Marrakechin parhaat – löydä Marokon klassikkokaupungin suosikkinähtävyydet, trendialueet, riad-majatalot ja kattoterassit

Kujan varrella roikkuu teräs­koukussa jotakin isoa. Kun kävelee lähemmäksi, se paljastuu naudan ruhoksi. Viereinen lihakauppa roikottaa myyntiartikkeliaan esillä niin, että varomaton ohikulkija voisi törmätä siihen.

Marrakechin medina eli vanha­kaupunki tarjoaa silottelematonta paikallistunnelmaa. Vaikka nämä sokkeloiset korttelit ovat kaupungin suosituin nähtävyys, alue ei ole pelkkä turisteille tehty teemapuisto.

Tuon tuosta joku suhahtaa skootterilla ohi niin läheltä, että vähän hirvittää, ja pakokaasun haju jää leijumaan ilmaan. Koska medinan kujille ei mahdu autolla, kaikki liikenne hoidetaan mopoilla, polkupyörillä tai vaikkapa aasien vetämillä kärryillä.

Kissat hiippailevat seinien vierustoilla, ja autotallin kokoisissa puodeissa myydään kaikkea savi­ruukuista shakki­lautoihin. Medinan soukin eli katetun kauppa-­alueen kujat on usein omistettu tietyille tuotteille. Yhdellä myydään mausteita, toisella lamppuja, kolmannella kenkiä.

Käsityöläisten verstaissa nakutellaan, ommellaan ja hiotaan. Unescon maailmanperintökohteeksi valittu medina onkin sitä klassisinta Marokkoa, jota monet tulevat Marrakechiin aistimaan.

Kun viettää aamupäivän seikkaillen labyrinttimaisessa medinassa, huomio alkaa kiinnittyä rakennusten kauniisiin yksityiskohtiin.

Suuren avaimenreiän muotoisia talojen sisäänkäyntejä reunustavat koristeelliset zellige-mosaiikkilaatat. Silmiinpistävä on myös värimaailma. Kaikki talot ovat punertavia – hennosta persikan sävystä oranssinpunaiseen. Marrakech rakennettiin aikoinaan punertavasta hiekkakivestä, josta se sai lempi­nimensä ”punainen kaupunki”.

Nousemme valokuvamuseo Maison de la Photographien kattoterassille juomaan kahvit ja katselemaan maisemaa. Kattojen ylle kohoavat sieltä täältä minareettien tornit, ja horisontissa siintää Atlasvuoristo.

Jostain sieltä tulivat tämän kaupungin perustajat. Vuoriston berberikansat muodostivat 1000-luvun alussa dynastian, joka hallitsi suurimmillaan koko Marokkoa ja Espanjan etelä­osia. Pääkaupungikseen se pystytti Marrakechin, josta tuli ajan saatossa merkittävä kauppapaikka. Kamelikaravaanit toivat tänne Länsi-Afrikasta arvokkaita materiaaleja, kuten kultaa ja suolaa.

Vuosisatojen aikana Marrakechia ovat hallinneet erilaiset kuningaskunnat, kalifaatit ja heimot, joista jokainen jätti jälkensä kaupunkiin. Matkailija voi käydä katsomassa vaikkapa Saadien koristeellisia mausoleumeja 1500-luvun lopulta tai tilata kahvin ranskaksi. Marokon kausi Ranskan vallan alla (1912–1956) kuuluu edelleen, ja ”bonjour” onkin tavallinen tervehdys.

Marrakechiin riittää tulijoita, jotka tuovat taas uusia vaikutteita. Viimeisten 30 vuoden aikana kaupungin virallinen väkiluku on kaksinkertaistunut hieman yli miljoonaan ihmiseen, ja joidenkin arvioiden mukaan asukkaita on vielä enemmän.

Olemmeko tulleet Berliiniin? Aivan medinan ytimessä sijaitseva Dada Marrakech on kahvilan, ravintolan ja taidegallerian yhdistelmä, jollaisen odottaisi löytävänsä jostakin Euroopan suurkaupungista.

Vaikka Marrakech tuo monille mieleen medinan iki­aikaiset kujat, kaupunki näyttää yhä useammassa paikassa tältä. Viime vuosikymmenien aikana siitä on tullut moderni metropoli, jonka kaduilla kuulee arabian ja ranskan sijaan entistä enemmän englantia. Matkailijan kannattaa tutustua myös tähän puoleen Marrakechista, sillä se on osa kaupunkia siinä missä soukit ja käsityöläisten verstaatkin.

Hyvä vierailukohde on esimerkiksi trendikäs Dada Marrakech, jonka tyyliä voisi kuvailla ”trooppiseksi brutalismiksi”. On rosoista betonia, suuria viherkasveja sekä 1970-lukua henkiviä muovikalusteita ja kattovalaisimia. Ero ympäröivään kaupunkiin on kutkuttava. Medinan perinteikäs keskustori Djemaa el-Fna on näköetäisyydellä, ja käärmeenlumoajien pillit sekoittuvat ulkoterassin moderniin taustamusiikkiin.

Tänään Dada Marrakechissa parveilee paljon tyylikästä porukkaa. Kaupungissa on käynnissä afrikkalaista nyky­taidetta esittelevä 1–54-tapahtuma, ja tämä on yksi sen pääpaikoista. Samaan aikaan on menossa myös afrikkalaisen kirjallisuuden messut. Niiden esiintyjiin lukeutuu senegalilainen Mohamed Mbougar Sarr, jonka teos Miesten syvimmät salaisuudet voitti Ranskan tärkeimmän kirjallisuus­palkinnon ja keräsi ylistystä Suomessakin.

Kahvilan sohvalla istuskelee nuori casablancalainen pariskunta. Othmane Alaoui ja Chaima Hosni ovat tulleet Marrakechiin juuri kirjatapahtuman vuoksi. He asuivat aiemmin Ranskassa mutta ovat muuttaneet nyt Marokkoon.

Pariskunta kehuu maan innostavaa ilmapiiriä. Heidän laillaan tänne on tullut viime aikoina paljon Euroopassa aiemmin asuneita nuoria, jotka ovat kyllästyneet vanhan maanosan muslimivastaiseen ilmapiiriin. Muuttoliike taas on tuonut maahan uudenlaista eloa.

”Tunnen olevani osa jotakin uutta aaltoa”, Chaima toteaa.

Tätä ilmapiiriä voi aistia esimerkiksi Dada Marrakechissa. Kun astuu vierailun jälkeen medinan kaduille, itselläkin on innostunut olo.

Tummaan pukuun sonnustautunut mies tanssii ja laulaa kiihkon vallassa. Tuoleilla istuvat muusikot soittavat kiihkeä­tempoista marokkolaista kansanmusiikkia, ja aina välillä ympärille kerääntynyt väkijoukko yhtyy lauluun.

Jos haluaa kokea kuuluisan Djemaa el-Fnan aukion maagisimmillaan, paikalle kannattaa tulla pimeän laskeuduttua. Päivällä tori on turistirysä, jossa kaupustellaan halpoja matka­muistoja. Silloin tänne kokoontuvat myös käärmeenlumoajat ja apinankouluttajat, joiden touhut eivät täytä eläinsuojelulain vaatimuksia. Mutta pimeällä meno paranee, ja kiinnostavaa antia ovat juuri musiikkiesitykset, joita on käynnissä useita eri puolilla toria. Ne eivät ole vain matkailijoille järjestetty show vaan myös paikallisten ajanvietettä.

Suosittu musiikinlaji torilla on kiihkeätempoinen gnawa, jossa samaa melodiaa ja mantramaisia sanoja voidaan toistaa jopa tuntikausia. Perinteinen gnawa on spirituaalista musiikkia, jonka sanoitukset kutsuvat erilaisia henkiolentoja. Nykyisin sisältö voi kuitenkin liittyä myös maallisempiin aiheisiin.

Esityksen tarkoitus on vaivuttaa kuulijansa ja esittäjänsä transsiin. Resepti toimii, ja mekin jäämme kuuntelemaan katukonserttia lumoutuneina pitkäksi aikaa.

”Madonna yöpyi tässä huoneessa. Hän piti siitä kuulemma paljon”, hotellin työntekijä toteaa.

Yksi Marrakechin vetonauloista ovat uniikit hotellit, kuten El Fenn, jossa ovat yöpyneet monet kaupungissa vierailleet maailmantähdet. Paikan nimi on arabiaa ja tarkoittaa taidetta.

El Fenn on myös yksi modernien riad-hotellien esi­kuvista. Alun perin riad tarkoitti puutarhan ympärille rakennettua kaupunkipalatsia, mutta nykyään siitä on tullut synonyymi medinan taloihin tehdyille pienille majapaikoille, joiden sisustus on lattiasta kattoon orientaalista silmäkarkkia.

Saavumme hotellin aniliininpunaiseen käytävään, jossa on shakkiruutulattia ja seinällä taideteos, jossa lukee ”I believe in van Gogh”. Täällä jokainen yksityiskohta työntekijöiden asuista sisäpihan uima-altaan auringonvarjoihin on mietitty.

Meillä ei valitettavasti ole varaa yli 600 euron yöhintoihin, mutta olemme sentään saaneet esittelykierroksen El Fennissä. Hotelli avautui vuonna 2004 kuuden huoneen majapaikkana, ja se on kasvanut yli 40 huoneen kompleksiksi. Nähtävää siis riittää.

Vaikka ei majoittuisi täällä, kannattaa vierailla katto­terassilla, joka on auki myös ulkopuolisille. Se on puna-­valkoraidallisine auringonvarjoineen hurmaava paikka nauttia lounas tai kylmiä juomia. Tämä on yksi harvoista vanhoillisessa medinassa toimivista paikoista, jotka saavat myydä alkoholia.

Kontrasti on silmiinpistävä: pari vuotta sitten avatun museon vieressä seisoo rakennus, joka on romahdus­pisteessä. Tällaista Marrakechissa usein on: hienon kulttuurikohteen naapurissa voi olla raunioitunut mörskä tai roskainen joutomaa.

Moni tulee tänne etsimään esteettisiä elämyksiä, mutta saattaa yllättyä. Marrakech on myös paikoin ruma ja rähjäinen kaupunki, joka tarjoaa itämaisten satutunnelmien rinnalla melua ja kaaosta.

Marrakech sopiikin matkailijoille, jotka pitävät vaikkapa Ateenasta tai Istanbulista. Niiden tavoin se on sekoitus ääripäitä ja vaihtelevia tunnelmia. On elämänmakuista rosoisuutta ja miljoonakaupungin hälinää. Jos kaipaa niiden sijaan pelkkää idylliä, sitä täytyy täällä varta vasten etsiä.

Mistä kauneutta sitten löytyy?

Hieno paikka on esimerkiksi vanha koraanikoulu Ben Youssef Madrasa, joka edustaa Saadien dynastian aikaista arkkitehtuuria hienoimmillaan. Sen pihat, käytävät ja lukukammiot ovat täynnä kauniita keramiikkalaattoja ja taidokasta puukoristelua.

Koraanikoulu on toisaalta myös valtavan suosittu nähtävyys, jonne matkailijalaumat vaeltavat täydellisten Instagram-­kuvien perässä. Tänne kannattaa tähdätä aikaisin aamusta, ennen muita.

Klassikoihin lukeutuu myös ranskalaistaiteilija Jacques Majorellen yksityispuutarha Jardin Majorelle, jonka muotisuunnittelija Yves Saint-Laurent osti ja kunnosti bisnespartnerinsa ja entisen elämänkumppaninsa Pierre Bergén kanssa 1980-luvulla. Sieltä löytyy palmuja, kaktuksia ja sinisiä taloja, joista sai nimensä värisävy majorellensininen.

Hieno uutuus on puutarhaan hiljattain pystytetty japanilaishenkinen paviljonki, jonka näyttely kertoo paikan kasveista. Jardin Majorelle on Marrakechin nähtävyyksistä suosituimpia, ja tänne kannattaa ostaa lippu ennakkoon.

Lisää vehreää kauneutta löytyy Le Jardin Secretistä, joka oli aikoinaan sulttaanin puutarha. Se kunnostettiin tällä vuosi­tuhannella ja avattiin yleisölle. Paikka on vehreä keidas keskellä medinaa, ja täältä jokainen löytää oman sopukan.

Ihasteltavaa tarjoaa myös vuoden 2022 lopulla avautunut Le MAP -museo, jossa on esillä alkuperäiskansojen, paimentolais­heimojen ja muiden etnisten ryhmien perinne­vaatteita ja -asusteita eri puolilta maailmaa. Yli 3 000 näyttely­esineen skaala ulottuu upeista silkkitakeista jalokivi­koruihin, ja hieno on myös itse museo, jonka läpäisee kahdeksan­kulmainen valopiha.

Parin korttelin päässä Le MAPista löytyy erityisen viehättävä ravintola. Juutalaisperheen vanhassa kaupunki­huvilassa toimivan Villa Aaronin jokainen huone on kuin pariisilaisen konditorian kaunein leivonnainen. On hapsullisia lampunvarjostimia, sirot kalusteet ja koristeellisia lasiovia. Marokkolais-välimerellinen illallinen täällä on täydellinen päätös päivälle Marrakechissa.

Monikaistaisia autoteitä, pakokaasua, liikenteen melua, elementtikerrostaloja… Olemme tulleet Marrakechin moderniin kaupunginosaan, Gueliziin. Medinan kujien jälkeen se tuntuu hieman tylyltä paikalta. Alue perustettiin Ranskan vallan aikana 1900-luvun alussa, kun kuvernööri halusi rakennuttaa Marrakechiin modernin eurooppalaistyylisen kaupunginosan.

Vaikka Gueliz ei ole klassisen viehättävää seutua, matkailijan kannattaa tutustua siihenkin. Viime aikoina alue on ollut nosteessa, ja siitä on tullut luovan alan ammattilaisten suosima asuinpaikka. Täällä toimivat muun muassa monet kaupungin parhaista taidegallerioista, kuten Loft Art Gallery ja Comptoir des Mines.

Lähtölaukauksena muutokselle pidetään Yves Saint Laurent -museon avautumista kaupunginosan laidalle vuonna 2017. Sen vanavedessä alueelle tuli myös monenlaisia muita toimijoita. Guelizista löytyvät esimerkiksi monet kaupungin parhaista ravintoloista, ja toisin kuin perinteissä pitäytyvässä medinassa, täällä illallisen voi lähes aina nauttia hyvien marokkolaisten viinien kera.

Hyvä ruokapaikka on Farmers, jonka Time-lehti valitsi taannoin World’s Greatest Places -listalleen. Suurin osa raaka-­aineista tulee ravintolan omalta maatilalta Marrakechin läheltä, ja annoksissa marokkolainen keittiö kohtaa muun muassa italialaiset ja meksikolaiset vaikutteet.

Farmersin omistajilla on saman korttelin sisäpihalla (96 Rue Mohammed el Beqal) oma herkkukauppa sekä kahvila-­leipomo Blue Ribbon, josta saa väitetysti Marra­kechin parasta kahvia. Kannattaa katsastaa myös naapuri­ravintola Plus61, joka sai nimensä Austalian suuntanumerosta. Se ei kuitenkaan ole mikään aussipubi vaan marokkolais-­välimerellinen ravintola, jonka tyylikkäässä sisustuksessa on ripaus pohjoismaista henkeä.

Guelizin kenties hurmaavin ravintola on silti Sahbi Sahbi, jonka nimi tarkoittaa suomeksi sydänystävää. Ravintolaa vetää naiskokkien tiimi, ja sen listalla on Marrakechin alueen klassisia perinneruokia huippuhyvinä versioina. Yhden illallisen aikana pääsee maistelemaan läpi melkein koko Marokon makupaletin lämpimästä mausteisuudesta raikkaisiin vivahteisiin. Täällä kannattaa syödä avokeittiön tiskin äärellä, jossa voi katsella annosten kokkailua.

Kuka omistaa kaupungin? Kysymys lukee isoin kirjaimin englanniksi taidegallerian seinällä. Olemme eksyneet sattumalta kaupunkiaktivistien näyttelyyn, joka pohtii Guelizin tulevaisuutta.

Kuten monessa muussa suurkaupungissa, myös täällä on huolestuttu gentrifikaatiosta. Marrakechista on tullut kansainvälisempi kaupunki, ja tänne on muuttanut hyvä­palkkaisia ihmisiä ympäri maailmaa. Sen myötä asumisen hinta Guelizin kaltaisilla suosituilla alueilla on moninkertaistunut, ja osa asukkaista on joutunut muuttamaan muualle.

Tunnelma kaupunginosassa muistuttaakin ajoittain hieman New Yorkin Williamsburgia 2000-luvun alussa, kun siitä oli vasta tulossa kansainvälisen tyyliväen mekka. Kahvilat ja galleriat korvaavat hiljalleen perinteiset kivijalkapuodit, ja kaduilla kävelee ultratrendikästä nuorta väkeä.

Piipahdamme marokkolaisen muotisuunnittelijan Artsi Ifrachin studiossa ja myymälässä. Hän pyörittää omaa Maisonartc-­merkkiään, joka on erikoistunut upcycling-­muotiin. Ifrach tekee käytetyistä vaatteista uniikkeja luomuksia, jotka ovat kuin puettavia taideteoksia. Ja kävelevä taideteos on muotisuunnittelija itsekin: hän näyttää eri tyylejä yhdistävässä harmaassa asussaan skeittarin, suomalaisen rintama­lotan ja marokkolaisen berberimiehen sekoitukselta.

”Viime vuosina Marrakechin luonne on muuttunut”, Ifrach toteaa ja imaisee henkoset tupakastaan. ”Kaupungista on tullut turistisempi ja kaupallisempi. Olen tästä hieman huolissani ja toivon, että Marrakech pysyy autenttisena.”

Mitä tämä autenttisuus sitten on? Suunnittelija vertaa Marokkoa Japaniin. Sen tapaan täälläkin on säilynyt omintakeinen kulttuuri, jollaista ei ole muualla. Siitä hän itsekin sanoo ammentavansa työssään.

”En ole muotisuunnittelija vaan kulttuurisuunnittelija.”

Ulkona Guelizin kaduilla voi kuitenkin huomata, kuinka kansainväliset vaikutteet jatkavat leviämistään – etenkin tämä osa Marrakechista muistuttaa yhä enemmän monia muita maailman suurkaupunkeja.

Ja kuten niin monessa paikassa, myös täällä kiinteistö­keinottelijat seuraavat Artsi Ifrachin kaltaisia suunnan­näyttäjiä. Mihinköhän taiteilijat suuntaavat, kun neliö­vuokrat ylittävät kipukynnyksen? Kenties Sidi Ghanemiin.

Jos haluaa nähdä palan muuttuvaa Marrakechia, kannattaa ottaa suunnaksi Sidi Ghanemin pienteollisuusalue. Noin 20 minuutin automatkan päässä keskustasta sijaitsevaa seutua kehitetään kovaa vauhtia designkortteleiksi.

Täällä voi vielä hetken nähdä, kuinka uusi ja vanha kohtaavat. Autokorjaamojen ja rautakauppojen lomaan on avautunut tyylikkäitä liikkeitä, joissa myydään kaikkea sisustus­esineistä artesaaniherkkuihin. Samaan aikaan Sidi Ghanem on myös pölyävä ja pakokaasunhajuinen kaaos, jossa liikkuminen jalkaisin kysyy kärsivällisyyttä.

Hyvä vierailukohde täällä on ”Marokon Andy Warholiksi” kutsutun Hassan Hajjajin kahvila-myymälä Jajjah, jonka värikäs sisustus yhdistää hauskasti poptaiteen estetiikkaa ja marokkolaista tyyliä. Täällä voi nauttia kivan lounaan, ja putiikissa myydään kaikkea teestä ja kekseistä t-paitoihin.

Herkkuja kauppaa myös naapurin Marrakech Fine Food, joka on erikoistunut kahviin, teehen, ja suklaahan. Tyylikkään kahvila-kaupan jokainen pakkaus herättää ostohaluja.

Sidi Ghanemista löytyy useita hyviä antiikkiliikkeitä, kuten 1960- ja 70-lukujen muotoiluun erikoistunut Balagan, jossa tunnelmat vaihtelevat Mad Men -sarjan eleganssista Saturday Night Feverin discofiilikseen. Upea tavara-apaja on myös Magasin Général, jossa on vanhoja julisteita, rottinkituoleja, astioita ja siirtomaatyylistä esineistöä.

Uutta marokkolaista designia myy muun muassa Chabi Chic, jonka yläkerran outlet-puolelta voi tehdä löytöjä. Samalla kadulla toimii sisustuskauppa Maison Sarayan, jossa on Ranskan Rivieran tunnelmaa palmuineen ja raidallisine sohvineen. Lompakon nyörit avautuvat viimeistään Lrnce-­keramiikkabrändin kaupassa. Pastellinsävyiset tuotteet ovat syötävän söpöjä.

Taiteen ystävä piipahtaa vielä MCC Galleryssa, jolla on kansain­välisen tason näyttelytilat sisäpihan perukoilla.

Aurinko laskee vuorten taakse ja värjää punaisen kaupungin lämpimän oranssiksi. Olemme palanneet medinaan ja nousseet Shtatto-ravintolan kattoterassille ihailemaan päivän viimeisiä valonsäteitä. Samalla asialla on moni muukin, ja h-hetken koittaessa tuolit ovat täynnä.

Vaikka väkeä riittää ja alhaalla kujilla on loputon vilinä, edessä avautuva maisema on tyyni ja rauhoittava. On vain tasaisten kattojen meri ja aaltoileva vuoristo. Valot syttyvät hiljalleen ikkunoihin ja terasseille.

Sitten minareettien torneista ympäri kaupunkia alkavat kaikua rukouskutsut, ja baarin musiikit laitetaan pois päältä. Marrakechin illan täyttää kilpalaulanta. Hayya ‘alā s-salāh – tulkaa rukoukseen, kymmenet miesäänet pyytävät. Pian äänimaisema yltyy lähes kakofoniaksi.

Vaikka olemme nähneet tällä matkalla modernin ja muuttuvan Marrakechin, juuri nyt se tuntuu ikuiselta ja muuttumattomalta. Jos sulkee silmänsä, on vaikea sanoa millä vuosi­sadalla ollaan. Sitten rukouskutsut vaikenevat, ja kaiuttimista alkaa taas soida vauhdikas arabialainen klubimusiikki.

Hetkeen tiivistyy jotakin Marrakechin viehätyksestä. Tämä on monien todellisuuksien paikka, jossa kohtaavat samaan aikaan Eurooppa, Afrikka ja Lähi-itä. Tunnelmassa on sekä uutta että pysyvää, ja kadut ovat sekä rähjäisiä että kauniita.

Ristiriitojen kaupunki. Juuri se tekee Marrakechista niin kiehtovan, että sitä janoaa aina vain lisää.