Eeva

Marrakesh - Matka tuhannen ja yhden yön satuihin

Marrakesh - Matka tuhannen ja yhden yön satuihin
Marokon Marrakesh on kaupunki, joka tarjoaa löytöretken kaikille aisteille. Matkalle mahtuu koristeellista arkkitehtuuria, minareeteista kaikuvia rukouskutsuja sekä mausteiden ja lihapatojen huumaavaa tuoksua.

Punertavan hiekkakivimuurin ympäröimässä Marrakeshin vanhassakaupungissa, medinassa, on satukirjojen tunnelmaa. Lentäviä mattoja ei näy, mutta käärmeenlumoajat ja ennustajat kerääntyvät viihdyttämään kansaa Djemaa el-Fna -aukiolle eli Tarinankertojien torille.

Tori on täynnä elämää aamusta myöhään yöhön – iltaisin se muuttuu Afrikan suurimmaksi ulkoilmaravintolaksi.

Medinasta löytyy moskeijoita, palatseja ja basaareja mutta myös persoonallisia majapaikkoja. Marokossa moni riad, perinteinen kaupunkihuvila, on remontoitu pieneksi designhotelliksi. Riadit ovat kuin rauhallisia keitaita vilkkaan kaupungin kuhinassa.

Torielämää on hauska seurata ravintoloiden kattoterasseilta.

Tarinankertojien toria ympäröi neljä moskeijaa, joista vaikuttavin on 1100-luvulla rakennettu Koutoubia. Sen 77 metriä korkea minareetti on Marrakeshin tunnetuin maamerkki.

Muilla kuin muslimeilla ei ole asiaa moskeijan sisälle, mutta rakennuksen arkkitehtuuria voi ihailla sen puutarhasta.

Matkailija saa nauttia hulppeista näkymistä myös Tarinankertojien torin vierustan ravintoloissa. Jos kipuaa Le Grand Balcon du Café Glacier -ravintolan suositulle kattoterassille perjantaina puolenpäivän aikaan, voi samalla seurata muslimien rukouspäivän saarnaa.

Perjantainen rukoushetki vastaa kristittyjen sunnuntaista jumalanpalvelusta. Koko tori pysähtyy silloin hetkeksi. Vaikka kieltä ei ymmärtäisi, korva poimii tutun sanan sieltä täältä.

Islamilainen arkkitehtuuri on geometrisen koristeellista.

Djemaa el-Fnalta voi sukeltaa suoraan Afrikan suurimpien ostoskujien labyrintteihin. Väkeä kuhisevilla, sokkeloisilla soukeilla ei tarvitse pelätä eksymistä, jos painaa mieleen jonkin näkyvän maamerkin, jonka mukaan suunnistaa.

Perinteisesti jokainen souk on erikoistunut yhdenlaisen tavaran, kuten koriste-esineiden, mausteiden tai villamatojen, myyntiin. Rajat eivät ole tarkkoja, joten koskaan ei voi tietää, millaisia aarteita eteen sattuu.

Arabit ja Marokon alkuperäisasukkaat, berberit, ovat kauppiaskansoja. Myyjien sinnikäs tyrkyttäminen voi matkailijasta tuntua ensin oudolta, mutta sen ei kannata antaa häiritä.

Tinkiminen kuuluu asiaan, ja ostosten tekoon varataan aikaa. Aluksi tarjotaan reilusti alempaa hintaa kuin on valmis maksamaan. Tärkeintä on muistaa hymyillä – se saattaa laskea hintaa kolmanneksen.

Soukit ja medinan muut nähtävyydet tulevat parhaiten tutuiksi paikallisen oppaan kanssa. Majapaikat auttavat oppaan varaamisessa, kadulla tehtyihin tarjouksiin ei kannata tarttua. Puoli päivää kestävä opastettu kierros maksaa noin 10–15 euroa henkilöltä.

Pitkään haudutetut tagine-pataruuat ovat maukkaita. Marokon tunnetuimmat kokit ovat naisia.

Ilmassa leijuvat mausteiset tuoksut tekevät nälkäiseksi. Marokkolaisessa keittiössä yhdistyvät pohjoisafrikkalaiset ja ranskalaiset perinteet. Marokko oli Ranskan vallan alla vuodesta 1912 vuoteen 1956 asti, ja se näkyy yhä ruokakulttuurissa.

Lähes jokainen ravintola tarjoaa pitkään haudutettuja tagine-pataruokia, kuten kana-sitruuna-oliivitaginea tai lammas-luumutaginea.

Kuskusia syödään myös runsaasti, erityisesti pyhäpäivien aterioilla. Ohueen lehtitaikinaan leivottu ja kanelilla maustettu pastilla-piirakka taas maistuu lounasaikaan.

Marokkolainen ruoka ei itsessään ole tulista, jos siihen ei lusikoi reippaasti harissaa, paikallista chilitahnaa. Ruuan herkullinen maku syntyy mausteiden taitavalla yhdistelemisellä. Tärkeimmät mausteet ovat kumina, sahrami ja kurkuma. Kiehtova tuttavuus on myös 45 mausteen seos ras el hanout.

Minttuteetä juodaan niin arkena kuin juhlissa. Islamin usko kieltää alkoholin, mutta viiniä tarjoavia ravintoloita löytyy uuden kaupunginosan, Ville Nouvellen, puolelta. Raikkaita alkoholittomia drinkkejä kannattaa maistaa, samoin kuin vastapuristettuja hedelmämehuja.

Hauska tapa tutustua marokkolaiseen ruokakulttuuriin on vierailla järjestetyllä retkellä paikallisessa kodissa tai osallistua ravintolan kokkikurssille.

La Mamounia -palatsihotellin hulppeaan puutarhaan näkyy Marrakeshin tunnetuin maamerkki, 77 metrin korkeuteen kohoava Koutoubia-moskeijan minareetti.

Menneen maailman tunnelmaa arvostava nauttii sen sijaan Marrakeshin legendaarisen hotelli La Mamounian ilmapiiristä. Vaikka ei yöpyisikään palatsihotellin ylellisissä lakanoissa, sen upea puutarha on tutustumisen arvoinen.

Kun kierroksen jälkeen istahtaa teelle hotellin terassille, voi miettiä, oliko Winston Churchill oikeassa. Hän kun julisti, että La Mamounia on yksinkertaisesti mukavin paikka maan päällä viettää iltapäivää.

Helteisen päivän ilta saa kaipaamaan suihkua. Marokossa, kuten muissakin arabimaissa, on moskeijan naapuriin, saman vesilähteen ääreen usein rakennettu turkkilaistyylinen kylpylä, hamam. Siellä paikalliset peseytyvät pari kertaa viikossa.

Hamam muistuttaa höyrysaunaa, jossa ei ole kiuasta. Huoneen keskellä on lämmin kivipaasi, jonka päällä peseydytään. Pesun saa lisämaksusta, muuten kylvetään omatoimisesti.

Perinteisesti miehet ja naiset kylpevät erikseen, mutta parikylpykin voi olla mahdollinen. Vaihtoehtoja on luksuskylpylöistä vaatimattomiin hoitoloihin. Joissakin peseytymiseen voi yhdistää kauneus- tai rentoutushoitoja suomalaisittain edullisin hinnoin.

Ennen kuin varaa kylpykokemuksen, voi vilkaista, miltä paikka näyttää. Elämystä ei kuitenkaan kannata jättää väliin. Ujoimmat voivat tutustua hamamiin uimapuvussa.

Jardin Majorellen puutarhaan on kerätty kolmesataa aavikkokasvia viideltä eri mantereelta.

Ville Nouvellen tärkein nähtävyys on Jardin Majorelle. Se on ranskalaistaiteilija Jacques Majorellen vuonna 1924 suunnittelema moderni puutarha, jonka kolmesataa aavikkokasvia on kerätty viideltä mantereelta. Jättiläisbambut, sypressit, banaanipuut, ihmeköynnökset ja kaktukset piirtyvät kauniisti huvilan julkisivua vasten.

Nykyiseen loistoonsa puutarhan kunnosti muoti-ikoni Yves Saint-Laurent yhdessä elämänkumppaninsa Pierre Bergén kanssa 1980-luvulla. Kun Yves Saint-Laurent kuoli vuonna 2008, hänen tuhkansa siroteltiin tänne. Pari vuotta sitten alueen lähelle avattiin YSL-museo, jossa voi ihailla muotisuunnittelijan luomuksia eri aikakausilta.

Atlasvuoriston berberimarkkinoilla kaupankäynti ei suju ilman pitkällistä tinkimistä.

Atlasvuoristo kutsuu päiväretkelle berberikansan jalanjäljille. Maisemat vaihtuvat aavikosta vehreyteen, kun ajetaan neljän laakson läpi.

Marokon 32 miljoonasta asukkaasta yli kolmannes puhuu äidinkielenään berberikieliä. Suurin osa vähemmistökansasta toimii maanviljelijöinä ja asuu juuri ylänköalueilla.

Vuoristoon on helpointa lähteä oppaan johdolla. Päivän aikana piipahdetaan pikkukylissä, markkinoilla ja teekupposella berberikodissa.

Ohjelmaan voi valita myös patikointia, mönkijäsafarin tai jopa laskettelua. Monelle vuoristo tarjoaa yksinkertaisesti pakopaikan kaupungin helteestä, sillä Atlasvuorten korkein huippu kohoaa yli neljän kilometrin.

Retken kohokohta on lepotauko eräässä Ourikajoen rantaravintolassa. Rantakiville nostetuissa ravintolapöydissä huljutellaan varpaita virtaavassa vedessä samalla, kun maistellaan minttuteetä. ●

Marrakesh on parhaimmillaan syksyllä ja keväällä

  • Muinaisten kauppareittien varrelle tuhat vuotta sitten kohonnut Marrakesh on jo pitkään ollut suosittu turistikohde, ja siellä on totuttu länsimaisiin vierailijoihin. Palvelu on lähes poikkeuksetta kielitaitoista ja ystävällistä.
  • Kävellen liikkuminen on kaupungissa helppoa. Pidemmät välimatkat on kätevä taittaa pienellä petit taxilla.
  • Kaupungista voi tehdä retken esimerkiksi Agadirin tai Essaouiran rantakohteisiin. Marrakeshiin tehdään myös golfmatkoja.
  • Ruokailu on edullista niin ravintoloissa kuin katukeittiöissäkin. Ravintolassa kolmen ruokalajin ateria juomineen maksaa noin 15–25 euroa.
  • Parhaimmillaan Marrakesh on keväällä ja syksyllä, mutta ilmasto on miellyttävä myös keskitalvella.
  • Suomesta Marrakeshiin pääsee valmismatkalla. Kaupunkiin on Helsingistä myös suora reittilento. Viisumia ei tarvita.

Juttu on julkaistu Eevassa 10/2019. Nettiversiota on muokattu.

Julkaistu: 18.4.2020
Kommentoi »