Apu

Markus Leikola: Paha poliisi ei ole vaihtoehto

Markus Leikola: Paha poliisi ei ole vaihtoehto

"Toisinajattelijoiden onni on ollut vaikutusvaltaiset ystävät, jotka ovat soitelleet tarpeeksi ripeästi puheluja."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Oikeusvaltiossa väkivaltakoneisto on valtion monopoli. Siksi vain maa, jossa yleisö luottaa poliisin puolueettomuuteen, lainkuuliaisuuteen ja moraaliin, voi olla oikeusvaltio. Niin että kun yhteiskunnan toiminta perustuu luottamukseen, niin poliisin toiminta se vasta luottamukseen perustuukin.

Suomessa poliisi on ollut kansallisesti luotettavimpien instituutioiden joukossa pitkään. Valittujen Palojen vuosittaisessa kyselyssä luottamuksesta eri ammattiryhmiin poliisi oli kuitenkin lievässä laskussa viime kesänä. Suomalainen poliisi on silti kansainvälisessä vertailussa edelleen huippuluotettu.

Eurobarometri-tutkimuksessa vain seitsemän prosenttia vastaajista näki lahjukset tai virka-aseman väärinkäytön laajalti levinneenä poliisissa. Tällä tuloksella käsitys poliisin lahjonnasta on Suomessa Euroopan alhaisinta.

Niinpä yhä monimutkaisemmaksi käyvä ja pitkittyvä vyyhti mahdollisista rikoksista Helsingin huumepoliisissa iskee korvalle kaikkia niitä mielikuvia, joita Suomessa poliisista on. Toinen luottamuksen kannalta keskeinen asia on poliisin tavoitettavuus, eli että poliisin saa paikalle tarpeeseen. Enontekiölle käsivarteen sentään palautettiin poliisi, ettei matka kamarille venynyt pariinsataan kilometriin. Jossain vaiheessa pohdittiin jo jonkinlaisia kodinturvajoukkojakin vaihtoehdoksi Ylä-Lappiin. Sellaiset eivät olisi aivan ongelmattomia.

Nyt alkaa näkyä merkkejä luottamuksen rapautumisesta muuallakin perinteisissä länsimaissa. Britannian poliisia valvova elin HMIC raportoi keväällä, että sikäläinen poliisi jättää jopa viidenneksen kaikista rikoksista raportoimatta, joten tilastoihin ei voi enää luottaa. Erityisesti raiskauksia jää viemättä kirjoihin ja sitä myötä syyttämättä.

Kaikkien  poliisien  yhteiselin Interpol on haksahtanut pidättämään toisinajattelijoita sekä entisen Neuvostoliiton alueelta että Iranista. Puolan, Espanjan ja Italian poliisit ovat Fair Trials International -järjestön mukaan pitäneet näitä pidätettyinä Venäjän, Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Iranin etsintäkuulutusten perusteella.

Periaatteessa Interpolin sihteeristö käy läpi isoimmat tapaukset, mutta vähäisempiä pyyntöjä kansalliset poliisit voivat laittaa suoraan toisilleen netissä.

Kansalaiset, jotka kokevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi, voivat vedota tarkastuselimeen nimeltä Interpolin tiedostojen kontrollikomissio (CCF). Se on viiden asiantuntijan toimielin, jolta menee yleensä kuukausia asioiden setvimiseen. Toisinajattelijoiden onni on ollut vaikutusvaltaiset ystävät, jotka ovat soitelleet tarpeeksi ripeästi puheluja. Vaikka he eivät olisi oleskelumaassaan telkien takana, he eivät silti välttämättä pääse matkustamaan vapaasti – koska kiusa se on pienikin kiusa.

Niin  että  kun  Suomessa nyt pohditaan, pitäisikö meillä viranomaisten tehdä listoja mahdollisista jihad-turisteista, ja EU:n tasolla halutaan poliisille oikeus selata matkustajalistoja, niin on hyvä muistaa, että niitä lukevat sekä hyvät että pahat poliisit. Jyrkimmätkään ihmisoikeusaktivistit eivät kuitenkaan halua sulkea kovaotteisia diktatuureja Interpolin ulkopuolelle, lieveilmiöistä huolimatta. Näistä maista kun tulisi ”oikeiden” rikollisten paratiiseja varsin nopeasti.

Vaihtoehto langenneelle poliisille, tietämättömälle poliisille ja tumpulapoliisille on ainoastaan entistä parempi poliisi – sekä levittää tietoutta oikeusvaltiosta sinne, missä sitä ei ole.

Julkaistu: 30.9.2014