksi, johdonmukaiseksi ja oikeudenmukaiseksi isäksi.
”Rakastin sitä, että hän uskalsi näyttää, että jokin asia todella koskettaa häntä.”
Peppi Kari kertoo, että iskä teki rajat “hyvin selviksi”.
Kun Peppi täytti kahdeksan, isä otti tavaksi sanoa tyttärelleen puoliksi vitsillä lausutun mantran kun tämä lähti ulos kavereidensa kanssa. Se kuului: “ei poikia, ei huumeita, ei alkoholia”.
Mantra toistettiin viimeisen kerran kesällä 2023, kun täysi-ikäinen Peppi oli lähdössä juhlimaan Ruis-Rockiin, ja isää saattohoidettiin sairaalassa.
Kylmä mies Martti J Kari ei ollut.
– Kun Mara sairastui, hän ehkä uskalsi ottaa enemmän kontaktia omiin tunteisiinsa. Kyllä me monesti itkimme yhdessä, ja se lähensi meitä. Rakastin sitä, että hän uskalsi näyttää, että jokin asia todella koskettaa häntä.
Karien kaksikymmentävuotiseen liittoon mahtui vaikeitakin vaiheita. Heitä yhdisti se, että molemmat istuivat huonosti oman ammattinsa sosiaalisiin odotuksiin.
Niinaa on toisinaan kuvailtu “maalliseksi papiksi”, joka ei perusta teologisesta kikkailusta. Martti J. Kari taas oli tiedustelueverstiksi epämuodollinen, mikä oli myös hänen suosionsa salaisuus.
Kari piti huippusuositun luentonsa Jyväskylän yliopistolla Venäjän strategisesta kulttuurista pukeutuneena huppariin ja pipoon. Pipo ei tosin ollut tyylikannanotto vaan seurausta sytostaattihoitojen aiheuttamasta palelemisesta. Kari karsasti prameilua ja oli tunnettu hauskana ja välittömänä seuramiehenä, joka osasi murtaa jään missä vain tilanteessa. Niina Karin mielestä Maran saama lempinimi “Hessu-Hopo” ei ole lainkaan osuva. .
Kari karsasti prameilua ja oli tunnettu hauskana ja välittömänä seuramiehenä, joka osasi murtaa jään missä vain tilanteessa. Niina Karin mielestä Maran joskus käytetty lempinimi “Hessu-Hopo” ei ole lainkaan osuva.
– Mara saattoi välillä tekeytyä tyhmäksi, jos katsoi että siitä oli jossain tilanteessa hyötyä. Mutta Mara oli myös älykkäimpiä tapaamiani ihmisiä. En ole koskaan tavannut toista vastaavan suorituskyvyn ajattelijaa. Ei todellakaan mikään Hessu-Hopo, jolle asiat vaan tapahtuvat.
”Hän oli ärsyttävyyteen asti lojaali.”
Martti teki Niinalle jo tavatessa hyvin selväksi, että Puolustusvoimien työntekijälle isänmaa etu tulee aina ensin. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että Puolustusvoimien auto ei todellakaan ollut käytettävissä edes lyhyttä perheen kauppareissua varten.
– Mä en ota mitään kuprua, en mitään kuprua, Mara sanoi tällaisissa tilanteissa.
Tiettävästi kerran Martti J Kari kiersi Puolustusvoimien sääntöjä.
Niina Karin mukaan Mara oli juuri eronnut neljän lapsensa äidistä, ja vuokrannut pienen yksiön Jyväskylästä. Nuorin tytär Eeva oli isällään kylässä, ja sai muropaketista cd-rompun, jossa oli lasten tietokonepeli. Tytär pyysi hartaasti, että saisi pelata peliä Puolustusvoimien läppärillä. Isä taipui, jäi asiasta kiinni ja sai työnantajaltaan nuhtelut.
– Mutta se oli ainoa kerta, kun Mara antoi mihinkään Puolustusvoimiin liittyvässä asiassa yhtään milliä periksi. Hän oli ärsyttävyyteen asti lojaali, Niina Kari naurahtaa.
Mutta ikilojaalia Marttia ei tässä kodissa ole.
Ihan tavallinen arki. Se on Niina Karille juuri nyt arvokkainta. Silti se, miten kipeää oman puolison menettäminen tekee, on lyönyt ällikällä. Jopa kokeneen sairaalapastorin.
”Kuolema ei lupia kysele. Siihen on vain suostuttava, se on vain hyväksyttävä, ei ole vaihtoehtoja.”
Niina Kari toivoo, että kokemus on tehnyt hänestä edes vähän armollisemman ja empaattisemman kuolevia ja kuolevien läheisiä kohtaan.
– Kuolema ei lupia kysele. Siihen on vain suostuttava, se on vain hyväksyttävä, ei ole vaihtoehtoja. Tuntuu aivan kipeältä, miten kovasti kaipaan Maraa. Sitä, miten pontevasti hän meni eteenpäin ja miten kaikki tuntui hänen kanssaan järjestyvän. Olen ihan älyttömän kiitollinen siitä, mitä meillä oli yhdessä. Ja olemme sopineet, että me Karit pidämme aina yhtä.
